Mihin tarvitaan Don Huonoja 2000-luvulla? Ei mihinkään. Hyvää yötä ja huomenta on niin kuultu. Pitäisi laittaa radion soittokieltolistalle. Tilalle voisi laittaa vaikka tämän. Tämä on Ystävälliset. Mikä sinun ongelmasi on? Mainstream on uusi indie, julistaa bändi facebook-sivuillaan. Soppa on lusikkaa vaille valmis syötäväksi. Ystävälliset luonnehtivat itseään Kalliolaiseksi. Helsinki kieltämättä alkaa olemaan jo siinä määrin iso kaupunki, että sen voisi jakaa osavaltioihin. Kalliossa lauletaan suomalaisuudesta ja mikä olisikaan oivempi paikka aloittaa bändi, kuin Stadin syvin ihmisviemäri Bar Bronco.
Liian rehellinen peili lyö millä tahansa indiemittarilla mainstreamin punaista. En kuitenkaan halua jättää kirjoittamatta bändistä sen takia. Biisissä on paljon muutakin. Liian rehellinen peili on klassinen suomirock-biisi. Mausteena vähän punkia, vähän rockia ja paljon poppia. Hitto vieköön biisihän voisi olla suoraan Eppu Normaalin debyyttialbumilta.
Liian rehellinen peili on tarttuva. Teksti on hyvä, toteava, suomalainen. "Se on sitä kun ei uskalla puhua / Ongelmista, jotka vaivanneet jo vuosia / Se puhki palanut ja särkynyt sydän / Se kuollut isä ja se vaikea nuoruus" Kenen elämää tämä ei koske? Minä ainakin olen myyty, vaikka molemmat vanhempani vielä elävät. Ystävälliset tietävät, mistä puhuvat. Minä kuuntelen.
Biisi on jollain sanoinkuvailemattomalla tavalla todella ärsyttävä. Silti löydän itseni palaamasta sen luokse uudestaan ja uudestaan. Sanotaan, että musiikki on hyvää ainoastaan silloin kun se herättää tunteita. Jos tähän teoriaan on uskominen, Ystävälliset tekevät hyvää musiikkia. Jään odottamaan mielenkiinnolla uutta materiaalia. Jos taso pysyy näin korkealla biisillisesti, soundillisesti ja tuotannollisesti ennustan Ystävälliset aikamoiseen nousukiitoon syystalveksi.
