Pahoittelen huonolaatuista kansikuvaa. En yksinkertaisesti löytänyt internetin syövereistä kuvaa parempilaatuisena. Sen verran mainittakoon, että albumin kannessa todella on alaston mies ja kyllä, dikki esillä mites muutenkaan. Aikamoinen startti.
Tamperelaisen, tässäkin blogissa lusikoidun Idiomaticin levy saapui minulle noin viikko sitten. Olen kuunnellut sitä lähes päivittäin siitä asti. Olen koittanut kuunnella analyyttisesti ja ihan vaan musadiggarin näkökulmasta. Päätin lopulta arvostella levyn.
Tamperelaisen, tässäkin blogissa lusikoidun Idiomaticin levy saapui minulle noin viikko sitten. Olen kuunnellut sitä lähes päivittäin siitä asti. Olen koittanut kuunnella analyyttisesti ja ihan vaan musadiggarin näkökulmasta. Päätin lopulta arvostella levyn.
Muutama sananen Idiomaticista alkuun. Kun tutustuin Idiomaticiin, muistan ensimmäisenä ihastuneeni loistaviin, mutta ei ilmeisiin pop-koukkuihin. Bändin soundi oli omaperäinen ja kappaleet divari-indietä huomattavasti oivaltavampia ja jollain tapaa vaikeammin lähestyttäviä.
Kun Idiomatic julkaisi ensimmäinen singlen You Are Not The Sun ajattelin, että bändi on vihdoin löytänyt tilaa lisätarttumapinnalle vaikeassa maalailuindiessään. Lost Togetherin kohdalla olin jo hämilläni kuinka menevän ja kuulijaystävällisen biisin bändi oli saanut aikaiseksi.
New Terrain kuitenkin on Idiomaticia perinteisemmässä asussa. Se on ensitahdeista asti eeppisen iso, monipuolinen ja vaikeasti lähestyttävä. Välillä se ihastuttaa kauniilla melodioillaan, loistavilla sovituksillaan ja tunnelmallaan. Välillä se turhauttaa liian pienellä tarttumapinnallaan ja etäisyydellään.
New Terrain on hyvin tuotettu levy. Albumin tuotannosta vastaa Ercola (mm. Uusi Fantasia). Tuotanto on lähes maailmanluokkaa. Oikeastaan ainoa asia mikä häiritsee, on biisien välissä elävät rumpusoundit. Parhaimmillaan jippo tuo eloa, mutta pahimmillaan kokoelmalevyn fiilistä. Varsinkin kun kyse on näin eeppisestä popista. Olisi kuulijalle helpompaa, jos turvaa voisi hakea edes yhtenevistä soundeista.
Musiikillisesti ja tuotannollisesti New Terrain muistuttaa hyvin paljon Radioheadin OK Computeria ja ehkä siinä samassa myös Radioheadilta paljon lainannutta Coldplaytä. Popimmista biiseistä tulee mielleyhtymiä Snow Patroliin ja rockeimmissa biiseissä voi kuulla jopa Musemaisia piirteitä.
Idiomatic ei ole vielä valmis bändi, debyytti etsii selvästi lopullista suuntaansa. Idiomatic kuitenkin on hyvin ennakkoluuloton ja rohkea bändi. Vaatii aika paljon munaa yhtyeeltä kuin yhtyeeltä lähteä jahtaamaan brittirockin isoimpien nimien kokoista levyä. Ja lopputulos ei jää edes hirveän kauas tavoitteesta.
Uskon, että New Terrain vie bändin pitkälle, toivottavasti myös ulkomaille. Lopullinen pankin räjäyttäminen tapahtuu kuitenkin vasta kakkosalbumilla.
Uskon, että New Terrain vie bändin pitkälle, toivottavasti myös ulkomaille. Lopullinen pankin räjäyttäminen tapahtuu kuitenkin vasta kakkosalbumilla.
