Kairon; Irse!, ai Kairon mikä? En minä tiedä. Varmasti paras asia mitä Kairosta on tullut pitkään aikaan. Jostain syystä aina kun keskustelu kääntyy tähän seinäjokelaiseen viisikkoon, löytyy joukosta joku, joka on nähnyt bändin livenä ja kehuu sen taivaisiin. Olen nähnyt alan ihmisiä puhumassa tästä bändistä uskovaisen kiilto silmässä. Aivan kuin he olisivat nähneet valon. Jopa Nuorgam, superelitistinen musiikkimedia taipui polvilleen näiden nuorukaisten edessä. Minulla meni pitkä aika tajuta mistä oli kyse. Oikeasti vasta tämän vuoden helmikuussa aivoissani naksahti. Healing fields. Lähes täydellinen kappale. Lainatakseni Antti Granlundia "siis mitä helvettiä"-hyvä biisi. Seitsemän minuuttinen eepos, joka leijailee tuolla jossain ja kerta toisensa jälkeen pysäyttää Bonoakin isommalle kertosäkeellään. Kairon; Irse! ansaitsee paikkansa tällä listalla. Jätkien juttu on vaan yksinkertaisesti niin siisti, että kaikki haluavat olla osa sitä. Vai miten, herrat Ilosaari, Provinssi ja Qstock? Joo, joo, bändivaihto blaa blaa.. Tämä bändi on kyllä ansainnut tuon paikan.
