Olin viime torstaina Tampereen Telakalla. Niille, jotka eivät tiedä, Telakka on Tampereen paras baari. Enkä edes liioittelisi paljolla, jos väittäisin Telakkaa Tampereen mukavimmaksi paikaksi. Telakalla on terassi, päivisin ruokaravintola, yläkerrassa teatteri ja iltaisin keikkoja. Telakka on ohjelmatarjonnaltaan Tampereen monipuolisin ja väitän röyhkeästi: paras. Varsinkin nyt kun Tampereen Klubin ohjelma painottuu kokoajan enemmän ja enemmän 80-luvun punk-nimiin ja ihanvitunsama Jenni Vartiaisiin.
Tällä kertaa Telakalla oli tarjolla Mikko Joensuu, joka paremmin tunnetaan yhtenä Joensuuna yhtyeestä Joensuu 1685. Illan ehkä selvempänä headlinerina nähtiin Tampereen oma poika Jukka Ässä, jonka debyyttialbumi on tulossa syksyllä (tästä toivottavasti lisää syssymmällä). Mitäs tässä, Jukka ässä? oli ehkä huono vitsi, mutta albumin nimenä aivan mainio. Toisaalta pystyn jo näkemään sieluni silmin Shellin huoltiksen levylaarissa juurikin tuon nimisen albumin.
 |
| Mikko Joensuu |
Mikko Joensuu on upea mies. Nöyrästi pukeutunut pitkätukkainen risuparta, joka omaa älyttömän upeita biisejä ja sitäkin komeamman äänen. Kuluneella akkarilla ja muutamalla efektipedaalilla näyttää pääsevän pitkälle kun on sanomaa ja soittotaitoa. Synkeän kauniita kappaleita elämän ja kuoleman teemoilla. Unohdin hetkeksi olevani Telakalla kun Joensuu vei minut aikaan ennen sivistynyttä yhteiskuntaa. "You can bury a man, but how can you bury a soul" ja "If you give me a spark I gladly hand you my son". Pistävät miettimään. Joensuu soitti nöyrästi setin ja vaivaantuneesti yleisön vaatiman encoren. Voin sanoa, jos Mikko Joensuu tulee kaupunkiisi, mene katsomaan. Musiikkia ei ole vielä tarjolla missään, mutta vannon, sanaani voi luottaa.
 |
| Jukka Ässä |
Mikon keikan jälkeen lavalle nousi Jukka Ässä. Tunnelmasta toiseen siirryttiin nopeasti kun Joensuun luoma hautajaismessu vaihtui Ässän aurinkoiseen pikkukaupunkirockiin. Olin yllättynyt bändin tiukkuudesta. Jätkät soittivat kuin ammattimuusikot ja normaalisti tarkottaisin tätä ivana, mutta Ässän kaltaisessa musiikissa se on hyvä asia. Biisit olivat valmiita, hyvin sovitettu, osa jopa todella tarttuvia. Muistaakseni kappale nimeltä Juhannuksena oli selkeästi kovin. Keikalla oli draamankaari ja setin toiseksi viimeinen biisi todella makea avaruusjami. Olisi hyvn voinut olla keikan lopetusraita. Sekaan mahtui muutama keskinkertainen biisi, mutta suurin osa matskusta oli timmiä. Kysymykseesi siis rehellinen vastaus, Jukka Ässä. Mahdollisena sinkkubiisinä esittelemänne kappale oli selkeästi setin mielikuvituksettomin. Jos oikeasti haluatte julkaista hyvän sinkun, julkaiskaa Juhannuksena.
