Biisi: The Streams - Out Of Reach

Tämä on weneverstoodachancen 50 postaus. Jee! Aluksi tarkoituksena oli pyhittää tämä postaus bloggaajille ja tällä hetkellä vellovalle bloggaamisen lopettamis-ilmiölle, eilen kun taas yksi blogi ripusti nyrkkeilyhanskat naulakkoon. Aihe ei kuitenkaan ole kauhean mielenkiintoinen, joten tiivistetään se nyt muutamaan sanaan. June, toivottavasti jatkat vielä kirjoittamista tulevaisuudessa. Lukekaa Jussi Mäntysaaren blogia, se on mielestäni loistava. Perustakaa blogeja, kirjoittakaa suomalaisista bändeistä. Ja jos satutte perustamaan oikeasti hyvän blogin kertokaa myös minulle.

Tänään valokeila annetaan turkulaiselle The Streamsille ja sen hieman myöhässä tulevalla kesäbiisille Out Of Reach. The Streams on mm. Yournalistista ja The Friendistä tutun levy-yhtiö Drink Tonight Recordsin uusin sainaus. Drinkin hittivainu tuntuu jälleen olevan napissa, sillä The Streamsin sinkkubiisi kuulostaa juuri suomalaisille räätälöidyltä musalta. Bilebändi, pienellä sitruunaviipaleella. Sen verran sisällökästä, että menee läpi, mutta tarpeeksi ilmapäistä, että älyköt pysyvät poissa keikoilta.

Muistan aikoinaan kun muuan turkulaisbändi mainosti keikkafoorumeilla "kannattaa tulla, sillä meidän keikoilta harvemmin lähtee yksin kotiin". The Streamsin musiikki puhuu samaa kieltä. Jos et onnistu, olet luuseri. "She's got the body / she's got the body / But I got no money / but I got no money" Mistä näitä laineja saa ostaa? Vaikuttaisi siltä, että solisti Mitja Kiviluoma  on epätoivoisen rakkauden airut.

Molemmat sinkut soundaavat todella hyvältä. Oskari Ruohosen tuottaman albumin taustoissa tapahtuu jatkuvasti mielenkiintoisia asioita. Ruohonen on saanut trion soundaamaan isolta, kalliilta ja kansainväliseltä. Ykkössinkkuun My Heart Still Wants You Home on tehty musiikkivideo, jonka voit katsoa täällä. Mielestäni perus soittovideoksi aivan älyttömän hyvin tehty.

Biisi: Big Wave Riders - Sunny Season

Lupasin itselleni blogiurani alussa, että en kirjoittaisi samasta bändistä kahdesti. Lupasin sen jälkeen, että en kirjoita uudestaan bändistä, joka ei jaa ensimmäistä bloggaustani. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Kaksi lupausta rikki ja minkä takia, koska Big Wave Ridersin tulevalta pitkäsoitolta julkaistiin tänään uusi biisi.

Soliti tekee erinomaista työtä bändiensä promoamisen suhteen. Nickiltä on kiva saada postia, hän on huomaavainen. Kaikki info löytyy, kuvat, linkit ja yleensä myös vähän jotain pientä kulissien takaa.  Kiitos Solitin hyvän ja kattavan tiedottamisen rikon nyt itselle asettamiani lupauksia.

Olen ehtinyt seuraamaan Solitin bändien menestystä sen verran, että oli minulle pieni yllätys miten maltillisesti Sunny Season on otettu vastaan. Okei, biisin julkaisemisesta on nyt kulunut neljä tuntia ja se on noteerattu neljässä blogissa, mutta biisi ei ole kerännyt samanlaista sokeaa rakkautta kuten esimerkiksi Black Twigin Lake Song. Vielä on toki aikaa ja bloggaajia on pieni pallomme pullollaan.

Kuten Alice & June jo blogissaan kirjoittivatkin, Sunny Season ei ole kauhean kesäinen kappale. Biisi lähtee käyntiin hienosti groovaavalla rumpubasso-nytkeellä, joka jatkuukin läpi kappalleen. Syntikka ottaa biisissä isoa roolia ja melkeen sanoisin, että syntikka on yhtä kuin tämä biisi.

Kappale soundaa todella jännältä. Tuntuu siltä, että kaikki soittimet oltaisiin soitettu samassa tilassa yhdessä isossa vaihevirheessä, lauluja myöten. Laulu ei kuulosta ihmiseltä, akkari ei kuulosta akkarilta, perkat eivät kuulosta perkoilta. Kaikki on otettu vaihtoehtoisesta ääniuniversumista. Solitin bändeillä on aikaisemminkin ollut epäsovinnaiset soundit ja veikkaan, että syy siihen on Trianin  omastani jonkin verran poikkeava soundimieltymys. Triani tekee rujoa soundia, mutta tällä hetkellä se soundi on kuumaakin kuumempaa Euroopassa.

Mitä tulee itse biisiin, se on mielestäni parasta Big Wave Ridersia pitkään aikaan. Bändi on vihdoin uskaltanut painaa menovaihteen silmään ja French Filmsin uuden sinkun kuulleet tietää, että tämä musiikkityyli on omimmillaan silloin kun tempo pysyy korkealla. En kuitenkaan tämänkään biisin perusteella odottaisi BWR:ltä kansainvälistä läpimurtoa. Mielestäni laulusuoritus ei ollut ihan napissa. Laulajalla on maneereita ja jonkin verran petrattavaa vireen ja ääntämisen kanssa maksimaalisen kaliforniajeejeen saavuttaakseen. Pieniä juttuja, mutta  saattavat selittää maltillisen vastaanoton. Aika näyttää. Ainiin ja jos joku ei vielä tiennyt:

BWR:n Life Less Ordinary-debyytti julkaistaan 24.8.2012. Ei siis enää pitkään!