Tiedättekö mistä tietää, että syksy on tullut? No, ensinnäkin siitä, että televisiosta tulee hirveällä syötöllä leffoja ja sarjoja. Ei pysty mitenkään katsomaan kaikkia, jos haluaa elää välissä. Onneksi digiboksiin mahtuu lähes lopputtomasti kamaa. Sitä voi sitten joskus tammikuun heikkoina hetkinä käydä läpi.
Toinen varma syksyn merkki on uudet albumit. Syksyllä on tulossa, ja on jo tullut pihalle älyttömästi hyviä levyjä. Olo on kuin pikkuisella lapsella karkkikaupassa. Tänäänkin postiluukusta tuli sisään 3 toinen toistaan parempaa levyä. Osa ostettuja, osa blogille, osa leibelille. Ja sitten vielä sähköpostiin tulleet ladattavat levyt, suuri kiitos myös niistä. Myönnän edelleen rakastavani CD-formaattia. Omistan kaksi vinyyliä, joista toinen on varastossa ja toinen odottaa seinälle ripustamista. Epäpyhää, tiedän. Syntistä.
Tänään esittelen teille doomia soittavan pohjois-satakuntalaisen (onko sellainen alue olemassa) yhtye Mr. Peter Haydenin. Toisen pitkäsoittonsa toukokuussa julkaissut yhtye ei ollut itselleni täysin uusi tuttavuus. Olin nimittäin bändin keikalla rytmiksellä musiikkiseminaari MARSissa.
Bändi oli muistaakseni melko timmi livenä. Välillä omaan makuuni liiankin hidas ja löysä. Olisin kaivannut vähän sykettä. Tiedän, että se ei ole genren rajoissa, mutta ketä kiinnostaa rajat. Keikan jälkeen oli todella möykytetty olo. Ihan kuin joku olisi muiluttanut allekirjoittaneen säkillä perunoita. Vieressäni keikasta nauttinut kaverini tokaisi hyvin keikan jälkeen: "Jumalauta!"
Bändi ei haaskaa aikaa vokaaleille. Täysin instrumentaalisella pohjalla jumittamista parhaimmillaan. Yhteen riffiin saatetaan käyttää 3 minuuttia. Jos riffistä ei ole tarpeen siirtyä voidaan hommaa maistella jopa yli 10 minuuttia. Tänä aikana elementit tottakai liikkuvat, kappaleet kasvavat ja asiat sulautuvat yhteen.
Kun laitoin Mr. Peter Haydenin albumin soimaan Bandcampista luulin kuunnelleeni biisiä nimeltä Born A Trip. 40 minuutin kuuntelemisen jälkeen tajusin, että Born A Trip ei ollutkaan elämäni pisin biisi, vaan albumi. Olin vaipunut horrokseen. Ajattomaan tilaan, josta ei ollut kiire pois.
Mr. Peter Hayden ei ehkä ole se ensimmäinen bändi, jonka albumin haluaa laittaa soimaan kesäisenä syyspäivänä. Jos kuitenkin on sitä ihmistyyppiä, joka haluaa sukeltaa vyöryävään särövaltamereen pääedellä Mr. Peter Hayden tarjoaa siihen mahdollisuuden. Uudella albumillaan yhtye tarjoaa kuulijalle 68 minuutin matkan paikkaan, jonne kuulija ei välttämättä ole tervetullut. Paikkaan, jonne kuulija ei välttämättä halua mennä. Mutta paikkaan, jossa kuulija ei varmasti koskaan ole ollut.
