Nosto: WNSAC SUMMER INDIE

Kaikki rakastaa silmälasipäisiä eläimiä. Aluksi ajattelin valita kissan, mutta en löytänyt mitään ihan hirmu hyvää. Valitsin koiran, jolla on kaulahuivi ja lähes tismalleen samanlaiset silmälasit kuin itselläni.

Asiaan. Jokin aika sitten mua pyydettiin tekemään soittolista yhdelle striimipalvelulle. En lukenut viestiä kunnolla, joten päädyin tekemään Spotify-pohjaisen listan (hölmö kun olen).

Koska suurinta osaa listalle valituista biiseistä, ei löydy kyseisen striimipalvelun listoilta (koska ovat omakustanteita), päätin tehdä heille uuden listan ja jaan kanssanne ao. prototyypin.

Ilman sen suurempia esittelyjä, tarjoilen teille WNSACin ensimmäisen soittolistan. Kutsun sitä provosoivasti WNSAC SUMMER INDIEksi. Soittolista pitää sisällään 45 minuuttia timantin kovaa suomalaista indierockia, uutta ja ei niin uutta.

Suurin osa valikoiduista bändeistä on myös tässä blogissa esiteltyjä. Koitin  hakea  listalle sellaisia biisejä, jotka yksi: muodostavat hyvän jatkumon, kaksi: ovat mielestäni timmejä.

Lista on julkinen ja suosittelen kuuntelemaan läpi. Kaikissa listan bändeissä on huimasti potentiaalia. Hyvää viikonloppua!

Biisi: The Kobra Kicks - Krokodil

Jos puhutaan muusikoista, jotka joko osaavat, tai eivät todellakaan osaa nimetä bändejään The Kobra Kicksin jäsenistö sijoittuisi korkealle. Kumpaan kategoriaan, se jääköön tulkinnan varaan.

The Kobra Kicks on tuore varsinaissuomalainen orkesteri, joka koostuu mm. The Reed Fagsin ja edesmenneen Auntie Maryn jäsenistä. Orkesteri luonnehtii itseään kitaravetoiseksi rockiksi.

Bändin ensimmäinen sinkku Krokodil tuo mieleeni katupölyn. Aurinkoisina päivinä päin naamaa puhaltavan saastan, joka silti saa naaman virneeseen. Virneeseen, koska se kertoo kesän tulosta ja siitä, että kesä täällä Suomessa kestää vain pienen, helposti ohi lipuvan hetken.

Krokodil ei meinannut aueta allekirjoittaneelle ensimmäisellä kuuntelukerralla. Kun kuuntelin biisiä muutaman kerran luupilla, tajusin, että yksi, kertsihän on mielettömän kaunis ja kaksi, tämähän kuulostaa ihan The Strokesilta.

The Strokesia, tai ei, Krokodil on timmi biisi ja The Kobra Kicks seuraamisen arvoinen porukka. Bändi uhittelee puskevansa levyn pihalle vielä tämän vuoden puolella. Odotan innolla!

Jos mulla olisi longboard, lataisin soittimeeni Krokodilin, reppuuni siksarin ja lähtisin rullaamaan kohti rantsua. Joo, joo, onhan siellä aivan liian kylmä, mutta kerran sitä vaan eletään.

Nosto: Ensi lauantaina synttäribileet Libertéssä!

Nyt kun munat on löydetty ja puputkin ovat kirmanneet jo vehreemmille niityille, on jälleen aika siirtyä arkeen. Mutta ei pitkäksi, sillä ensi lauantaina on jälleen syytä juhlaan.

On käynyt niin iloisesti, että bloggailuni, joka aikoinaan alkoi hetken mielijohteesta on jatkunut pyöreän vuoden. Blogini sai aikoinaan alkukipinän Nuorgamin "kaikki tulevaisuuden bändit"-listasta. 

Listasin itselleni tärkeitä yhtyeitä ja koitin tiivistää sanoiksi fiiliksiä, joita bändit itsessäni herätti. Ensi lauantaina Libertén lauteilla nähdään näistä bändeistä kolme, upeat Milesmore, Indian Trails ja The Reed Fags.

Piletit paarteihin ovat kuusi euroa + narikka. Jos olet facebookissa, voit osallistua tässä eventissä. Trailssit aloittavat siinä kymmenen kieppeillä. Siitä jatketaan Fägseillä ja ilta paketeoidaan Mailsmoorilla. Ai mitä hyvyyttä!

Toivon, että kaikki blogista ja blogissa esitellyistä bändeistä kiinnostuneet löytävät mestoille, luvassa on aika spesiaali ilta. Ja lipputulot menevät tottakai bändeille, joten tuette läsnäolollanne myös näitä hienoja muusikkoihmisiä taloudellisesti. Nähdään bileissä!

Biisi: The Reed Fags - Molly

The Reed Fags on tuore ja osalle varmasti tuntematon indierock-yhtye. Turun ympäryskunnissa  muodostettu, nykyään Turussa leiriään pitävä porukka alkoi soittamaan yhdessä 2011. Ensimmäinen, Regret Cigarette-EP, keräsi kiitettävästi huomiota mediassa. Bändi esiteltiin EP:n jälkimainingeissa tässäkin blogissa.

Ensi tammikuussa (18.1.) julkaistaan bändin toinen, Places To Hide In-EP. Tuottaja Kane Kaspar Heinosen valvovan silmän alla tehty EP on yhteneväinen ja soljuva. Musiikkia voitaisiin huoletta verrata Wedding Crashersin ja jopa Rubikin kaltaisiin yhtyeisiin.

EP:ltä singleksi on irrotettu menoraita Molly. Molly on tyypillinen poikabiisi. Kuka lähtee kotiin yksin, kuka yhdessä. Voidaan bilettää, kyllä minä maksan. Barney Stinsonin sanoin: "...when I start being miserable. I stop being miserable, and start being awesome again." 

The Reed Fags on ollut omalla listallani jo pidemmän aikaa kärkikastia. Mollyn jälkeen EP:lle on syytä asettaa suuret odotukset. Tammikuussa saadaan nähdä kuka saa ja kenelle annetaan, mutta kyllä omat veikkaukseni ovat, että The Reed Fags saa ja sille annetaan.

#20 The Reed Fags

Eeppisen kirjoitusputken grande finale on käsillä. En muistaakseni ole kertaakaan tehnyt kolmea postausta yhteen viikonloppuun. Se kielii kahdesta asiasta: En ollut Ruisrockissa ja koitan hyvittää sen itselleni postaamalla bändeistä, jotka eivät myöskään olleet Ruisrockissa. Ja lähiaikoina vastaan on tullut iloittava määrä todella kovia bändejä. "Ai nii joo"-reaktioita. Olen koskettanut vasta jäävuoren huippua.

Koska turkulaisista ei tunnetusti voi kirjoittaa liikaa, sihdissäni on jälleen turkulaisia. Tällä kertaa listalleni valikoitui yhtye nimeltä The Reed Fags. Tuttavallisemmin fägärit on vuoden 2011 alkupuoliskolla perustettu indie rock-yhtye. Eteläisen Suomen tietoisuuteen bändi nousi keväällä 2012, kun he voittivat turkulaisen bändikilpailu Turku Bandstandin. Fägärit ovatkin dominoineet kilpailua mukavasti, 2/5 bändin jäsenistä nimittäin vaikuttaa myös vuoden 2010 voittaja Auntie Maryssa.

The Reed Fagsin soundissa ensimmäisenä huomio kiinnittyy kolmeäänisiin lauluharmonioihin. Pojat laulavat puhtaasti ja synkassa, levyllä ja livenä. Lisäksi yhtye sekoittaa musiikkiinsa perkussioita ja syntikoita kivalla otteella. Vielä on liian aikaista puhua Turun Beach Boyseista. Toivon, että ei koskaan tarvitsekaan. Biisien välisen hajonnan perusteella yhtye etsii tyyliään. Bändissä on 5 jäsentä, mahdollisuudet ovat rajattomat ja soundia kannattaa ehdottomasti jalostaa ajan kanssa.

Valitsin bändiltä esiteltäväksi Smoke Signals-kappaleen. Se on hyvin lähellä sitä musaa, mitä tämän vuoden musamessujen showcase-keikoilla, kuten The Great Espacessa ollaan kuultu. Focusta voisi siirtää vielä enemmän rytmeihin ja outoihin soundeihin.  Ja miksei lisätä koneita. Syna fägäreillä onkin kovassa käytössä, mutta sitä soisi käytettävän innovatiivisemmin. Bottom line voisi olla lisää kaikkea. Sitten kun keikalle ei voi enää lähteä ilman samplereita, taustanauhoja ja padeja, ollaan lähellä totuutta.

Nuori turkulaisorkesteri ottaa askelia oikeaan suuntaan. Piin kovana keikkajyränä tunnetut fägärit keikkailevat aktiivisesti, myös Turun ulkopuolella.  Jostain syystä turkulaisille bändeille tuntuu olevan todella vaikeaa päästä keikalle Turun ulkopuolelle. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö turkulaisia huolittaisi keikalle. Kyse on siitä, että turkulaisilla on todella suuri kynnys poistua kotikaupungistaan. Sanovat vielä, että helsinkiläiset bändit ovat jumissa hesaskenessä, kokeilkaapa turkuskeneä.

P.S. Ja vinkkinä bändeille: Älkää tarjotko niille hesalaisille keikkapaikoille kolmen ulkopaikkakuntalaisen  bändin iltoja. Ei mene läpi. Ja vaikka menisikin, kuka tulee katsomaan?  Kaksi helsinkiläistä bändiä + te. Piste. Vinkkinä vaan.