Jännää, että oululaisen Satellite Storiesin uutta sinkkua markkinoidaan ensisijaisesti remixillä. Sinkun nimihän on siis Sirens. Jos olet ihmetellyt miksi sinkku kulkee netissä myös nimellä Sirens (slow magic), johtunee se siitä, että se on Slow Magicin remix kappaleesta. Tai en tiedä onko remix oikea termi, sanana versiointi on lähempänä totuutta. Päällimmäisenä mieleeni tulee The Knifen versiointi Jose Gonzalesin (edit: niin siis toisinpäin) kappaleesta Heartbeats. Taattua laatua, niinkuin tämäkin. Slow Magic on tehnyt erinomaista työtä raidan kanssa ja loppujen lopuksi nämä kaksi ääripäistä tulkintaa samasta kappaleesta täydentävät toisiaan saumattomasti. Saadaksesi täyden Satellite Stories-kokemuksen suosittelenkin kuuntelemaan molemmat versiot.
--------------------------------------------------------------------------------------------------
Joo, tiedän tiedän, vanha kuva. Homma kun on nyt niin tuoreella, että ei ole vielä uutta promokuvaa. Them Bird Things nousi ainakin arvostelijoiden lempilapseksi debyyttialbuminsa Fly, Them Bird Things, Fly! myötä vuonna 2009. Tasaiseen tahtiin ysejä ja kymppejä napsinut levy jäi kuitenkin isommalta yleisöltä huomaamatta. Vuonna 2010 yhtye löi pöytään toisen albumin Wildlike Wonder. Jälleen arvostelijat saivat rahoillensa vastinetta, läpimurto antoi kuitenkin edelleen odottaa. Vuonna 2011 yhtye pääsi tekemään keikkoja jo ulkomailla, muistaakseni 22 Pistepirkkon lämppärinä. Nyt vuoden hiljaiselon jälkeen lintuleirissä tapahtuu jälleen. Tällä kertaa ollaan mysteereiden ratkomisen äärellä. I know who killed Robert Johnson on Them Bird Thingsiä parhaimmillaan. Upealla videolla varustettu kappale soundaa todella makealta. Saas nähdä, jos tällä kertaa suomalaiset heräisivät lintujen lauluun.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
...Ja vuoden hienoimman promokuvan palkinto menee Savonlinnaan. Kenellekään ei voi jäädä epäselväksi mistä bändistä on kyse. Allekirjoittaneelle ainoastaan Yle X:ltä tuttua Grandevilleä kuulee kehuttavan tuon tuosta. Bändin musiikki on mielenkiintoinen sekoitus pillupoppia, suoraselkäistä miesrokkia, sekä (ja tämä saattaa tulla monelle yllätyksenä) Kirkaa. Mielestäni maestron henki ei ole pahitteeksi millekään bändille. Kirkan preesens kuuluu lähinnä nyansseina solistin tulkinnassa, mutta lämmittää allekirjoittaneen sydäntä suuresti. Sinkkubiisi Mayflower on suoraviivainen radiolähettimen sulattaja. Posiitivisesti suomalaisen kuuloinen biisi. Mieleen tulee 2000-luvun ikuinen lupaus Bloodpit. Muistatteko vielä Platituden? Ehkä paras suomalainen rokkibiisi ever made. Mayflower ei jää kauas taakse. Uskon, että Grandevillen toukokuussa julkaistu debyytti pitää sisällään vielä paljon helmimpiäkin biisejä. Sinkun pohjalta kun selväksi käy ainakin se, että bändin musa voi mennä tästä ihan mihin suuntaan tahansa.
