#34 Ninni Forever Band

On ilo ilmoittaa, että olemme nyt  facebookissa. Käy tykkäleimässä täällä. Jes, ja ainiin, viimeviikkoisen Streak And The Raven-kilpailun onnelliset voittajat ovat: Juhani, Kane, Josku, Kesäkurpitsa ja Minina! Onnittelut voittajille.

Lunastaaksenne levynne, voitte laittaa postiosoitteenne oikeasta palkista löytyvään mailiosoitteeseen. Levyt postitetaan teille kotiin perjantaiksi 22.2., joka on myös Love & War-albumin virallinen julkaisupäivä.

Tänään keskitymme tamperelaisen, Dumb Pint taiteilijanimelläkin tunnetun Ninni Luhtasaaren sooloprojektiin, Ninni Forever Bandiin. Olen jaellut blogissani rakkautta aiemminkin Pintandwefallin nimissä, tosin Pinttareiden lisäksi vain Ringan sooloprojekti The Hearingille.

N4EB:n materiaali on hieman The Hearingia ja Pinttareita haastavampaa. Sinäänsä jännä ilmiö, koska uusimman SUE:n mukaan kolmen projektin biisit ovat alunperin kaikki sävelletty ensisijaisesti Pinttari-käyttöön.

Minulla kesti aika kauan löytää Ninni Forever Band juttu. Kun kuulin N4EB:n New Friendsin  stopshakehoneygossa, muistan ajatelleeni "tyypillistä tamperelaista kahden markan synapoppia". Manse-electroa, näitä bändejä on enemmänkin.

Levy oli ennakkokuuntelussa Nuorgamin sivuilla. Kuuntelin sen läpi muutamaan otteeseen ja kohauttelin olkapäitäni. En ymmärtänyt, tai en ehkä ollut valmis vastaanottamaan.

Tänään "kahden markan synapoppi"-osasto kuulostaa korvaani hyvältä. Ja itseasiassa N4EB on mielestäni manse-electron tämän hetkisestä tarjonnasta terävintä. Tässä Ninnin sinkkubiisi, Confetti. Mainio sunnuntain aloitus!

Biisi: Streak And The Raven - The Riverside

Tarkkakorvaisimmat teistä varmaan bongasivat kyseisen kappaleen jo Yle-X:ltä eilen aamulla. Itse en ollut niin onnekas. Kuuleman mukaan seinäjokelaisen Streak And The Ravenin solisti Janiv Oskária oltiin verrattu Type O Negativen Peter Steelen ja the 69 Eyesin Jyrki 69:n.

Streak And The Raven on toden totta keittänyt melkoisen sopan. Yhtye on viimeisen kahden vuoden aikana uudistanut täysin tyylinsä, soidinasunsa, sekä lavashownsa. Bändin keikat ovat kuin aikamatkoja 1980-luvun alun Itä-Saksaan. The Riverside kappaletta kuunnellessa voi hyvin kuvitella itsensä notkumaan nuhjuisen lähiön herskabileisiin.

Mielestäni yhtyeen uudelleen syntyminen on ennen kaikkea todella makea ilmiö. Sen on täytynyt herättää paljon ristiriitaisia tuntemuksia yhtyeen fanien joukossa. Teen tänään poikkeuksen ja avaan blogini kommenttiosion tämän postauksen osalta. Ihan vaan sen takia, että minua kiinnostaa mitä mieltä olette The Riverside-kappaleesta.

Voitaisiin itseasiassa tehdä tästä ihan oikea skaba, tämän blogin ensimmäinen. Sanotaanko, että ostan viidelle parhaalle kommentoijalle bändin Love & War-debyytin julkaisupäiväksi kotiin. Kilpailu toimii näin: Paina "Like"-nappia. Tämän jälkeen kirjoita blogin kommenttikenttään mielipiteesi biisistä ja olet mukana arvonnassa.

Muista valita "Kommentti nimellä: Nimi/URL-osoite", että sinut voidaan ylipäätään tunnistaa ja palkita. Skaba on voimassa perjantaihin 18.1. Voittajat ilmoitetaan seuraavassa blogitekstissä. Let the games begin!