Biisi: Suomen Karvapääkuninkaat 1968: Selkä Kohti Maailmaa

Uusi Suomirock-aalto on selvästi nostamassa päätään. Tästä oivana esimerkkinä mm. esittelemäni Ystävälliset kappaleellaan Liian Rehellinen Peili ja nyt Suomen Karvapääkuninkaat 1968. Molemmat bändit ovat kotoisin mistäs muualtakaan kuin Helsingin Kalliosta. Levy-yhtiö Sumuinen Gorillan sainaama kunkkujengi esittelee itsensä näin: "Tämä ei ole americanaa, tämä on Suomi kamaa!" Ei paha.

Sain bändin ylihuomenna julkaistavan debyyttisinkun Selkä Kohti Maailmaa ennakkokuunteluun. Kappale maalaa inhottavan realistisen kuvan vaietuista kulttuurisidonnaisista epäkohdista. Vauva-yhtyeestäkin tutun nokkamies Mikko Toiviaisen kynä on ehkä terävämpi kuin koskaan. Ensimmäiset ajatukset: hävyttömän näköinen promokuva,  hävyttömät lyriikat, hävytön bändi, mutta ennen kaikkea hävyttömän timmi biisi.

Vaikka Karvakunkkujen ideaologiasta paistaa läpi vahva punk-henki, bändin musiikki on lähempänä perinteikkäämpää Suomirockia. Innoittajikseen yhtye mainitsee mm. Leevi & The Leavingsin ja Kauko Röyhkän. Samaan soppaan heittäisin vielä Kolmas Nainen (jonka lämppäriksi kunkut sopisivat kuin nyrkki silmään) ja lyriikkapuolelta ehkä alkupään Eppu Normaalin.

On mielestäni erittäin jees, että kaupalliseen Suomirockiin mahtuu vielä 30 vuodenkin jälkeen bändejä, jotka uskaltavat laulaa asioista. Tiedättekö, asiat. Asioilla on merkitystä. Olisi hienoa kuulla Karvakunkkujen uusi sinkku radiosta. Yle X, haaste on heitetty. Siihen asti voin vain suitsuttaa Kunkkuja teille ja kehoittaa kaikkia pitämään korvat höröllä huomenna.  Let's rock n roll, and fuck!

Biisi: The Scenes - To Fix Revolving Antlers

Okei, kertokaa mulle mitä helvettiä oululaisten maitoon on livautettu? Tuntuu siltä, että aina kun bongaan mailistani hyvän bändin, se on Oulusta. Tällä kertaa yhteyttä otti The Scenes, paremmin tunnettu ehkäpä ex-Sininen Kaappi. Ilmeisesti kokoonpanossa ei ole muuttunut mikään muu, kuin laulukieli ja nimi. Normaalisti kannustan bändejä laulamaan suomeksi. Syy tähän on se, että Suomessa ei pärjää englanninkielisellä musiikilla. Jos kiikari kuitenkin on Suomen ulkopuolella, niin on parempi olla antia. Ja voi pojat, että The Scenesillä on antia.

Muistaisin, että olisin jo aikoinaan diggaillut Sinistä Kaappia. Lähinnä kai sen nimen perusteella. Olen hulluna nimihirviöihin. Suosikkini ovat Vauva, Kiveskives, Verilöyly, sekä uutuutena Punaisen Kuningattaren Periaate. En kuollaksenikaan muista millaista musiikkia bändi soitti. Vaikka bändi on julkaissut pitkäsoiton tämän vuoden puolella, koen turhaksi edes tutustua siihen. Niin hyvältä uusi The Scenes kuulostaa. 

Soundissa on jotain uutta, jotain vanhaa. Jotain lainattua, jotain uniikkia. Propsit menee laulajalle. Hänellä on vähän Robert Plant, vähän Jeff Buckley-henkinen ääniasu. Vanhahtava ja samaan aikaan todella tuoreen kuuloinen ääni. Viskillä murrettu, sikarilla poltettu  puhdas puhdas sointi.

Soundcloudissa olevista biiseistä haluan esitellä To Fix Revolving Antlersin, joka esittelee bändin menevän puolen. Biisit ovat ilmeisesti tulevalta EP:ltä, en ole varma. Kaksi muuta biisiä edustavat rauhallisempaa osastoa. Ne eivät kuitenkaan juuri sytytä. Muistuttavat liikaa 70-luvun herkkabileiden viimeisiä hitaita. Harmi.

Toivon, että kun EP julkaistaan, bändi pelaa korttinsa oikein. Promoja tulisi painaa vähintään sen 200 ja lähettää joka paikkaan, Suomeen ja naapurimaihin. Toivon täydestä sydämestäni, että muutkin löytävät bändin. Harvemmin tulee mitään näin innostavaa vastaan.