Helsinkiläinen Skip Zone julkaisi syyskuussa Skip Zone-EP:n, joka hyvästä materiaalistaan huolimatta ei yltänyt blogipalstalle. Maaliskuussa yhtye julkaisi toisen EP:n, neljän kappaleen studiolive-äänitteen Black Country.
Jostain syystä, varmaan tuolloin vielä kiireisestä elämäntilanteesta johtuen en sitten lopulta kirjoittanut kummastakaan EP:stä.
Neljä kuukautta myöhemmin päädyin jotain täysin satunnaista reittiä vahingossa kuuntelemaan hyvän kuuloista folk-musiikkia. Olisikohan lopulta ollut Soundcloudin "similar artists"-player, joka käyttäjän valitseman biisin loputtua valitsee arpomalla käyttäjälle saman kaltaista musiikkia.
Biisi, joka lähti soimaan oli Skip Zonen Between The Lines. Ja vaikka tuolloin jäinkin kuuntelemaan Skip Zonen Black Country-EP:tä pidemmäksikin aikaa, juuri tuo Between The Lines jäi päällimmäiseksi mieleen. Ehkä siksi, että se on niin perkeleen koskettava.
Kappaleessa on jotain käsittämättömän siistiä. Uskon, että se jokin on juuri se studioliven fiilis, joka on tarttunut nauhalle. Lähin vertailukohta kyseisestä fiiliksestä on Nirvanan legendaarisella MTV-unplugged-sessioilla.
Jos muistoni kotikaupungistani Turusta voitaisiin kääntää musiikiksi, voisi tuo muisto kuulostaa Between The Linesilta. Eikös kappale olekin parhaimmillaan juuri silloin, kun sitä voi jokainen kuulija tulkita omalla tavallaan? Olisikin kiva kuulla millaisia muistoja se on muilla herättänyt.
Jos muistoni kotikaupungistani Turusta voitaisiin kääntää musiikiksi, voisi tuo muisto kuulostaa Between The Linesilta. Eikös kappale olekin parhaimmillaan juuri silloin, kun sitä voi jokainen kuulija tulkita omalla tavallaan? Olisikin kiva kuulla millaisia muistoja se on muilla herättänyt.
