Näyttäisi siltä, että bändien esittelemisen sijaan tämäkin blogi on suuntautumassa enemmän biisien ja asiasisällön esittelemiseen. Bändeistä kirjoittaminen on raskasta ja vaatii vahvan kokemuspohjan esiteltävästä bändistä. Biiseisistä kirjoittaessa on helpompi pysyä ajankohtaisena ja ennen kaikkea ajan tasalla. Lisäksi postaukset voi pitää lyhyinä, jolloin ehtii kirjoittamaan useammasta biisistä. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö Suomessa olisi yhä satoja esiteltävän arvoisia bändejä. Olen vaan laiskan pulskea kissa. Laiskan pulskea, viiksekäs kissa.
Kirjoitan tänään Varvarasta, jolla on muuten todella outo nimi. Varvara on indierock-yhtye mistäs muualtakaan kuin Haminasta. Bändi on pelannut taitavasti Hamina-kortin ottaen samalla haltuun koko Haminan musaskenen valokeilan. Hyvä idea, Haminahan se omallanikin kohdalla varasti huomion.
En ollut tähän päivään mennessä saanut aikaiseksi kuunnella bändin tuotantoa. Tämä todennäköisesti johtui bändin oudosta nimestä. Tänään oli kuitenkin otollinen hetki. Luin saatteen, laitoin biisin pyörimään ja yllätyin. 4 minuuttia hujahti heittämällä. Bändin toukokuun lopussa julkaistu If I-sinkku on erinomainen.
If I:n musavideon on tuottanut Magdalena Spiik ja
Viro Tuotanto –ryhmä, joka voitti tänä ja viime vuonna Uneton48
–lyhytelokuvakilpailun. Videolla ronskit, tatuoidut ja jonkin sortin liassa möyrineet miehet herkistyvät yhteislauluun nuotion äärellä. Ohjaaja on saanut hienon kontrastin modernin suomalaismiehen kahdesta eri puolesta. Tunnelma kasvaa niin biisissä, kuin videossa loppua kohden. Jäin enää kaipaamaan loppuun kuvaa imettävästä naisesta, sekä hänen ja solistin kuvitteellisesta esikoisesta. Se olisi kruunannut videon, mutta halaavat miehet käyvät myös ja sopivat varmasti paremman sanoitusten tematiikkaan.
