Biisi: Vespa Sailor - The Last Curtain Call

Hah, voi pojat. Jotkut teistä tulee vihaamaan mua tämän postauksen takia. Tiedättekö ne sisäpiirityypit, jotka bloggaa kavereidensa bändeistä ennen kuin kukaan muu edes tietää niiden olemassaolosta, no tämä on yksi niistä postauksista.

Kyseessä on uusi turkulainen bändi nimeltä Vespa Sailor. Vespaseilaajat on duo, jonka jäsenet ovat tuttuja mm. sellaisista bändeistä kuten Sold Out, Yournalist, Traffic Island ja The Streams. Bändillä on vain yksi tavoite, voittaa Turku Bandstand-kilpailu.

Vanhana turkulaisena ymmärrän hyvin miksi Turku Bandstandin voittaminen on tärkeää. Ei niinkään sen takia, että voitto varsinaisesti toimisi rakettibensana uralle. Lähinnä sen takia, että kyseessä on tietynlainen mantteli, jota etenkin nuoremmat bändit jahtaavat silmät kiiluen.

Toisin kuin sanotaan 95% bändikilpailuun osallistuineista bändeistä, Vespa Sailor osaa soittaa. Lisäksi heillä on jotain millä erottua. Perinteisen miehet ja kitarat-meiningin sijaan duo koostuu rummuista ja bassosta.

Bändin ensimmäinen single, ja mahdollisesti vielä toistaiseksi ainoa biisi on nimeltään The Last Curtain Call. Siinä Rage Against The Machinen groove ja The Killersin hitikkyys paiskaavat kättä The Strokesin eläimellisyyden kanssa. Biisin kertosäe alkaa I bring a knife to a gun fight...tarvitseeko vielä kertoa lisää, vai joko painat playta?

Levy: The Streams - Hopeless Play

Joo joo, tiedän. Taas mennään repeatilla. Ei hätää, seuraavaksi luvassa jotain blogissa aiemmin esittelemätöntä. Homma nyt vaan on niin, että upean turkulais-yhtye The Streamsin levy on kököttänyt levyhyllyni reunalla jo kuukauden päivät. Joka päivä tuijottaen allekirjoittanutta koiranpennun katseella, anellen: "arvostele minut, arvostele minut". Ajatellaan hommaa näin, jos Stella Harasek, niin minäkin.

Niin mikä The Streams? Tänä päivänä puhutaan paljon AORstä (adult oriented rock). Mielestäni kukaan ei flirttaile genrelle yhtä paljon kuin The Streams. Jos sä sanot Bon Jovi, minä sanon The Streams. Jos sä sanot Asia, mä sanon The Streams. Ja näin. Mutta The Streamsiin mahtuu paljon muutakin kuin Bostonin kohdalla väljähtänyttä stadionmachoilua.

Mitja Kiviluodon luotsaama yhtye on loppujen lopuksi vain todella kaupallisen kuuloista indie rockia. Paikoitellen mieleen tulee The Killers. Pistää miettimään onko kyseessä indie-kääreeseen paketoitu valtavirtapeto, vai toisin päin. Olin miten oli, homma toimii. The Streams ei ole ajanut itseään kapeaan marginaaliin. Fiksua, mutta ei skenen hyväksymää.

Hopeless Play ei mielestäni ole vahvin mahdollinen albumikokonaisuus. Se on enemmänkin kokoelmalevy. Tuntuu siltä, että levyn biisien syntyaikojen haitari on melko laaja. Tämä ei sinäänsä haittaa. Levyltä voi kuunnella pari biisiä sieltä täältä. Ei tarvitse miettiä, että kuuntelukokemus jää vajaaksi.

Levyn upea tuotanto yhdistää pakettia sen verta mukavasti, että levy pysyy yhtenevänä. Jos levyltä lähtisi irroittelemaan parhaita hetkiä, ne olisivat hittibiisi Out Of Reach, kaunis The World Is On Fire, uusi suosikkini Bullets, sekä popparin vaatteisiin puettu kasarihitti Straight Shot.