Levy: Big Wave Riders - Life Less Ordinary

Muutoksen tuulet puhaltavat blogimaailmassa. Suurimman vireen on saanut aikaiseksi upea Stopshakehoneygo, joka teki tällä viikolla paluun tuonpuoleisesta. Tuonpuoleisella tarkottaen tottakai Battlestar Plutoa, Antti Granlundin englanninkielistä mikroblogia. Aloitin bloggaamaan samoihin aikoihin kuin Stopshakehoneygo jäi tauolle ja uskon, että tavallaan osalle ihmisistä blogini toimi hyvänä vieroituslääkkeenä. Kiinnostuin bloggaamisesta Antin ansiosta ja varastin lähes koko layoutini suoraan häneltä. Tavallaan nyt ympyrä sulkeutuu. Juhlapäivän kunniaksi muutin blogini layoutia hieman. En paljoa, mutta sen verran ettei tarvitse häpeillä. Tervetuloa takaisin  Stopshakehoneygo-go.

Itse asiaan. Sain kuukausi takaperin Nick Trianilta postissa Soliti-suosikkini Big Wave Ridersin debyyttialbumin. Olin silloin aika kiireinen, enkä ehtinyt kirjoittaa levystä. Nyt olen saanut kuunnella levyä rauhassa ja julkaisupäivä onkin jo ovella. Kesä vetelee viimeisiään, silti tällä ja viime viikolla on ollut kesän parhaat ilmat.

Kun Big Wave Ridersin toinen sinkku julkaistiin kirjoitin, että levy olisi mielestäni pitänyt julkaista jo keväällä, ennen kesää. Nyt voin turvallisin mielin puoltaa mielipiteeni ja todeta, että olin väärässä. Big Wave Ridersin debyytti on ennen kaikkea loppukesän musaa. Lämpimät päivät, kylmät illat-tyyppistä kamaa.

Levy alkaa vauhdikkaasti mielestäni parhaalla biisillä, Waiting in the wingsillä. Sitä seuraa LSD:n tahrima San Fransisco-jumittelu Stuck in Reverse, jonka tunnelman vapauttaa vasta Life is Art, You Wonder. Olenko muuten ainoa, jolle tulee tästä biisistä U2 mieleen? Suurin ero tosin lienee se, että Big Wave Riders imee musiikkiinsa myös modernimman musiikin sävyjä. On suuri ilo kuulla kuinka paljon erilaisia soundeja, efektejä, sekä rytmikuvioita bändi on löytänyt levylleen. Varsinkin niinä hetkinä kun homma meinaa mennä liian homogeeniseksi jostain lähtee uusi zirppizurppi, tai vaikka bongosoolo.

Kaiken kaikkiaan Life Less Ordinary on hyvä ja vahva debyyttialbumi. Omaan makuuni ehkä juuri genren asettamien rajoitteiden takia hieman raskas. Big Wave Ridersin musiikki liikkuu laajalla skaalalla. Ainakin niin laajalla kuin tällä hetkellä on mahdollista. Näkisin kuitenkin, että albumipuolella homma menee oikeasti mielenkiintoiseksi vasta siinä vaiheessa kun genrerajoja aletaan rikkomaan oikein toden teolla. Siihen asti kuitenkin on selvää, että Big Wave Riders nousee debyyttinsä turvin suomalaisten vientitoivojen joukkoon.

#16 Big Wave Riders

Big Wave Riders on ehdottomasti yksi Suomen cooleimmista bändeistä. Sen lisäksi, että yhtye on sainattuna kaikkien rakastamalle indie levy-yhtiö Solitille, bändin keikat myy GAEA. Kyseessä on indiehypermega-alliance. Kyllä näin on. Vaikuttaisi siltä, että yhteistyö on ollut hedelmällinen. Aluksi suhtauduin melko skeptisesti ajatukseen, että yksi mies voisi liikutella kahta surffipoppoota ilman, että toinen jäisi jalkoihin. (Muistetaan kuitenkin, että French Films on GAEAn lempilapsi) Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että Big Wave Riders on saanut paikkansa auringossa. Bändi on ollut hyvin esillä ja päässyt lämppäilemään Frenchareita useaan otteeseen.

Soliti-suosikikseni valikoitunut Big Wave Riders säväytti aikoinaan Skate Or Diella. Röyhkeät soundit, nokkava meininki. What is the definition of cool? Big Wave Riders. Ja mielestäni, tässä tuleekin selkein ero kilpasisko French Filmsiin. Bändissä on munaa. French Films menee helposti läpsyttelyn puolelle, lähinnä soundillisesti. Keveän kesäistä meininkiä, sopii hyvin nappikuulokkeisiin. Leaders Of The Republic, siitä lähetään.

Näin Big Wave Ridersin livenä viime vuoden Lost In Musicissa Doriksessa Evening With Solitissa. Bändi erottui selvästi edukseen ja sai kansainväliset vieraat, joita oli muuten todella paljon paikalla, kuhisemaan. Vaikka soundit Doriksessa ovat aina vähän miten sattuu bändi pystyi tarjoamaan kansalle tasokkaan keikan. Harmitti, ettei tullut nähtyä alusta asti. Oltiin katsomassa Melvinsiä. Melvinsin keikalta on muuten aika vaikea lähteä bändin, kuin bändin keikalle. Onneksi tuli lähdettyä.

Big Wave Riders on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen ja seurattavan arvoinen orkesteri. Bändi julkaisi juuri ensimmäisen sinkun tulevalta pitkäsoitoltaan. (jonka olisi mielestäni pitänyt tulla ulos jo ennen kesää) Vaikka Waiting in the wings ei lunastanutkaan odotuksiani biisinä ja sounditkin aiheuttivat vähän eripuraa uskon, että bändin debyytistä tulee kova. Yhtye on jo noteerattu ulkomailla ja uskon, että levyn julkaisemisen jälkeen vientiä on. Oi kyllä, Big Wave Ridersia viedään kuin kaupunkilaistyttöä Päijänteen lavatansseissa. Pian ainut kysymys tulee olemaan: "Meille, vai teille?"