En ollut mitenkään latautunut postaamaan blogiini. Olin uimarannalla, okei vähän varjossa, mutta sen verran paisteessa, että tuntui mukavata. Latasin puhelimeen ennen biitsille lähtöä indieplaylistit April, May & June. Tarkoituksenani oli viettää mukava kitarapopin-täyteinen hetki rannalla. Yhtäkkiä soittimestani kuitenkin pamahti ilmoille hyvin synkkiä ja piinaavia säveliä, en ollut muistanut painaa sufflea pois päältä. Päiväni rannalla sai uuden merkityksen. Olin tyystin unohtanut yhden parhaimmista. Oli aika kirjoittaa.
Tällä kertaa luvassa aurinkoinen teksti tummanpuhuvasta bändistä. Kyseessä tottakai seinäjokelainen kokeellisesta black metallia soittava Oranssi Pazuzu-orkesteri. Tämä bändi, jos jokin, herättää mielipiteitä, hyvä niin. Go controversial or go home.
Oranssi Pazuzu ei ole mitenkään kauhean tuore juttu, mutta heidän soundinsa on. Tuoreinta mitä black metal-piirit ovat saaneet vuosiin ja ehdottomasti allekirjoittaneelle Satyriconin jälkeen sitä helpoiten nieltävää örtsikkää. Pazuzun paatoksessa on hullu gruuvi. Se tekee musasta helposti lähestyttävää.
En ole koskaan välittänyt metallimusiikista, en ole metallimiehiä. Äidinmaidossani oli pieni unssi Numetallia, enkä ole koskaan kieltäytynyt erästä Metallica-teemaista Lars Ulrich juomapeliä. Siinä se oikeastaan. Uskon, että myöskään Pazuzun leirissä metalli ei ole kovimmassa huudossa. Musiikissa on perinteiselle black metalille tuntemattomia sävyjä. Pazuzu lainaa vaikutteita indie- ja postrockista. On päivänselvää, että kaverit eivät ole täysin tosissaan. Kyse ei ole black metalin hienosäätämisestä, vaan täysin uuden musiikkityylin kehittelemisestä. Lopputulos on cocktail tarttuvaa, jopa tanssittavaa melua, jonka sisältä nousee upeita melodioita ja koukkuja. Kuin ihmeen kaupalla biisit onnistuvat säilyttämään punaisen langan. Musiikki on parhaimmillaan kaunista ja oivaltavaa. Pahimmilaan, no, puhdasta pahuutta.
Bändin tarinasta ei ainakaan vähemmän epäsovinnaista tee fakta, että heidät sainattiin viime vuonna Universalin alaisuudessa operoivalle metallilafka Spinefarmille. En tiedä onko tämä näkynyt levymyynnissä, mutta ainakin bändi on saanut kansainvälistä kiinnostusta osakseen. Pazuzu on päässyt kiertämään maailmaa ja keikkaillut mm. isoilla metallifestareilla Euroopassa. Aika hyvin bändille, kuin bändille. Eikä unohdeta, että Pazuzu laulaa suomeksi. Pistää kuitenkin miettimään olisiko Pazuzu vielä menestyneempi esimerksi oudoista bändeistään maailman turuilla tunnetun Fonalin riveissä.
Näyttävistä liveistään tunnettu Pazuzu on parhaimmillaan irrottamassa päitä suomalaiselta heviyleisöltä pienillä klubeilla. Jos saat mahdollisuuden mennä todistamaan Pazuzun live, suosittelen. Uskon, että pian yhtye ei enää ole meidän suomalaisten pieni sisäpiiribändi, vaan yksi Euroopan kuumimmista metallinimistä. Ei siihen tarvita enää kuin ripaus onnea, miljoona sähköpostia ja näyttävä musiikkivideo.
Mulla ei tällä kertaa ole muuta sanottavaa. Keskityn taas auringonottamiseen ja laitan suflen pois. Tässä teille kuitenkin upea sinkkubiisi Komeetta viime vuonna julkaistulta Kosmonument-albumilta. Jos liikutte Joensuussa käykää koppaamassa bändin keikka Ilosaarirockissa lauantaina SUE-lavalla klo 14. Se on aikaisin, mutta se on parasta.
