Nosto: Turun musiikkiskene nostaa päätään!

Turusta kuuluu taas. Tällä kertaa The Stillwalkers. Erinomainen indierock-yhtye, mistäs muualtakaan kuin Suomen Turusta. Yhtye julkaisi viime vuoden puolella ensimmäisen Everytune-EP:nsä. Olen hyvällä tavalla huolissani Turun uuden musiikkiskenen noususta. Turusta on tullut viimeisen vuoden aikana hyviä bändejä enemmän kuin kahdessa kädessä on sormia. Pitäisikö tähän herätä? Voiko tämä olla mahdollista? Kyllä tätä onkin jo odotettu.

Kuten jotkut teistä ehkä muistaa, vielä ennen vuotta 2007 Turku oli hyvin merkittävä kaupunki Suomen musakentässä. Oli Down Town, TVO, S-Osis, Klubin "yläkerta" (nyk. LIVE), Rokkibaari, yms. Turusta tuli hyviä bändejä, Turkuun tuotiin hyviä bändejä. Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä. Ensin keikkapaikoilta katosi ihmiset, sitten kaupungista keikkapaikat ja lopulta hyvät bändit ja muusikot. Osa lopetti,  loput muuttivat Tampereelle ja Helsinkiin perustamaan bändejä.

Vuosi 2011 löi sykkeen Turun sydämeen. En tiedä oliko syynä kulttuuripääkaupunki-titteli, vai sen surkeasta toteutuksesta ja TVOn mestauksesta herännyt vastarintaliike, mutta Turun musiikkiskene aktivoitui. Nousi uusi keikkapaikka, musiikkikahvila Sointu. Bar Kuka ja Dynamo ottivat merkittävämpää roolia ohjelman tarjoajina. Teollisuusalueiden treenikämppien varjoista alkoi ryömimään esiin bändejä. Toiset hiljaiseloa viettäneitä, toiset kokonaan uusia.

Media kinnostui Turusta. Levy-yhtiö Solina, jonka julkaisemista levyistä hyvin suuri prosentti on ollut turkulaista musiikkia löi läpi Magenta Skycoden, Burning Heartsin, Sin Cos Tanin ja pian Sans Paraden. Mainittava on myös Mikko M. Koskisen Drink Tonight Records ja Yournalist, The Friend, sekä The Streams. SUE-lehteä pyörittävä Kimmo Nurminen otti vastaan ohjelmapäällikön pestin Turun Klubilla. Mies toi ensitöikseen Turkuun Tavastian Lauantaidiskon ja Hang The DJ:n. Lisäksi ohjelmistoon saatiin taas merkittäviä isoja suomalaisia kuten mm. HIM ja the 69 Eyes.

Lehtisen Jussi taas teki yhteistyössä Korjaamon kanssa erinomaisia Dynamo goes Helsinki-iltoja, eikä saa unohtaa ansioituneesti ympäri Suomea Kivestivaalejaan järjestänyttä, Bar Kukan uutta ohjelmavastaava Pietu Sepposta. Kuulitteko muuten jo, että TVO sai uudet toimitilat Logomon vierestä. Ehkä TVO aktivoituu myös keikkapaikkana.

Lienee hyvä lopettaa vielä mainitsemalla sananen orkesterista, joka kirvoitti tämän kirjoituksen. The Stillwalkers on viisiihenkinen turkulaisyhtye, jonka debyytti-ep Everytune ilmestyi marraskuun lopulla. Tällä hetkellä The Stillwalkers äänittää ensimmäistä albumiaan, joka ilmeisesti on tarkoitus puskea pihalle keväälle 2013.

Biisi: Yournalist - New Year 2013

Vuoden viimeinen postaus ja mikäs sen parempi nosto, kuin turkulaisen Yournalistin kaikessa hiljaisuudessa ulos puskema, uudelleen nimetty New Year 2021. Kappale jatkaa outojen sinkkubiisien kavalkaadia, mutta korvaa kliseettömyytensä ajankohtaisuudellaan.

New Year 2013 tuo mieleeni Michael Jacksonin ja Musen yhteentörmäyksen ripauksella Queeniä. Yhdistelmä saattaa alkuun kuulostaa pelottavalta, mutta bändin paremmin tunteville yhtyeen loputon "lähdeluettelo" ei ole uusi käsite. Yournalist lainaa parhaaksi kokemiaan asioita ja yhdistelee niitä pelottomasti. Välillä tämä onnistuu loistavasti, välillä ei niin loistavasti. Tällä kertaa Yournalistin ruuti on kuivaa, taistelulaivaani osui ja upposi.

Yournalist on mielestäni ehkä yksi aliarvostetuimmista uusista nousijoista. Välillä Yournalistin kaltaiset yhtyeet saavat allekirjoittaneen miettimään, kuinka hyviä biisejä tässä maassa oikeen tarvitsee tehdä, että jengi alkaa lämpeämään. Olen kuullut huhua, että Ruotsissa muutama odottava äiti olisi ollut valmis uhraamaan esikoisensa Yournalistin tasoisen bändin keikasta Debasserissa. Mutta bändi kieltäytyi. "Ei Jessica, Suomi ensin." Kelatkaa.

Oli miten oli. Onneksi yhtyeen Horror And Terror valittiin turkulaisen SUE-lehden muutaman toimittajan vuoden kotimaiseksi levyksi. Omalla listallani levy jäi karvan verran Satellite Storiesin jalkoihin vuoden indielevy-tittelissä. Mielestäni levy kuitenkin on melkoinen väripilkku Suomen muuten niin totisessa ja  homogenoituneessa indieskenessä.

Toivon, että vuosi 2013 on uudelle musiikille ja uusille bändeille taas hieman oikeudenmukaisempi. Weneverstoodachance jatkaa normaaliin tapaansa esilletuomisen arvoisen UG-musiikin jalustoittamista. Tämä blogi ei kuitenkaan riitä vielä nostamaan tuntemattomia yhtyeitä indiefeimiin. Tarvitaan lisää blogeja, lisää palavia sieluja. Euroopassa musablogien merkitys uusien bändien kartallenostamisessa on lähes yhtä merkittävä kuin radion. Voisiko vuonna 2013 olla Suomessakin blogien vuosi?

The rage is relentless / We need a movement with a quickness / You are the witness of change / And to counteract / We gotta take the power back

#18 Oranssi Pazuzu

En ollut mitenkään latautunut postaamaan blogiini. Olin uimarannalla, okei vähän varjossa, mutta sen verran paisteessa, että tuntui mukavata.  Latasin puhelimeen ennen biitsille lähtöä indieplaylistit April, May & June. Tarkoituksenani oli viettää mukava kitarapopin-täyteinen hetki rannalla. Yhtäkkiä soittimestani kuitenkin pamahti ilmoille hyvin synkkiä ja piinaavia säveliä, en ollut muistanut painaa sufflea pois päältä. Päiväni rannalla sai  uuden merkityksen. Olin tyystin unohtanut yhden parhaimmista. Oli aika kirjoittaa.

Tällä kertaa luvassa aurinkoinen teksti tummanpuhuvasta bändistä. Kyseessä tottakai seinäjokelainen kokeellisesta black metallia soittava Oranssi Pazuzu-orkesteri. Tämä bändi, jos jokin, herättää mielipiteitä, hyvä niin. Go controversial or go home.

Oranssi Pazuzu ei ole mitenkään kauhean tuore juttu, mutta heidän soundinsa  on. Tuoreinta mitä black metal-piirit ovat saaneet vuosiin ja ehdottomasti allekirjoittaneelle Satyriconin  jälkeen sitä helpoiten nieltävää örtsikkää. Pazuzun paatoksessa on hullu gruuvi. Se tekee musasta helposti lähestyttävää.
 
En ole koskaan välittänyt metallimusiikista, en ole metallimiehiä. Äidinmaidossani oli pieni unssi Numetallia, enkä ole koskaan kieltäytynyt erästä Metallica-teemaista Lars Ulrich juomapeliä. Siinä se oikeastaan. Uskon, että myöskään Pazuzun leirissä metalli ei ole kovimmassa huudossa. Musiikissa on perinteiselle black metalille tuntemattomia sävyjä. Pazuzu lainaa vaikutteita indie- ja postrockista. On päivänselvää, että kaverit eivät ole täysin tosissaan. Kyse ei ole black metalin hienosäätämisestä, vaan täysin uuden musiikkityylin kehittelemisestä. Lopputulos on cocktail tarttuvaa, jopa tanssittavaa melua, jonka sisältä nousee upeita melodioita ja koukkuja. Kuin ihmeen kaupalla biisit onnistuvat säilyttämään punaisen langan. Musiikki on parhaimmillaan kaunista ja oivaltavaa. Pahimmilaan, no, puhdasta pahuutta.

Bändin tarinasta ei ainakaan vähemmän epäsovinnaista tee fakta, että heidät sainattiin viime vuonna Universalin alaisuudessa operoivalle metallilafka Spinefarmille. En tiedä onko tämä näkynyt levymyynnissä, mutta ainakin bändi on saanut kansainvälistä kiinnostusta osakseen. Pazuzu on päässyt kiertämään maailmaa ja keikkaillut mm. isoilla metallifestareilla Euroopassa. Aika hyvin bändille, kuin bändille. Eikä unohdeta, että Pazuzu laulaa suomeksi. Pistää kuitenkin miettimään olisiko Pazuzu vielä menestyneempi esimerksi oudoista bändeistään maailman turuilla tunnetun Fonalin riveissä.

Näyttävistä liveistään tunnettu Pazuzu on parhaimmillaan irrottamassa päitä suomalaiselta heviyleisöltä pienillä klubeilla. Jos saat mahdollisuuden mennä todistamaan Pazuzun live, suosittelen. Uskon, että pian yhtye ei enää ole meidän suomalaisten pieni sisäpiiribändi, vaan yksi Euroopan kuumimmista metallinimistä. Ei siihen tarvita enää kuin ripaus onnea, miljoona sähköpostia ja näyttävä musiikkivideo.

Mulla ei tällä kertaa ole muuta sanottavaa. Keskityn taas auringonottamiseen ja laitan suflen pois. Tässä teille kuitenkin upea sinkkubiisi Komeetta viime vuonna julkaistulta Kosmonument-albumilta. Jos liikutte Joensuussa käykää koppaamassa bändin keikka Ilosaarirockissa lauantaina SUE-lavalla klo 14. Se on aikaisin, mutta se on parasta.