Biisi: City Lungs - Hello Saturday

City Lungs (c) Johanna Naukkarinen

Heinäkuu on tuonut mukanaan uusia tuulia. Takana on muutto rivariin keskustan ulkopuolelle. Ensimmäinen kerta 10 vuoteen kun asun keskustan ulkopuolella. Toistaiseksi kaikki hyvin, olen diggaillut. On nättiä, että ovesta pääsee suoraan ulos, eikä porraskäytävään. Oma piha ja kivat naapurit on tietty ihan omiaan. Tilaa on vaikka muille jakaa ja eilisen saunomisen jälkeen voin todeta huojentuneena, että sauna on niin sanotusti napissa.

Huomenna luvassa on Tammerfestiä ja samoilla silmillä mennään aina lauantaille asti, jolloin bloggaajan tie vie Suomen Turkuun Ilmiö-festivaaleille. Jos olisin tyttö, voisin ilmaista innostukseni sanoin: iiiiiiiiiik! Iik-faktoria lisännee se, että Ilmiö ilmoitti edellispäivänä, että festivaalin line-upiin on lisätty Eleanoora Rosenholm ja Ninni Foreverband. Ilmiöllä on tänä vuonna niin järjettömän hyvä artistikattaus, että ei voi muuta kuin ihmetellä.

Koitan raportoida sekä Tammerfestiltä, että Ilmiöstä parhaani mukaan. Suosittelen kuitenkin, kuten aina, lähtemään paikan päälle. Näin hyvillä artisteilla varustettuja bileitä harvemmin näkee.

Ja sitten itse blogin tämän päiväiseen aiheeseen. Tänään esittelen uuden biisin tässä blogissa aiemminkin esillä olleelta helsinkiläis/tukholmalaiselta City Lungsilta. City Lungs on julkaisemassa debyyttialbumiansa kokonaisuudessaan nettisivuillaan, täällä. Bändi on kuitenkin ottanut julkaisuun mukaan oman twistinsä ja julkaisee sen kappale kerrallaan, levyn taustatarinaa valottavien kirjallisten otosten saattelemana.

Toivon, että yhtye jaksaa saattaa prosessin loppuun asti, sillä kolme kuukautta kellokortissa ja mennään vasta kakkoskappaleessa. Vähän päälle viikko sitten julkaistu Hello Saturday on menobiisi. Säkkäri neppaillaan vähän säästellen. Indiekitarat helisee ja kun kertsissä painetaan nasta lautaan ilma puhdistuu kuin ukkosen lyömästä. Hienostunutta sävellystyötä jätkiltä.

City Lungsin soundia leimaa Tuomas Jalamon erottuva laulutyyli. Tuomaksen ääni on samaan aikaan voimakas, herkkä ja kärsivän säröllä. Etenkin Hello Saturdayssa laulut ovat todella monisyiset. Kappale itsessään on lähestulkoon punkia, vai onkohan tämä nyt joku punkin ja indierockin välimuoto.  Kertokaa mulle viisaat. Tai itseasiassa, jättäkää kertomatta.

Nimittäin oli miten oli, kappaleessa on hyvä draivi ja biisi kantaa maaliin asti ilman minkäänlaista blaah-efektiä. Kappale on todella tyylikäs ja huolella tehty. Ei kuitenkaan olla lähdetty siloittelemaan turhaksi, rosoa löytyy. Hello Saturdayn laskisin vielä kesäbiisiksi. Voisin laittaa biisin mun pyöräilyplaylistille,  Nine Inch Nailsin ja Blink 182 väliin. Iisisti voisin.

Biisi: City Lungs - Traces

Joskus kansikuva on niin napissa, että tulee välittömästi sellainen fiilis, että bändinkin on oltava. Onneksi, City Lungsin tapauksessa näin myös on. Bloggasin yhtyeestä taannoin joulukuussa, nyt on revanssin aika.

Kerratakseni, City Lungs siis on Tukholmassa asuvan keikkamuusikon Niklas Björklundin (ex-Magenta Skycode), sekä rokkitoimittaja Tuomas Jalamon elektrooninen lapsi. Bändin musiikki on jotain M83, Smashing Pumpkinsin ja NINin välimaastoa.

Yhtye rakastaa isoja  konsepteja ja mysteereitä. Ei siis varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että yhtyeen debyytti Dead End Weekendiä ei tulla julkaisemaan perinteisellä tavalla.

Biisit tullaan julkaisemaan bändin nettisivulla kappale kerrallaan. Sivuille on tulossa myös 20 kirjallista otetta, jotka valoittavat levyn taustatarinaa.

Kannatan ehdottomasti vaihtoehtoisia albumin julkaisutapoja. Ja lopulta kaikki träkit kuitenkin päätyvät Spotifyyn, niin miksikäs ei. Hauska idea.

Jos et ole tutustunut jo, niin suosittelen. Ja jos et usko minua, usko Burning Heartsia. He esittelivät bändin ensimmäisen sinkun maailmalle joulukalenterissaan. Ei paha.

Biisi: City Lungs - Silence Says It All

Tänään on erikoinen päivä 12/12/12. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, 9 päivää maailman loppuun, eikö vain? Ei. Vaan tänään WNSAC pyyhkii historian pölyt harteiltaan ja keskittyy taas esittelemään uutta musiikkia. Tai siis, uudempaa musiikkia. Uunituoreita pop-pipareita.

Tänään esittelyssä, käsittääkseni aiemmin turkulainen, myöhemmin tukholmalais-helsinkiläistynyt City Lungs. Bändi sijoittuu jonnekin shoegazen ja dreampopin välimaastoon. Duo julkaisi muutama päivä sitten ensimmäisen biisinsä Silence Says It All. Biisi on saanut kivasti huomiota. Se on esitelty parissa joulukalenterissa. Kyllä, joulukalenterissa,  niin Burning Heartsin, kuin Arvoitus on meille poika tuon.

Osittain koneiden, osittain orgaanisten elementtien ympärille rakenteleva duo on ehdottomasti seuraamisen arvoinen. Juuri tämänkaltaisille yhtyeille on huutavaa kysyntää, niin Euroopassa kuin kasvavissa määrin myös Suomessa. Uskon, että ajan kanssa City Lungsia vielä revitään hihoista suuntaan jos toiseenkin.  Siihen asti, odotellaan.