torstai 31. toukokuuta 2012

#10 Koria Kitten Riot



Sielujemme suojelija, tunteidemme tulkki. Oliko vielä jotain lisättävää. Kyllä, mulla ois. Ensimmäinen kosketukseni Koria Kitten Riotiin oli oikea. Oli muistaakseni kesäkuu 2009. Olin erään baarireissun jälkeen jatkoilla musiikista innostuneen ystäväni luona. Osa jatkoilijoista olivat jo sammuneet, osa vielä dokaili, jotkut hilluivat parvekkeella. Aurinko oli noussut, oli kesä. Silmiä painoi. Kaverini kaivoi jostain piiloistaan lavan metsäyhdistykseltä peräisin olevaa lahjaolutta. Se oli kamalaa. Maistui ihan kuselta. Kuuntelimme ensin Bright Eyesin Digital Ash In A Digital Urnia, sitten Aphex Twiniä, sitten psytrancea. Ajattelin, nyt lähden, kello on jo kahdeksan, eiköhän tämä ole nähty ja sitten mielenkiintoni herätettiin. Kaverini pyörittää erästä indiemusiikinklubia ja viettää paljon aikaa etsien uusia bändejä. Hän oli saanut juuri käsiinsä erään Johnny Superheron laulajan sooloprojektin levyn. Levyn, josta hän oli puhunut minulle aiemminkin. "Odotappa vaan kun se tulee! Siitä tulee vielä todella makea juttu. Ei Suomessa kukaan tee sellaista!". Otin hyvän asennon sohvalta ja korkkasin vielä yhden metsuri III-oluen, The Wedding Waltz lähti pyörimään. Pieni palanen elämästäni muuttui.

Kävin ostamassa levyn. Solmu Records oli tehnyt hienoa duunia kansien kanssa. Edelleen yhdet makeimmista levynkansista mitä olen nähnyt. Levy oli hyvä, ei täydellinen. Osa biiseistä ei herättänyt tunteita ja kokonaisuus rönsyili. Olin kuitenkin edelleen hyvin kiinnostunut bändistä. Halusin nähdä KKRn livenä. Halusin saada paremman kuvan bändistä. Kävin tsekkaamassa keikan Ilmiössä 2010. Vaikka he soittivat melko aikaisin, olin ehtinyt nautiskella sen verran paljon alkoholia, että sain kokea uudelleen sen mitä koin niillä jatkoilla vuosi sitten. Se oli mahtavaa. Kuvasin huonolla kännykkäkamerallani suurimman osan keikasta. En tiedä miksi. Kuvasta ei saanut selvää ja ääni oli muhjua. Se vaan tuntui oikealta siinä hetkessä. Ehkä sillä kertaa halusin tallentaa palan siitä tunteesta, jonka Koria Kitten Riot ja vahva päihtymys olivat minussa jo kahdesti saaneet aikaiseksi. Puetaan se vaikka näin:

Minä= Harry Potter, Humala= Voldemort, Koria Kitten Riot= Arpi otsassa. Tarvitseeko tätä edes avata? Kyllä se ainakin mun mielestä käy järkeen.

p.s. Ai miksi en kirjoittanut sanaakaan KKR uudesta levystä The Lows & The Highs, joka julkaistiin jo monta kuukautta sitten? En tiedä. Kai olen vaan niin koukussa edellä mainitsemaani tunteeseen, että en halua pilata ensikosketusta levyyn. Odotan aikani. Ehkä huomenna, ehkä vuoden päästä. Ehkä kirjoitan arvostelun. Tuskin.