Levy: Stockers! - We Are The Numbers

Ah, aina yhtä ihanan valloittava ja totinen Stockers! ja yksi vuoden odotetuimmista indierock-albumeista. Jotkut teistä ehkä tiesivätkin, että Stockers! oli ensimmäinen bändi josta kirjoitin blogiini. Stockers! oli myöskin yksi ensimmäisistä skouttaamistani bändeistä ja voi pojat, en voisi olla ylpeämpi jätkistä. We Are The Numbers, fuck yes we are!

Kuten livenä, myös levyllä. Stockers!in debyytti huokuu intensiteettiä, näyttämisenhalua ja intohimoa. Levyllä ei juuri hengähdetä. Tämä ei kuitenkaan haittaa kokonaisuutta sillä biisit ovat sopivan eriävistä muoteista veistettyjä.

We Are The Numbersilta on vaikea löytää puutteita. Jos nyt jotain pitää mainita, niin lyriikkapuoli jää omaan makuuni liian pintapuoliseksi ja mitään sanomattomaksi. Tämäkään ei menoa haittaa, sillä kun solisti Heikki Petrell laulaa, hän laulaa jokaisen sanan kuin viimeisensä.

Stockers! on mielenkiintoinen yhtye. Bändikuvan perusteella tyhmempi voisi vannoa, että pojat eivät osaa soitaa nuottiakaan, kunhan vaan näyttävät saatanan hyvältä. Näin ei kuitenkaan ole. Biisien taustoista löytyy todella hyviä sovitusratkaisuja, nerokasta kitaranamuttelua ja todella timmiä basso-/rumputyöskentelyä.

Albumi soundaa todella hyvältä. Erityismaininta pitää antaa albumin tuottaja Petri Majurille Seawolfilta. Bändi kuulostaa bändiltä. Juuri niinkuin kuuluukin. Soundi on tuotettu, mutta ei tuotetun kuuloinen. Loistavaa.

Levyn parhaiksi hetkiksi nostaisin räjähtelevän Vanishin, upean kitarabiisi She Put The Numbers On The Paperin ja pahojen poikien kannatuslaulu TV Fallsin.

Biisi: Stockers! - TV Falls

Stockers! yllätti minut eilen illalla uudella sinkulla. En ehtinyt heti tutustumaan kappaleeseen, mutta valitsin sen tänään päivittäisen tiskipinon tuhoamismusiikiksi. Hyvä valinta. Tiskit suorastaan pesivät itsensä. Uusi biisi on ultimaattista pahapoika-musaa. "Alfred hyppää kyytiin. Tänään ratsastamme Gothamin yössä ja etsimme halpaa viskiä ja naisia!"

Ensimmäinen mielleyhtymä kappaleesta oli luonnollisesti Smashing Pumpkinsin Zeroon.  Alkuriffissä on samanhenkistä rikollisen yön tuntua. Siinä missä kurpitsamurskaajat kuitenkin junnailevat biisinsä läpi samalla riffillä Stockers! painaa hölkkävaihteen silmään heti kun katse välttää. Biisissä on bändin aikaisemmasta tuotannosta tuttuja elementtejä, kuten taivasta lipovat kitarat ja simpsakasti sihisevä diskohaikka. Tällä kertaa en kuitenkaan enää ajatellut, että kuulostaapa tämä siltä ja siltä bändiltä. Ajattelin, että onpas Stockers!in kuuloinen biisi. Ja jumalauta kuinka rautainen kertosäe. Nokka pystyssä, asenteella, mitenkäs muutenkaan?

Kappaleen sanoituksista en saanut ollenkaan kiinni. Jotain jostain miljoonäribileistä, missä jengi joraa väärinpäin kuin nuket. Heitettiinkö TV alas ikkunasta, as in TV Falls? Ehkä ei. Tässä, kuten monessa muussakin Stockers!in biiseissä, teksti näyttelee hyvin pientä roolia. Kyseessä on bilebändi ja myönnetään, ainakin omalla kohdallani bilefiilis menee aina pipariksi kun aletaan puhumaan politiikkaa. Niin ja jos minulta kysytään, mielummin lauletaan vaikka panemisesta kuin rakkaudesta. Rakkaus on niin nähty. Kuten Tuomas Skopa laulaa: "Räppi kertoo siitä kun saadaan / Rokki taas siitä kun ei"