"Sydän, Sydän, Suomen System Of A Down." Etsitkö hyvää tapaa työntää kaikki potentiaaliset kuulijat mahdollisimman kauas orkesterista? Hyvä. Suurin piirtein noin se onnistuu. Tämä oli ensimmäinen kontaktini bändiin. Luin jutun, näin kuvan, en halunnut koskea yhtyeeseen pitkällä tikullakaan. Auto oltiin kai juuri julkaistu. Kaverini kuuntelivat Sydäreitä. Salaa. Juoksivat bändin keikoilla. Salaa. Ei ollut hypeä. Kukaan ei uskaltanut ylpeillä Sydärirakkaudellaan. Ja miten Auton kaltaista levyä nyt voisikaan hypettää. Asiaan vihkiytymättömälle voisi tuottaa ongelmia tutustua akustisilla kitaroille soitettuun aamiaismuroheviin. Rohkea veto Johannalta. Pakko nostaa hattua.
Meni muutama vuosi ennen kuin törmäsin yhtyeeseen uudestaan. Matkalla mökille. Autossa soi Au. Kysyin kaveriltani bändin nimeä. Kaverini virnisti ja vastasi Suomen System Of A Down, juuri näin. Olin katkera. Sydän, Sydän osottautuikin yhdeksi suosikkibändeistäni ja Au levyhyllyni helmeksi. Oliko asialla Rumba, SUE, Soundi. Joskus toimittaja oikeasti vaikuttaa lukijaan. Tällä kertaa näin.
Pääsin juoksemaan bändin keikoilla. Sain kokea alastoman Minervan. Ja mitä keikkoja ne olivatkaan. Bändi löi kovaa ja jopa aluksi väljähtäneeltä tuntunut Usko itseesi-albumi nousi uusiin sfääreihin livenä. Minulla on edelleen yhtyeen settilistana käyttämä kertakäyttölautanen kotona. Voi miltä tuntuikaan kun tonnikalapurkin kokoiseen tilaan ahdettu satapäinen yleisö poukkoili ympäriinsä, huusi ja ilakoi. "SYDÄN SYDÄN, SYDÄN SYDÄN, SYDÄN SYDÄN"-huudot soivat edelleen korvissani. Bändi oli niin hyvä. Sen ei annettu lopettaa. Turussa bändin keikka loppui valomerkin aikaan siihen, että ravintolan henkilökunta veti PA:sta virrat. Huikea ilta. (video alapuolella)
Kun puheeksi tulee Sydäreiden uusi levy Kapseli, minut valtaa sekavat tunteet. Tavallaan levyllä esitellään nahkansa luonut yhtye, tavallaan aseensa riisunut yhtye. Kapselilla on kosiskeltu isompaa yleisöä, sen kuulee jo Ducatossa. En tiedä onnistuttiinko. Muistaakseni albumi pääsi listoille, joka on sinäänsä todella hienoa. Kapseli kuitenkin on Viimeistä Aamua lukuunottamatta yllätyksetön albumi, eikä tarjoa minulle sen kummemmin syitä innostumiseen. Älkää ymmärtäkö väärin, Kapseli ei ole huono levy. Sydärit vaan pitävät rimaa niin korkealla, että neljän vuoden odotuksen jälkeen Kapseli tuntui potkulta nivusiin.
Voihan olla, että yhtyettä kyllästyttää aina soittaa samat pienet klubit ja uuden albumin turvin oli mahdollisuus nostaa profiilia. Sydän, Sydän ei kuitenkaan ole vieläkään lyönyt virallisesti läpi, miten Suomessa nyt kukin "läpilyömisen" määrittää. Johtuuko se siitä, että valtavirta ei ymmärrä Sydäreiden kaltaisia yhtyeitä. Se ainakin on ikävä fakta, että Suomessa näin marginaaliissa viihtyvä bändi joutuu tekemään todella pitkän uran ennen kuin raataminen palkitaan yleisöennätyksillä, kuten vaikka Sielun Veljet. Sydäreiden matka voisi hyvinkin viedä Suomen rajojen ulkopuolelle, kuka estää. Musex & Fullsteam: miten olisi, jos nakkaisitte sen Neljä Ruusua menemään sieltä Musa & Mediasta ja antaisitte Sydän, Sydämelle mahdollisuuden? Ottakaa koppi! Vähänkö hyvä idea! Puolaiset ainakin sekoaisivat aivan totaalisesti.
