Nosto: Record Store Day

Listasin viime vuoden elokuussa mielestäni seuraamisen arvoisia suomalaisia levy-yhtiöitä. Kuten ehkä tiedättekin, tänään on Record Store Day, eli levykaupoille käy ihmisen tie. Täältä löydät kaupat.

Mikäs sen parempaa kuin näin lauantain kunniaksi käydä hakemassa lähimmästä levykaupasta se levy, joka syystä tai toisesta on jäänyt ajan saatossa ostamatta.

Jos ette ole ihan varmoja mikä se levy voisi olla, haluan virkistää mieltänne listaamalla uudestaan mielestäni seuraamisen arvoisia suomalaisia levy-yhtiöitä, sekä niiden artisteja.

Tiputin tarkoituksella listalta kaikki Universalin, Warnerin ja Sonyn alaiset yhtiöt, sillä vaikka ne toki pitävät sisuksissaan monia loistavia artisteja kannustan jokaista boikotoimaan kyseisiä yhtiöitä.

Jos nyt yksi syy boikotille pitäisi mainita, niin se voisi olla vaikka viime päivinä noussut kohu lasten laulukisoista. Ai hä? No lue täältä.

Vaikka Sony ei olekaan dipannut varvastaan vielä yhtä näkyvästi korruption altaaseen on Sonyllakin muutama Idolsin muotoinen luuranko kaapissaan.

Mutta se majoreista, tästä levyideoita tälle päivälle:

*If Society - mm. Tryer, Rytmihäiriö, Viola, Black Audio

*Bad Vugum - mm. Aavikko, Circle, Deep Turtle, Cleaning Women

*Fonal Records - mm. Lau Nau, Barry Andrewsin Disko, Risto

*Helmi Levyt - mm. Joose Keskitalo, Jaakko Eino Kalevi

*Lumpeela Julkaisut - mm. Janne Laurila, Ochre Room,
*New Music Community - mm. On Volcano, Downstairs, Murmansk

*Svart- mm. Hexvessel, Sammal, Seremonia

*Airiston Punk-levyt - mm. Pertti Kurikan Nimipäivät, Pää Kii 

*Combat Rock Industry - mm. Deathbed, Endstand, Wasted

*Suomen Musiikki Oy - mm. Zebra And Snake, Lighthouse Project

*Soliti - mm. Delay Trees, Astrid Swan, Cats On Fire

*GAEA - mm. Death Hawks, French Films,  Pintandwefall

*Kioski Rec - mm. Mirel Wagner, Moses Hazy, Kuha.

*Ekro Records - mm. Laivue, Kuusumun Profeetta
*Fullsteam - mm. Rubik, Disco Ensemble, Jaakko & Jay, Callisto

*Solina - mm. Magenta Skycode, Burning Hearts, Sans Parade

*Stupido - mm. Stockers!, Aino Venna, Plutonium 74, Valkyrians
*Fresh Tunes Finland - mm. Wiidakko, Wedding Crashers
*Plastic Passion - mm. Iida Umpikuja, Tero Petri, Wojciech

Biisi: Minä ja Ville Ahonen - Ennen Kuin Kuolen

Ei näytä laantuvan tämä kirjoitusinto. Ei se mitään, taotaan kun rauta on kuumaa. Alkuvuosi on siitä hienoa aikaa, että silloin tulee aina kaikki makeimmat jutut. Alalla tuntuu olevan sellainen kirjoittamaton sääntö, että pienet julkaisee ennen kesää ja isot kesän jälkeen.

Mietin tätä kirjoittaessani kumpaan kastiin Minä ja Ville Ahonen kuuluu. Toisaalta, ihan selvästi niihin pieniin, mutta lähemmin tarkasteltuna: Levy-yhtiö on Universal, sinkun tiimoilta lähestyttiin ainoastaan radioita, ei blogeja. Bändi ei juurikaan ole kosketuksissa faneihinsa, facebookiin postataan niukasti ja harkiten. Bändi esiintyy lähes poikkeuksetta joko isoissa tapahtumissa, tai korkealla lipunhinnalla itseään isompien ja usein tylsempien artistien kanssa.

Tavoitteet ovat siis selkästi "isojen" puolella. Isot tavoittelevat laajoja kuulijakuntia ja isoja tienestejä. Tässä ei ole mitään vikaa. Ristiriita kuitenkin syntyy siinä tärkeimmässä, eli musiikissa. Ahosen marginaalipoppi vetää itsensä kaupallisimmillaankin tiukasti "pienten" puolelle. Tähän on kaksi ihan selkeää syytä. Yksi, Ahosen lyriikka ei sovi kansan suuhun. Ahosen kappaleet käsittelevät aiheita, joista Suomessa "ei ole sopivaa" puhua ääneen. Toinen syy on Ahosen omintakeinen lauluääni.

Kun kuulin, että Johanna Kustannus myi itsensä isolle pahalle Universalille, vuodatin kyyneleen. Triani sai fudut, se oli huono merkki. Aloin odottamaan milloin bändejä aletaan potkimaan pihalle. Olin jo Ahosen edellisen levyn kohdalla epäileväinen, jäisikö diili yhden levyn pituiseksi. Vaikka albumi onkin minun levyhyllyni kruununkivi, olisin voinut vannoa, että myyntiluvut eivät yltäisi mairitteleviksi. Olin kuitenkin ilmeisesti väärässä, koska kuinkas kävikään, Delay Trees ja Cats On Fire saivat lähteä Trianin matkaan. Minä ja Ville Ahonen jäi.

Mielestäni Universalille jääminen oli kuitenkin virhe. Tai ei niinkään. Oli Universalilta virhe olla antamatta Ahoselle kenkää. Mielestäni isoille levy-yhtiöille sopivat isot artistit, tai sellaisiksi pyrkivät pienet artistit. Majorit eivät koskaan ole osanneet tehdä marginaalilevyjä. Sen sijaan, majorit ovat jo pidemmän aikaa osanneet ostaa onnistuneiden marginaalilevyjen julkaisseita pienlevy-yhtiöitä.  Siispä miksi Ahonen? Suomenkielinen, omaperäinen, hyvä tarina. Vähän niinkuin PMMP? Jesse Kaikuranta, kiveksillä?

Enkä sano, että Universalin maine mitenkään tuhoaisi Ahosen uskottavuutta. Mielestäni Ahosen tapauksessa imago on niin vahva, ettei sitä pystyisi horjuttamaan edes osallistuminen Vain Elämää-ohjelmaan. Universal haluaa sijoituksilleen voittoa. Ymmärrettävää, mutta Ahosen kaltaisen artistin kannalta harmillista. Fakta kun on, että Suomessa vaihtoehtoista musiikkia tuntuu kuluttavan ainoastaan musiikkikriitikot ja he eivät ikävä kyllä kuuntele radiota. Levytkin tulevat mukavasti postissa ilmaiseksi.

Oletetaan nyt kuitenkin hetki, että Minä ja Ville Ahosen uusi Ennen Kuin Kuolen sinkku lähtee maanlaajuisilla radiokanavilla soimaan, nousihan Sanokin listoille. Uskotaanko Universalilla todella, että  Novaa kuunteleva keskituloinen kaappikonservatiivi, tai amerikkamielinen Yle-X:ää kuunteleva teinipissis on potentiaalista kohderyhmää. On mielestäni hieman naivia ajatella, että olisi.

Minä ja Ville Ahonen ei mielestäni kuulu radioaalloille. Ei ainakaan sen paskan sekaan, mistä suomalainen formaattiradio koostuu. Ja formaattiradioonhan isot pyrkii, koska siellä tavoitetaan laajimmat kuulijakunnat ja isoimmat tienestit. Minä ja Ville Ahosen kohdalla vaihtoehtoisten markkinointikeinojen hyödyntäminen olisi mielestäni kannattavaa. Loppujen lopuksi yhtyeen fanit, jollaiseksi myös itseni luen  ovat musiikkia rakastavaa, formaattiradioita ja isoja amerikkalaisia levy-yhtiöiksi naamioituneita sijoitusyhtiöitä halveksuvaa sorttia.

Onneksi Universalin mukaantulo ei kuulu musiikissa. Ainakaan tällä sinkulla, tai edeltävällä nettijulkaisu Jumalalta. Kappaleita ei ole ylituotettu. Ne itseasiassa kuulostavat todella hyviltä. Ja tässä selvästikin aukeaa koko jutun juoni. Ei Minä ja Ville Ahosta kiinnosta millä levy-yhtiölle he levyttävät. Heitä kiinnostaa vain se, että saavat tehdä omilla ehdoillaan musiikkia, eivätkä joudu maksamaan omien mastereidensa tuontantoa. Ja tämähän onkin viisasta. Ehkä pilkka, jos tässä sellaista on havaittavissa, oikeasti osuukin Universalin nilkkaan.

Oli miten oli, palataan itse biisiin. Ennen Kuin Kuolen valottaa kivasti tulevan levyn teemoja ja yleisfiilistä. On hienoa, että Ahonen ei ole lähtenyt luomaan debyyttiään uudestaan, vaan selvästi poistunut mukavuusalueeltaan. Odotan maaliskuussa julkaistavaa albumia kuin kuuta nousevaa. Yhtyeeltä toivon hyvän levyn lisäksi alle 10e keikkoja, aktiivisempaa sosiaalisen median käyttöä ja bloggaajien huomioimista markkinointisuunnitelmissa.

#18 Oranssi Pazuzu

En ollut mitenkään latautunut postaamaan blogiini. Olin uimarannalla, okei vähän varjossa, mutta sen verran paisteessa, että tuntui mukavata.  Latasin puhelimeen ennen biitsille lähtöä indieplaylistit April, May & June. Tarkoituksenani oli viettää mukava kitarapopin-täyteinen hetki rannalla. Yhtäkkiä soittimestani kuitenkin pamahti ilmoille hyvin synkkiä ja piinaavia säveliä, en ollut muistanut painaa sufflea pois päältä. Päiväni rannalla sai  uuden merkityksen. Olin tyystin unohtanut yhden parhaimmista. Oli aika kirjoittaa.

Tällä kertaa luvassa aurinkoinen teksti tummanpuhuvasta bändistä. Kyseessä tottakai seinäjokelainen kokeellisesta black metallia soittava Oranssi Pazuzu-orkesteri. Tämä bändi, jos jokin, herättää mielipiteitä, hyvä niin. Go controversial or go home.

Oranssi Pazuzu ei ole mitenkään kauhean tuore juttu, mutta heidän soundinsa  on. Tuoreinta mitä black metal-piirit ovat saaneet vuosiin ja ehdottomasti allekirjoittaneelle Satyriconin  jälkeen sitä helpoiten nieltävää örtsikkää. Pazuzun paatoksessa on hullu gruuvi. Se tekee musasta helposti lähestyttävää.
 
En ole koskaan välittänyt metallimusiikista, en ole metallimiehiä. Äidinmaidossani oli pieni unssi Numetallia, enkä ole koskaan kieltäytynyt erästä Metallica-teemaista Lars Ulrich juomapeliä. Siinä se oikeastaan. Uskon, että myöskään Pazuzun leirissä metalli ei ole kovimmassa huudossa. Musiikissa on perinteiselle black metalille tuntemattomia sävyjä. Pazuzu lainaa vaikutteita indie- ja postrockista. On päivänselvää, että kaverit eivät ole täysin tosissaan. Kyse ei ole black metalin hienosäätämisestä, vaan täysin uuden musiikkityylin kehittelemisestä. Lopputulos on cocktail tarttuvaa, jopa tanssittavaa melua, jonka sisältä nousee upeita melodioita ja koukkuja. Kuin ihmeen kaupalla biisit onnistuvat säilyttämään punaisen langan. Musiikki on parhaimmillaan kaunista ja oivaltavaa. Pahimmilaan, no, puhdasta pahuutta.

Bändin tarinasta ei ainakaan vähemmän epäsovinnaista tee fakta, että heidät sainattiin viime vuonna Universalin alaisuudessa operoivalle metallilafka Spinefarmille. En tiedä onko tämä näkynyt levymyynnissä, mutta ainakin bändi on saanut kansainvälistä kiinnostusta osakseen. Pazuzu on päässyt kiertämään maailmaa ja keikkaillut mm. isoilla metallifestareilla Euroopassa. Aika hyvin bändille, kuin bändille. Eikä unohdeta, että Pazuzu laulaa suomeksi. Pistää kuitenkin miettimään olisiko Pazuzu vielä menestyneempi esimerksi oudoista bändeistään maailman turuilla tunnetun Fonalin riveissä.

Näyttävistä liveistään tunnettu Pazuzu on parhaimmillaan irrottamassa päitä suomalaiselta heviyleisöltä pienillä klubeilla. Jos saat mahdollisuuden mennä todistamaan Pazuzun live, suosittelen. Uskon, että pian yhtye ei enää ole meidän suomalaisten pieni sisäpiiribändi, vaan yksi Euroopan kuumimmista metallinimistä. Ei siihen tarvita enää kuin ripaus onnea, miljoona sähköpostia ja näyttävä musiikkivideo.

Mulla ei tällä kertaa ole muuta sanottavaa. Keskityn taas auringonottamiseen ja laitan suflen pois. Tässä teille kuitenkin upea sinkkubiisi Komeetta viime vuonna julkaistulta Kosmonument-albumilta. Jos liikutte Joensuussa käykää koppaamassa bändin keikka Ilosaarirockissa lauantaina SUE-lavalla klo 14. Se on aikaisin, mutta se on parasta.

#5 Minä ja Ville Ahonen

Moni teistä varmaan ihmettelee, miksi bloggaan Minä ja Ville Ahosesta vasta nyt kun heidän levynsä tuli jo puolitoista vuotta sitten. Noh. Ensinnäkin siksi, että kuulin huhuja että bändi on tekemässä paraikaa uutta albumia. Toiseksi bändin debytti on kestänyt niin hyvin aikaa, että se kuulostaa minun korvaani yhä yhtä tuoreelta kuin joulukuussa 2010. Kolmanneksi, koska Minä ja Ville Ahosen levy todentotta on yksi hienoimmista suomalaisista levyistä mitä olen kuullut. Haluan antaa vähän krediittiä bändille siitä, mitä se on saavuttanut. Koska Minä ja Ville Ahosta ei vielä blogimperiumissa ole hehkutettu, lainaan vähän ylisanoja muutaman muun Nick Trianin kanssa levyä tehneen suomalaisen bändin bloggauksista. (huom! nimet ja lauserakenteita muokattu)

En muista kuulleeni pitkään aikaan näin miellyttävää ääntä suomalaisella vaihtoehto-orkesterilla. Jos käyttäisin jonkinlaisia tähtiasteikkoja tai pistetaulukkoja, varastaisin muutamat Nuorgamilta ja Nytiltä. Sen sijaan tyydyn vain sanomaan: uskokaa hypeä. Aiemmin saatoin ajatella, että eihän Suomesta muuta hyvää musiikkia tule kuin metallia, mutta se väite ei pidä lähellekään paikkaansa. Voin luvata, että tulen olemaan 50 vuoden päästä se isoisä, joka aina jaksaa muistuttaa lapsen lapsilleen siitä miten "minun nuoruudessani musiikkikin oli paljon parempaa". Olenhan täysin oikeutettu siihen! Itse asiassa jopa hieman hävettää, etten ole kirjoittanut kokopitkää arviota Minä ja Ville Ahosen debyytistä. Se kun on yksi kaikkien aikojen kotimaisista rocklevyistä. Sano oli ensimmäinen levyltä tarjottu maistiainen. Se tyrmäsi välittömästi melullaan. Alkutyrmäyksen jälkeen ajatuksia kerätessäni aloin tajuamaan kappaleen sisuksissa piilevän melodisen voiman. Näiden kahden voiman ristisiitoksesta syntynyt kappale hukuttaa sisäänsä, pitää siellä ja ulos astuu hitusen terveempi ihminen.

Jumalalta ei edusta parasta Minä ja Ville Ahosta, mutta linkitän sen koska bändiltä ei ole soundcloudissa muitakaan kappaleita. Uudelta levyltä voinee odottaa rockimpaa otetta. Ihan hyvä hakea uusia suuntia. Jään odottamaan toiveikkaana uutta albumia. Ällöttävää, että levy tulee Universalilta.

Minä ja Ville Ahonen - Jumalalta by Universalfi