Hmmm...blogissani on selvästikin menossa jonkin sortin Tampere-viikko. Ei se mitään. Kuten Suomea epäsäännöllisesti kiertävä manselaissirkuskin toteaa: "Tampere on okei!". Normaalisti en kirjoita kahdesta bändistä yhdessä päivässä. Syynä vain ja ainoastaan aika, sitä ei koskaan ole tarpeeksi. Tänään onneksi oli, sillä jotain maagista tapahtui.
Luettuani Juhanin blogia törmäsin minulle nimenä tuttuun tamperelaisyhtye Ochre Roomin. Pakko kertoa teille hauska tarina. Olen nimittäin vältellyt bändiä tähän asti niinkin naurettavasta syystä, että sen nimi kääntyy päässäni epämiellyttäksi kuvaksi huoneesta, joka on täynnä peikkoja. Tiedän, tiedän, hölmöä (mutta myös todella pelottavaa). Kun vihdoin ylitin lapselliset rajoitteeni ja silmät suljettuina painoin playta bändin musavideo lähti pyörimään ja ihastuin välittömästi. Kaiken sen inhottavan peikkoilun alta paljastuikin yksi hienoimmista suomalaisista folk-yhtyeistä.
Bändin tuore musiikkivideo on muuten sekin tosi jees. Lämpöä ja suomalaisuutta, aitoutta. Hieno täydennys hyvälle biisille. Ja ai että noita kaksiäänisiä laulumelodioita, onko minut vedetty takaisin 60-luvulle? Muistatteko vielä The Beatlesit, no tottakai te muistatte. Minä en muista. Biisi vie sinne, missä ihmiset osasivat vielä laulaa ja kevyt-tuotteita ei oltu keksitty. Aikaan, jossa martat sanoivat "kyllä meille voi tulla syömään" ja isännät istuivat keinutuoleissaan hiljaa odottaen tuoretta pullaa.
