Nimi: Zebra and Snake

Huhheijaa että tänään on ukkostanut, ilmahan on kuin morsian. Huomiseksi taas luvassa hyvää ilmaa ja sähköä. Ja mitä tapahtuu huomenna? No, ainakin Tampereella tapahtuu isoja juttuja, sillä Tampereen kuumin indieklubi kokoontuu jälleen YO-talolla. Lavalla nähdään LCMDF, Streak and the Raven, sekä tietenkin tämän tekstin stara Zebra and Snake. 

Ja eiköhän päästetä illan isäntä, ja yhtyeen solisti Tapio kertomaan, millainen tarina Zebran ja Kärmeksen nimen taakse piiloutuu. Hit it away!

Zebra And Snake, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen? 

Meidän bändi perustettiin aika lailla suunnittelematta. Myös tää nimi tuli aika vahingossa, kun kerran istuttiin kaverimme Jaakon vanhempien luona kesäiltaa. Siitä on varmaan viis vuotta, eikä bändillä ollu edes musaa vielä. Mulla oli päällä Spr:n kirpputorilta ostettu valkoinen t-paita, jossa oli printti laskettelupukuisesta naisesta käärmeen kanssa ja taustalla oli jotain seeprakuviota. Aivan ihme paita, mut jotenkin sen tekemä vaikutus jäi elämään ja päätyi sitten bändin nimeks. Ja se paita on tallessa, laitan sen kai sitten bändin 50-vuotiskeikalla päälleni. 

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä? 

Suoranaista hyötyä oli kerran, kun päästiin Singaporeen ja Jakartaan festarikeikoille osittain nimemme takia. Festaribuukkaajalla oli jostain syystä rakkaus eläinbändejä kohtaan. Muistan niiltä festareilta Deerhoofin, se oli superhyvä livebändi. 

Mut toi nimi on hankala lausua. Varsinkin tuo "zebra"-sana, sanon sen joka kerta eri lailla. En nytkään oo ihan varma miten se pitäis lausua. 

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan? 

Näitä eläimen nimisiä bändejä tuntuu tulevan varsinkin indiekentälle koko ajan ja siksi se voi kuulostaa vähän tusinanimeltä. Ainakin heti tulee mieleen Zebra Katz ja Etelä-Afrikassa on Zebra and Giraffe -niminen elektrobändi. Eläimen nimi taitaa olla aika helppo valita. 

Ei tää meidän bändin nimi mitenkään erityisen syvällinen ole, enemmänkin vähän naiivi ja hölmö. Yritettiin me jossain vaiheessa keksiä enemmän stooria sen ympärille, jotain huttua toteemieläimistä ja muusta sellaisesta. Luovuttiin siitä ja päädyttiin siihen, ettei tätä nimeä tartte sen kummemmin tulkita. Se kuulostaa meiltä, se riittää. Se on hyvä synapop-nimi. 

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla? 

Nimi on jo tosi vakiintunut, ainakin jo meille "Zebra and Snake" tarkoittaa juuri tietynlaista musiikkia ja kuvastoa. Tietty meillä on muitakin projekteja tahoillamme meneillään, jotka ovat komboja muiden kanssa tehdystä yhteistyöstä, eikä niille sopis läheskään tällainen pop-bändin nimi, esim. vaikka Matin bändi Siinai. Mut tää Zebra and Snake on mun, Matin ja Alpon yhteisnäkemys hyvästä synapopista. 

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla? 

Meillä on hyvä ja äkkipikainen manageri, me laitettais se asialle. Se on Seinäjoelta.

Kiitos haastattelusta Zebra and Snake ja onnea valitsemallanne tiellä!

Nosto: MARS 2013

Huh huh, mikä reissu. Ei keretty olemaan MARSissa kuin torstai-aamu, päivä, ilta, yö, aamuyö ja perjantaina iltapäivällä istuttiinkin jo junassa takaisin kohti kotia. Silti matkan varrelle mahtui kaikenlaista ja haluaisinkin nyt jakaa teidän kanssa reissussa heränneitä ajatuksia.

Ensiksi asia, jota olen miettinyt hyvin paljon viimeisen kolmen aktiivisen musabisnesvuoden aikana. Miten voi alalla, joka voi niin huonosti, ihmisten kesken, jotka ovat niin samanhenkisiä, olla niin selvä kastijako.

Syy miksi paneelien jälkeen ei esitetä kysymyksiä, ei suinkaan johdu siitä, että kellään ei olisi kysymyksiä. Se johtuu siitä, että ne joiden niitä pitäisi esittää, eivät uskalla. Musa-ala kun on Suomessa niin pieni, että tyhmän kysymyksen esittänyt saa helposti leiman, joka ei vedellä lähde.

Toinen asia, joka liittyy löyhästi edelliseen kirvoitti mieleni "Tämä ei ole musabisnestä. Tämä on viinabisnestä"-paneeliissa. Livemusiikin tulevaisuus Suomessa todentotta riippuu täysin viinan myynnistä. Ajatus on tavallaan itseselitteinen. Myös fakta, ettet tule uutena toimijana tapaamaan oikeita avainhenkilöitä Suomessa, paitsi tuurilla, kännissä, on melko karmiva.

Jatketaan vielä viinalinjalla. Kolmas asia. Hotellista kannattaa maksaa. Tiukempaakin tiukempien viinabileiden jälkeen on taivaallista päästä juuri vaihdettujen lakanoiden väliin nukkumaan. Aamulla päätä korjattaessa ja kovalevyn hitaasti käynnistyessä, on huomattavasti helpompaa saada uudesta päivästä kiinni, jos ei ole nukkunut farkut puoliperseessä kaverin matolla sipsipussi tyynynä.

Takaisin asiaan. Neljäs ajatus heräsi legendaarisen managerin, Marc Marotin keynotessa. Artistisuhteiden pitäisi aina olla henkilökohtaisia. Toisin kuin minulle on koulussa opetettu, muusikkoja ei koskaan pitäisi kohdella kuin kauppatavaraa. Ajatella, että tämä ei ole itsestäänselvyys.

Viides asia. Paneelien moderaattoreiden funktio on äärimmäisen tärkeä. Tämän vuoden MARSissa tuli nähtyä jos jonkinlaista moderaattoria. Toiset keskittyivät itsensä jalustoittamiseen, toiset lähinnä ohjailivat panelistien keskutelua oikeille urille. Erityiskiitos Janne Flinkkilälle hyvästä moderoinnista.

Kuudes ajatus heräsi "Case Robinin" aikana. Mikä saa musa-alan asettumaan niin vahvasti Robin-ilmiötä vastaan. Johtuuko se siitä, että olemme aidosti huolissamme siitä, mitä Robinille tapahtuu sen jälkeen kun hype laantuu.

Vai johtuuko se siitä, että epäilemme Robinin taustalla häärivien taustapirujen motiiveja. Vai kenties siitä, että meitä vituttaa se, että jollain on ollut kanttia tehdä sama, mitä Justin Bieber teki jenkeissä. Vai Maki Kolehmaisesta, joka tunnetusti vituttaa kaikkia.

Seitsemäs ja viimeinen ajatus käsittelee MARSia tapahtumana. Moni seurueestamme kyseenalaisti MARSin tarpeellisuuden. Meillä on jo Musiikki & Media, mihin MARSia tarvitaan? Olen pitänyt MARSista alusta, ehkä jopa enemmän kuin M & M:stä. MARS on pienempi, halvempi, kompaktimpi ja lämminhenkisempi. Siinä missä M & M on toki laadukkaampi, monipuolisempi ja huomattavasti isompi.

Loppujen lopuksi molemmissa tapahtumissa käy samat naamat. Seinäjoelle on ymmärrettävistä syistä vaikeampi roudata ulkomaaneläviä, joten osallistujista 99% on suomalaisia. Tämä on  mahdollistanut sen, että Selmu on voinut keskittyä paikallisen osaamisen esiintuomiseen showcasekeikoilla. Mielestäni ei ole koskaan huono idea nostaa esiin paikallisia tähdenalkuja.

Verkostoitumisen kannalta tapahtumat ovat melko rinta rinnan. Sanoisin, että MARSissa uusilla toimijoille on hieman paremmat saumat päästä taputtelemaan Merimaata selkään, kilpailua on vähemmän.

Jokaista pyrkyriä kuitenkin katsotaan musiikkialalla ensimmäiset viisi vuotta pahasti, joten melko sama missä katseesi keräät. Protip: Jos haluat päästä sisäpiiriin, muuta Helsinkiin ja mene Fullsteamille harjoitteluun.

Tällä kertaa MARS-reissuni ei ollut paras mahdollinen. Syy ei ollut tapahtuman, eikä showcasejen, vaikkakin odotin molemmilta enemmän. MARSin tulisi kehittyä tapahtumana huomattavasti nopeammin, oikeuttaakseen olemassaolonsa. Viime vuoteen nähden, kahden päivän perusteella tapahtuma oli mielestäni ottanut harppauksen taaksepäin.

Haluaisin lopettaa tämän ajatushetken Lapkon Ville Maljan quoteen, joka kuvastaa varsin osuvasti omaa tämänvuotista MARS-ekskursiotani. "Oon kyllä vieläkin hieman pahoillani siitä yhdestä Provinssin keikasta. No kyllä te tiedätte, too much, too soon."

Tässä French Filmsin uusi sinkku, joka yllättäen ei ole yhtä hyvä kuin aiemmat sinkut. Pidän soundiuudistuksesta tosi paljon. Olen kuitenkin kahden vaiheilla pitäisikö kitaristi Kähkösen laulaa leadeja ollenkaan. Toisaalta vaihtelua on rikkautta, toisaalta liikaa on liikaa.