Posti: Big Wave Riders & Timshel

Sori pitkä kirjoitustauko. Olen ollut töistä "kesälomalla", mitä se nyt ikinä tarkoittaakin. Käytiin Tallinnassa. Makea kaupunki. Sekoitus itää ja länttä, venäläistä ja virolaista. 

Sähköpostin puolelle on tullut kaikenlaista nättiä, joista nyt nostaisin ainakin Big Wave Ridersin uuden musiikkivideon yhteen bändin pitkäsoiton suosikkikappaleistani, Life Is Art, You Wonderiin.

Hieno video, jonka turvin kehtaa esitellä bändiä ulkomailla. Arvostan aina kun joku laittaa vähän eforttia videoon. Tänä päivänä perus iPhonella kuvattua settiä näkee liikaa. Toki parempi sekin kuin ei mitään. Tai empä tiiä.

Big Wave Riders keikkailee tällä hetkellä Englannissa. Jos satut olemaan The Great Escape-festivaalilla, käy tsekkaamassa yhtye huomenna Prince Albertissa. Venue on muistaakseni juna-aseman lähistöllä, poispäin satamasta. 

Toinen nosto postista on vaasalaisen Timshelin uusi sinkku When We Fall, joka tulee olemaan myös mukana yhtyeen tulevalla, syksyllä äänitettävällä debyyttialbumilla.

Muistaakseni innostuin Timshelistä jo viime vuoden puolella, mutta jätin syystä tai toisesta kirjoittamatta. Yhtye edustaa hyväntuulista suomenruotsalaista (?) folkpoppia.

When We Fall tuo mieleeni Mumford & Sonsin. Voisikin sanoa, että Timshel on Mumfordin suomenruotsalainen (?) pikkuserkku. Hyvää kesän starttailumusaa. Ei muuta kuin grilli kuumaksi ja rillaileen.

Biisi: Black Lizard - Dead Light

Ensinnäkin vau mikä promokuva. Aivan upeaa. No niin. Soliti tiedotti edellispäivänä ilouutisen uudesta artistikiinnityksestään. Bändi on minulle entuudestaan tuntematon Black Lizard, vuonna 2010 perustettu hypnoottista rockia ja psykedeliaa sekoittava kitarabändi. Oiva lisä Solitin kaiutettujen kitarabändien rintamaan.

Black Lizardin ensimmäinen sinkku Dead Light on hauska sekoitus 70-luvun psykedeliaa ja 90-luvun popkoukkuja, kuorrutettuna tämän päivän soundilla. Kappale on aika menevä omassa luontaantyöntävässä outoudessaan. Voisin kuvitella laittavani salaa Lepakkomiehessä ujosti jalkaa toisen eteen Dead Lightin tahdissa. 

Ensimmäisen EP:nsä viime kuussa julkaisseen bändin ympärillä tuntuu tapahtuvan mukavasti asioita. Sainaus Solitille nyt isoimpana asiana, mutta myös keikkojen suhteen. Kalenteriin on merkitty keikkoja aina Lontooseen asti.

Solitin bändit ovat tunnettuja pyrkimyksistään ulkomaille. Näkisin Black Lizardille suotuisat markkinat ainakin kitararockin luvatussa maassa, brittien saarilla. Nyt jäädään odottelemaan pitkäsoittoa ja ensi vuoden The Great Escapea ja Tallinn Music Weekia. Toivottavasti nähdään siellä! Laitetaan sitten kaikki ujosti jalalla koreasti.

#20 The Reed Fags

Eeppisen kirjoitusputken grande finale on käsillä. En muistaakseni ole kertaakaan tehnyt kolmea postausta yhteen viikonloppuun. Se kielii kahdesta asiasta: En ollut Ruisrockissa ja koitan hyvittää sen itselleni postaamalla bändeistä, jotka eivät myöskään olleet Ruisrockissa. Ja lähiaikoina vastaan on tullut iloittava määrä todella kovia bändejä. "Ai nii joo"-reaktioita. Olen koskettanut vasta jäävuoren huippua.

Koska turkulaisista ei tunnetusti voi kirjoittaa liikaa, sihdissäni on jälleen turkulaisia. Tällä kertaa listalleni valikoitui yhtye nimeltä The Reed Fags. Tuttavallisemmin fägärit on vuoden 2011 alkupuoliskolla perustettu indie rock-yhtye. Eteläisen Suomen tietoisuuteen bändi nousi keväällä 2012, kun he voittivat turkulaisen bändikilpailu Turku Bandstandin. Fägärit ovatkin dominoineet kilpailua mukavasti, 2/5 bändin jäsenistä nimittäin vaikuttaa myös vuoden 2010 voittaja Auntie Maryssa.

The Reed Fagsin soundissa ensimmäisenä huomio kiinnittyy kolmeäänisiin lauluharmonioihin. Pojat laulavat puhtaasti ja synkassa, levyllä ja livenä. Lisäksi yhtye sekoittaa musiikkiinsa perkussioita ja syntikoita kivalla otteella. Vielä on liian aikaista puhua Turun Beach Boyseista. Toivon, että ei koskaan tarvitsekaan. Biisien välisen hajonnan perusteella yhtye etsii tyyliään. Bändissä on 5 jäsentä, mahdollisuudet ovat rajattomat ja soundia kannattaa ehdottomasti jalostaa ajan kanssa.

Valitsin bändiltä esiteltäväksi Smoke Signals-kappaleen. Se on hyvin lähellä sitä musaa, mitä tämän vuoden musamessujen showcase-keikoilla, kuten The Great Espacessa ollaan kuultu. Focusta voisi siirtää vielä enemmän rytmeihin ja outoihin soundeihin.  Ja miksei lisätä koneita. Syna fägäreillä onkin kovassa käytössä, mutta sitä soisi käytettävän innovatiivisemmin. Bottom line voisi olla lisää kaikkea. Sitten kun keikalle ei voi enää lähteä ilman samplereita, taustanauhoja ja padeja, ollaan lähellä totuutta.

Nuori turkulaisorkesteri ottaa askelia oikeaan suuntaan. Piin kovana keikkajyränä tunnetut fägärit keikkailevat aktiivisesti, myös Turun ulkopuolella.  Jostain syystä turkulaisille bändeille tuntuu olevan todella vaikeaa päästä keikalle Turun ulkopuolelle. Kyse ei suinkaan ole siitä, etteikö turkulaisia huolittaisi keikalle. Kyse on siitä, että turkulaisilla on todella suuri kynnys poistua kotikaupungistaan. Sanovat vielä, että helsinkiläiset bändit ovat jumissa hesaskenessä, kokeilkaapa turkuskeneä.

P.S. Ja vinkkinä bändeille: Älkää tarjotko niille hesalaisille keikkapaikoille kolmen ulkopaikkakuntalaisen  bändin iltoja. Ei mene läpi. Ja vaikka menisikin, kuka tulee katsomaan?  Kaksi helsinkiläistä bändiä + te. Piste. Vinkkinä vaan.