Nosto: Muualta poimittua

COLOR DOLOR

Tämän kertaisen postauksen otsikko tarkoittaa sitä, että alla esitellyt artistit löysin kollegoideni blogeista, Singing Drunken Lullabiesista ja Title Trackista. Olettekin ehkä huomanneet blogilistan sivuni vasemmassa laidassa. Luen niitä kaikkia aktiivisesti ja bloginälkäisille suosittelen niistä jokaista. Jos sinulla on hyvä blogi, joka puuttuu listalta, jätä URL kommenttiosioon.

Tänään minun oli määrä arvioida teille helsinkiläisen Color Dolorin levy, mutta en saanut albumia kuunneltua, sillä kissani pelästyi musiikkia pahan päiväisesti ja juoksi sängyn alle. Sanotaan, että kissat aistivat pahuuden. Onko Color Dolor-yhtye pimeyden voimien riivaama?

Enpä tiedä, mutta kovasti tuntuu ainakin jakavan mielipiteitä Helsingin ulkopuolella. Kuulemani perusteella yhtyeen musiikki vaikuttaisi olevan todella mielenkiintoista. Fiilispisteitä tipahtelee ennen kaikkea vallitsevasta Kuolleet Intiaanit tapaa CocoRosien-tunnelmasta.

Okei onhan bändin promokuvan lintunaamiot melko provosoivia, mutta naamioiden alta paljastuu ihan mukavan näköisiä perusjamppoja. Ja kun niitä hyviä juttuja nyt kaivetaan esiin, niin mainitaan ensinnäkin yhtyeen vokalistin tapa tuottaa ääntä, mieletöntä. Torvet tuovat sointiin mielenkiintoisen lisän ja bändin riffittely on napissa.

Yhtyeen debyytti julkaistaan 14.6. Konkurssi Recordsin kautta. Konkurssi on puskenut pihalle mielenkiintoisia artisteja lyhyen olemassaolonsa aikana. Listoilta löytyy mm. MIAU ja The Irrationals. Toivon, että Konkurssin tarina päättyy onnellisemmin kuin oman yhtiömme, sillä englanninkielinen outoilurock on kuin spitaalia purkissa suomalaiselle kuluttajalle.

SAIJAA SAIJAA

Joskus mietin mistä näitä loistavia porilaisia orkestereita oikein sikiää. Sitten muistan tarkistaa soittajat ja lopputulos on aina sama. Kaikki loistavat porilaiset bändit ovat yhdestä ja samasta kaveriporukasta koottuja. 

Näkisin, että kaavio menee jotenkin näin: Joskus on ollut emoyhtye, jonka kaikilla soittajilla on ollut omat sivuprojektinsa. Näitä sivuprojekteja on lähdetty toteuttamaan emoyhtyeen jäsenillä plus muutamalla valikoidulla kaverilla ystäväpiiristä. Vuosien saatossa näille valikoiduille kavereillekin on muodostunut omia sivuprojekteja, joiden valikoiduille kavereille on muodostunut lisää sivuprojekteja ja niin edes päin.

Tämän "Porin ekosysteemiksi" kutsumani teorian tuotuksina olemme lopulta päässeet nauttimaan  mm. Magyar Possen, Eleanoora Rosenholmin, Circlen, Kuusumun Profeettan kaltaisista artisteista. Hämmentäväähän tässä on se, että bändit eivät juurikaan kuulostaa toisiltaan. Bändit seikkailevat eri genreissä ja kuulostavat toinen toistaan paremmilta.

Tuorein, ainakin tuorein kuulemani, on Saijaa Saijaa. Joka on suoravetoista suomirockia melankolisella sävyllä. Ainakin yhtyeen Joen Rantaa-singlellä voidaan kuulla kaikuja aina  Ultra Braasta ja The Smithsiin. 

Suosittelen tsekkaamaan yllämainitut ja nauttimaan kesästä. Kuten totuttua, WNSAC ja minä emme lomaile vaan tuotamme sisältöä helteistä huolimatta. Palataampa siis piakkoin festarien esilämpöjen ja aina niin huonosti myyvän indierockin tiimoilta. Se on kesä nyt!