Huhuh. Pitäkää hatuistanne kiinni, sillä tästä postauksesta tulee pitkä. Mulle tulee nykyään paljon mailia bändeiltä. Se on mahtavaa. Olen löytänyt paljon uusia siistejä bändejä. Laittakaa siis jatkossakin vaan rohkeasti mailia. Päätin luoda uuden Posti-osion blogiini. Posteissa käydään läpi bändejä hieman lyhyemmin, tai pidemmin. Jokatapauksessa useampi kerrallaan.
 |
| NEONDAD |
Neondad on röyhkeä, tai liian kaverillinen. Heidän lähettämästään mailista tuli sellainen olo, että minun pitäisi olla otettu siitä, että HE ovat lähestyneet minua. He kertovat olevansa hieman eri mieltä kanssani tietyistä artisteista, joita olen blogissani käsitellyt. Hyväksyvät minut kuitenkin kirjoittajana ja arvostavat suoraa kirjoitustyyliäni. Kiitos.
Neondad on loistava bändi. Yhtyeen nimestä taas voidaan olla montaa mieltä. Melkoisia vedenjakajia ovat niin ikään jäsenten nimet: Hung Dad, Lusty Dad, Feliz Navidad & Peter von Baghdad. Viimeistään bändin promokuva osoittaa, että homma on lyöty läskiksi. Neondad nauraa makeimmin. Laitetaan promokuvaan pillupaita päälle ja heitetään vähän äijäläppää niin kukaan ei hauku meitä indiehomoiksi. Hyväksykää valintanne. Olette Oulusta. Olette indiehomoja. Mitä sitten? Niin olen minäkin. Ei se ole mikään häpeä. On parempi tehdä juttua täysillä ja ottaa vähän, kuin heittää kaikki menemään sen takia ettei uskalla mitään.
Kuten jo sanoin, Neondad ON loistava bändi. Minulle Neondad kuitenkin edustaa myös bändiä, joka omilla valinnoillaan pilaa mahdollisuutensa menestyä indie-kentässä. Siksi toivonkin, että Neondad lopettaa pelleilyn ja alkaa tekemään hommaa tosissaan. Neondad on simpukka. Simpukka, jonka sisällä on helmi. Simpukka, joka pitää suutaan tiukasti kiinni. Simpukka, joka toivoo, että sen suun avaa helmenkalastaja.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Well hello! What is this? No jätit tottakai. Bändi, joka ilmestyy ainakin allekirjoittaneen facebook-profiilin tasaiseen tahtiin. Skandinaavista indiepopia soittava helsinkiläinen orgaaninen syntikka-ambient-yhtye. Blogeissa Mewiksikin kutsuttu, omasta mielestäni enemmän Snow Patrolilta kuulostava hyvännäköinen pop-bändi.
Hello Giantsin uusi debyytti-EP Empires on mielestäni esimerkillinen bändin tuottama levy. Empires soundaa erinomaiselta. Biisit on tuotettu viimeiseen päälle. Mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Empires ei kuitenkaan ole täydellinen. Se kaipaa vaaraa ja virheitä. Se kaipaa epäsovinnaisuutta ja asennetta. Kuvitelkaa unelmienne nainen. Nyt kuvitelkaa hänet ajamassa moottoripyörää. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Nyt kun Hello Giants on tehnyt täydellisen kuuloisen EP:n haluaisin nähdä bändin studiossa esimerkiksi Nick Trianin kanssa. Ei mitään krumeluureja. Ainoastaan hyvä bändi, vahvat biisit, paljon variaatiota ja koukkuja, ja tuottaja, joka ei pelkää ottaa riskejä. Siinä on mielestäni täydellisen Hello Giants-levyn aineet.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Lady Escape on sitten jotain muuta. Edellisten yhtyeiden tavoin minulle entuudestaan täysin tuntematon. Sillä erotuksella, että olen kuullut yhtyeen nimen mainittavan eri yhteyksissä useasti. Vuonna 2004 perustettu vähän normaalista poikkeavaa indietä soittava yhtye on julkaissut tähän mennessä yhden EP:n, Unsung Land-pitkäsoiton ja nyt 4. huhtikuuta Festive Hearts-nimeä kantavan levyn.
On mielestäni melkein rikollista, että törmään Lady Escapen musiikkiin ensimmäistä kertaa vasta tänään. Luulisi, että leidistä oltaisiin höpisty Helsingin kaduilla jo pitkät tovet. Ja mistä minä tietäisin vaikka oltaisiinkin.
Lady Escape on vähän outo. Ehkä vähän liian outo Suomen indiepiireille. Niissä ei ole sijaa erilaisuudelle. Jos bändi on outo, sen keikalle ei voi mennä. On mahdollisuus, että alat itsekin näyttämään oudolta. Epäkiitollinen markkina-alue.
Onneksi Suomen puutteista kärsii vain rajoittunut sydän. Euroopassa leidien tyylinen musiikki on kovassa huudossa ja bändi on onneksi tajunnut sen. Bändin julkaisukiertueesta ainakin 3 keikkaa oli Suomen rajojen ulkopuolella. Ainoa järkevä reitti edetä on kävellä suoraan indien sydänmaille. Sinne missä erilaisuus on rikkaus. Sinne, missä Of Montreal ja Los Campensinos!kin ovat. Sinne, missä keikoilla tanssitaan ja ulkopaikkakuntalaisellekin annetaan aplodit.
Kuten jo sanoin, Neondad ON loistava bändi. Minulle Neondad kuitenkin edustaa myös bändiä, joka omilla valinnoillaan pilaa mahdollisuutensa menestyä indie-kentässä. Siksi toivonkin, että Neondad lopettaa pelleilyn ja alkaa tekemään hommaa tosissaan. Neondad on simpukka. Simpukka, jonka sisällä on helmi. Simpukka, joka pitää suutaan tiukasti kiinni. Simpukka, joka toivoo, että sen suun avaa helmenkalastaja.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| HELLO GIANTS |
Well hello! What is this? No jätit tottakai. Bändi, joka ilmestyy ainakin allekirjoittaneen facebook-profiilin tasaiseen tahtiin. Skandinaavista indiepopia soittava helsinkiläinen orgaaninen syntikka-ambient-yhtye. Blogeissa Mewiksikin kutsuttu, omasta mielestäni enemmän Snow Patrolilta kuulostava hyvännäköinen pop-bändi.
Hello Giantsin uusi debyytti-EP Empires on mielestäni esimerkillinen bändin tuottama levy. Empires soundaa erinomaiselta. Biisit on tuotettu viimeiseen päälle. Mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Empires ei kuitenkaan ole täydellinen. Se kaipaa vaaraa ja virheitä. Se kaipaa epäsovinnaisuutta ja asennetta. Kuvitelkaa unelmienne nainen. Nyt kuvitelkaa hänet ajamassa moottoripyörää. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
Nyt kun Hello Giants on tehnyt täydellisen kuuloisen EP:n haluaisin nähdä bändin studiossa esimerkiksi Nick Trianin kanssa. Ei mitään krumeluureja. Ainoastaan hyvä bändi, vahvat biisit, paljon variaatiota ja koukkuja, ja tuottaja, joka ei pelkää ottaa riskejä. Siinä on mielestäni täydellisen Hello Giants-levyn aineet.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 |
| LADY ESCAPE |
Lady Escape on sitten jotain muuta. Edellisten yhtyeiden tavoin minulle entuudestaan täysin tuntematon. Sillä erotuksella, että olen kuullut yhtyeen nimen mainittavan eri yhteyksissä useasti. Vuonna 2004 perustettu vähän normaalista poikkeavaa indietä soittava yhtye on julkaissut tähän mennessä yhden EP:n, Unsung Land-pitkäsoiton ja nyt 4. huhtikuuta Festive Hearts-nimeä kantavan levyn.
On mielestäni melkein rikollista, että törmään Lady Escapen musiikkiin ensimmäistä kertaa vasta tänään. Luulisi, että leidistä oltaisiin höpisty Helsingin kaduilla jo pitkät tovet. Ja mistä minä tietäisin vaikka oltaisiinkin.
Lady Escape on vähän outo. Ehkä vähän liian outo Suomen indiepiireille. Niissä ei ole sijaa erilaisuudelle. Jos bändi on outo, sen keikalle ei voi mennä. On mahdollisuus, että alat itsekin näyttämään oudolta. Epäkiitollinen markkina-alue.
Onneksi Suomen puutteista kärsii vain rajoittunut sydän. Euroopassa leidien tyylinen musiikki on kovassa huudossa ja bändi on onneksi tajunnut sen. Bändin julkaisukiertueesta ainakin 3 keikkaa oli Suomen rajojen ulkopuolella. Ainoa järkevä reitti edetä on kävellä suoraan indien sydänmaille. Sinne missä erilaisuus on rikkaus. Sinne, missä Of Montreal ja Los Campensinos!kin ovat. Sinne, missä keikoilla tanssitaan ja ulkopaikkakuntalaisellekin annetaan aplodit.
