Olen alkanut panttaamaan bändiesittelyjä. Aikaisemmin Despair Academyn tasoinen bändi olisi iisisti saanut kunniamainintana oman postauksen. Hitto, moni bändi sai omansa huomattavasti pienemmillä meriiteillä. Olen tullut nirsoksi, hilannut rimaa ylöspäin. Voin kuitenkin sanoa rehellisesti, että tämä turkulaisorkesteri ei ole vielä lunastanut kaikkia odotuksiani.
Kirjoitan heistä nyt siksi, että bändi on viime aikoina aktiivisesti viestinyt olevansa studiossa työstämässä uutta materiaalia. Mielenkiintoni heräsi, ymmärrettävästi. Olenhan saanut tasaisesti gigsiä bändin aikaisemmastakin tuotannosta. Mukaan on vuosien varrella mahtunut monta hutia. Joukosta kuitenkin löytyy sellaisia helmiä, että todistettavasti bändi pystyy ottamaan homman haltuun helposti, jos sille päälle sattuu.
Olin todella iloinen huomatasseni, että yhtye oli rantautunut facebookiin. Oli myös ilo huomata, että bändi oli löytänyt uuden rumpalin. Eikä ketä tahansa vaan mm. Myne, Rites Of The Youth ja The Streamsista tutun Veli-Matti Saloniemen. Jos oikein käsitin, mies on vaikuttanut jo jonkin aikaa yhtyeen taustalla tuottajana. Täysivaltaisena bändiläisenä hänen vaikutuksensa materiaaliin on vielä suurempi. Ehdottoman hyvä asia Despair Academylle.
Olin todella iloinen huomatasseni, että yhtye oli rantautunut facebookiin. Oli myös ilo huomata, että bändi oli löytänyt uuden rumpalin. Eikä ketä tahansa vaan mm. Myne, Rites Of The Youth ja The Streamsista tutun Veli-Matti Saloniemen. Jos oikein käsitin, mies on vaikuttanut jo jonkin aikaa yhtyeen taustalla tuottajana. Täysivaltaisena bändiläisenä hänen vaikutuksensa materiaaliin on vielä suurempi. Ehdottoman hyvä asia Despair Academylle.
Despair Academyn solisti, paremmin ehkä soolotuotannostaan tunnettu Markus Perttula on yksi taitavimmista laulajista, jonka olen nähnyt esiintymässä. Olin katsomassa Despair Academyn keikkaa muutama vuosi takaperin. Muistan keikasta mielleyhtymät 90-luvun rock-yhtyeisiin ja Perttulan äänen. Voi pojat mikä laulaja. Markuksella, kuten monella muullakin virtuoosilla, oli kuitenkin ainakin muutama vuosi sitten ongelma, itsehillintä. Pop-musiikissa kun tunnetusti vähemmän on enemmän. Perttulalla enemmän tuntui..no, olevan enemmän. Toivonkin, että tulevaisuudessa mies saa suodatettua suurimmat melodiakuljettelunsa sooloprojektiinsa, akustisen kitaran ja sellon päälle. Sinne kun ne ovat aina kuuluneetkin.
Sen enempää spekuloimatta mitä yhtyeen tuleva materiaali pitää sisällään turvaudun jakamaan teidän kanssanne klassikon. Allaoleva biisi julkaistiin tänään Bandcampissa. Tavallaan biisi siis on ajankohtainen. Ainakin ajankohtaisempi kuin mikään muu yhtyeen biisi tällä hetkellä. Fallen Star on aina edustanut minulle parasta Despair Academya. Jos se tippuu, kannattaa melkeinpä tsekata bändin soundcloudista Rare Good Signs. On muuten timmi biisi sekin.
