Kaikki rakastaa silmälasipäisiä eläimiä. Aluksi ajattelin valita kissan, mutta en löytänyt mitään ihan hirmu hyvää. Valitsin koiran, jolla on kaulahuivi ja lähes tismalleen samanlaiset silmälasit kuin itselläni.
Asiaan. Jokin aika sitten mua pyydettiin tekemään soittolista yhdelle striimipalvelulle. En lukenut viestiä kunnolla, joten päädyin tekemään Spotify-pohjaisen listan (hölmö kun olen).
Koska suurinta osaa listalle valituista biiseistä, ei löydy kyseisen striimipalvelun listoilta (koska ovat omakustanteita), päätin tehdä heille uuden listan ja jaan kanssanne ao. prototyypin.
Ilman sen suurempia esittelyjä, tarjoilen teille WNSACin ensimmäisen soittolistan. Kutsun sitä provosoivasti WNSAC SUMMER INDIEksi. Soittolista pitää sisällään 45 minuuttia timantin kovaa suomalaista indierockia, uutta ja ei niin uutta.
Suurin osa valikoiduista bändeistä on myös tässä blogissa esiteltyjä. Koitin hakea listalle sellaisia biisejä, jotka yksi: muodostavat hyvän jatkumon, kaksi: ovat mielestäni timmejä.
Lista on julkinen ja suosittelen kuuntelemaan läpi. Kaikissa listan bändeissä on huimasti potentiaalia. Hyvää viikonloppua!
Lainatakseni erään Kuka Mitä Häh?-palstan keskustelijan kommenttia, "Suomessa hyvän musiikin julkaiseminen on kuin heittäisi helmiä sioille". En ole mikään Marko Paananen, mutta yhdyn edeltävään täysin.
Koska sähköpostissani on tätä kirjoittaessa aivan mieletön kasa helmiä, teen nyt yhden vähän massiivisemman postauksen. Haluan kuitenkin alleviivata, että näistä jokainen olisi ansainnut oman threadinsa. Vihaan "microbloggausta", mutta on parempi kirjoittaa suppeasti, kuin olla kirjoittamatta ollenkaan.
Aloitan postauksen Fundamicsillä, joka edustaa funkahtavaa hip hopia. Erittäin laadukasta sellaista. Saatteessa mainitaan, että albumin We All Have Our Rootsin julkaisee HPNB & FatBass Records 8.4.2013. Olen siis postaukseni kanssa hieman myöhässä. Suosittelen kuitenkin tsikeditsekkaamaan. Sopii kesäisille Helsingin kaduille, sekä festari-/mökkireissuille.
Ja hiphopista aivan toisenlaisille aalloille. Ja nyt on pakko vähän piiskata itseäni. Minkä ihmeen takia olen nukkunut Sans Paraden ohi, kertokaa joku. Yhtyeen uusi sinkku The End Of The World 1964 on hienointa hetkeen. En ole vieläkään kuunnellut levyä läpi, mutta jos se sisältää tällaisia helmiä pian on pakko. Voiko tämän biisin themestä enää kauniimpaa melodiaa säveltää, kysympä vaan.
Ja muistatteko vielä Marian Jamit. Ennustin puoli vuotta sitten, että bändistä tulee vielä vielä iso juttu. Silloin yhtyeellä oli Facebookissa 33 fania ja siniset silmät. Nyt Facebookissa on 664 fania ja yhtye juhlii levyjulkkareitaan ilmaisella Helatorstai-klubilla 18.4. Mahtavaa! Koen, että Suomessa on tilausta Marian Jamien kaltaisille yhtyeille. Tässä kesäinen sinkkubiisi Helppoo ja Soljuvaa.
Unohtamatta helsinkiläistä Toot Toot-duoa, joka julkaisi jokin viikko takaperin Arthur 1 EP:n. Kyseessä on Arthur EP-trilogian ensimmäinen osa. Mitä on tulossa, ei voi tietää. Toot Tootista taustatietoina voisi kertoa, että yhtye on melkoisen kova liveakti. Lisäksi, yhtyeen debyyttialbumin sinkkubiisi Mr. B soi jonkin verran Voice TV:llä. Eikä ihme, tulihan levy ulos Sony Musicilta. Onneksi bändi ei enää ole Sonylla, vai onko? Toivottavasti ei.
Ja uusi video on tullut niin Turun kissoilta, Cats On Fireltakin. Bändi ei ole juurikaan nauttinut palstatilaa blogissa. Tähän ei varsinaisesti ole mitään järkiperäistä syytä, sillä bändi on mielestäni erinomainen. Niin kuin on myös The Sea Within You kappale. Biisi tuo mieleeni 50-luvun jenkkilän, ja paikallisen high schoolin tanssien viimeiset hitaat. Video on Appu Jasun käsialaa.
Ja kuten blogin lähtökohtaisesti kuuluukin, esittelen myös jotain totaalisen uutta. Kyseessä minulle entuudestaan tuntematon tamperelainen elektroninen akti, Buru. Yhtye julkaisi jokin aika sitten Eskapism-titteliä kantavan EP:n, joka pitää sisällään kahdeksan raitaa hiottua biittiä ja rakentelua. Jotenkin mieleen tulee uuden Jessen ja Aphex Twinin sekoitus. Täydellistä musaa trendikkäisiin Hollywood-henkisiin koksubileisiin. Tanssilattialle mahtuu vain aliravitut mallit ja heidän naurettavan rikkaat poikaystävänsä.
Ja niinikään julkaisi uuden träkin myös The New Tigers, jonka uusi Quicksilver kuulostaa ainakin omaan korvaani debyyttialbumin sinkkuja paremmalta. Muut ovat puhuneet itsevarmuudesta ja yhteensoitosta, joo joo, en tiedä, mielestäni yhtye on aina ollut itsevarma ja soittanut hyvin yhteen. Suurin ero uudessa sinkussa on, että laulu on saatu toimimaan niin kuin sen olisi pitänyt alusta asti toimia. Lisäksi tuotanto on napissa. Kellopelistä bonarit, sitä kun niin harvoin kuulee enää näinä päivinä. Parasta tiikeriä tähän mennessä, hands down.
Ja ootteko kuulleet jo helsinkiläisestä Kaveri Specialista? Ovat nimittäin melko velikultia. Tällaista musaa harvemmin Suomessa pääsee kuulemaan. Lähinnä varmaan sen takia, että kukaan ei tee tällaista. Suomessa kun on niin harmaan ankeeta ja paskaa. Mutta onneksi Kaveri Special on jotain aivan muuta. Kaveri Special uskoo aurinkoiseen huomiseen. Bändi julkaisi viikko sitten sinkkubiisinsä Suksee ja siitä voi ottaa esilämmöt. Biisi vie kauas pois, sinne missä on palmuja ja 24/7 letkeetä.
Ja miltä kuulostaakaan uusi Shine 2009? No, ainakin trendikkäältä, onhan sinkun kannessa laavalamppu ja Lumia-puhelin. Eurozone pitää sisällään todella makeita elementtejä ja erityisesti taustalla joikaava baritoni saa täältä pisteet. Shine 2009 ehdottomasti lunasti kaikki odotukset mitä sille ehdittiin asettaa. Vaikka duossa ei olekaan Jori Hulkkosta, näkisin tämän kantavan vielä pitkälle. Ja merkit on ilmassa, sillä Eurozone (joka on muuten aivan jumalaton nimi) on esitelty mm. Pitchforkissa ja sen lisäksi myös MNEssä ja UNCUTissa.
Loppuun haluan kertoa mistä pienet hävittäjälentäjät on tehty. Ehkä 80-luvun nostalgiasta, tai sitten Freeweightsin uudesta Rust On My Heart-sinkusta. Healing Timellä aikoinaan ihastuttanut yhtye on jatkanut toimivaksi todetulla linjalla. Ihastuttavia pop-kappaleita maustettuina kikkakuuskolmosilla. Edellisessä sinkussa oli Phil Collinsin tomit, tällä kertaa lainassa on Journeyn tilutukset. Ja sillä keksipurkilla olisi ehkä sopinut viihtyä kauemminkin. Nautinnollista!
Innostuin niin kovasti vuoden kovimpien levyjen listaamisesta, että ajattelin "miksi lopettaa tähän". Tällä kertaa on aika pukea ennustajaeukon asu päälle ja ottaa katsaus tulevaan. Kutsun tätä tekstiä "Ennustetut onnistujat 2013". Ennen kaikkea siksi, että kaikki tietävät jo, että listatut bändit ovat jo hyviä ja makeita. Musa-ala nyt vaan välillä on niin ennustamaton, että hyvät ja makeatkin bändit jäävät usein ilman onnistumisia. Tässä kuitenkin omat ennustukseni ketä leidi fortuna potkaisee ensi vuonna.
10. On Volcano: Moni on ennustanut On Volcanolle mainetta ja mammonaa jo vuodesta 2010 asti. Yhtyeen New Blood-EP niitti paljon kiitosta kriitikoilta ja bändi nousi yhdeksi Suomen kiinnostavimmaksi postissävyiseksi bändiksi. Pitkäsoittoaan lähestulkoon 2 vuotta valmistellut yhtye on pysytellyt täysin varjoissa, mutta huhu kertoo, että levy on tulossa 2013 ja se on tykimpi kuin Aki Tykin veli, Esa Tykki. 09. Indian Trails: Kun Lahtelainen Indian Trails julkaisi ensimmäisen sinkkunsa Lights jengi meni Yle-X:n Venla Kokkosta myöten sekaisin. Bändille ehdittiin asettaa jo niin kovat odotukset, että yhtyeestä ennustettiin seuraavaa French Filmsiä. EP kuitenkin antoi odottaa tuloaan liian kauan ja vaikka se mallisuoritus olikin, jäi taso aika hyvä-akselille. Huhu kertoo, että Inkkarit äänittävät tänä vuonna pitkäsoittoa. Jo tämä tieto yksin nostaa yhtyeen listalleni.
08. Neat Neat: Helsinkiläinen Neat Neat on siinä mielessä ehkä listani potentiaalisin onnistuja, että heillä on mielestäni eniten potentiaalia menestyä myös ulkomaisilla markkinoilla. Vai pistäisikö sanoa vain ulkomaisilla markkinoilla. Oli miten oli. Yhtye on tehnyt hra. Kaiku Studiosin kanssa EP:tä aina Berliinissä asti ja lopputulokselta ei voi odottaa mitään muuta kuin puhdasta hyvyyttä. Facebookiin vuodettujen kuvien perusteella alkuvuodelle on luvassa yllätyksiä.
07. Suomen Karvapääkuninkaat 1968 / Ystävälliset: Karvapääkunkut julkaisi jokin aika sitten tulevalta debyyttialbumiltaan ensimmäisen sinkun. Selkä kohti maailmaa vakuutti varmasti vannoutuneimmankin Suomi-rockin vihaajan. Ystävälliset puolestaan vakuutti rehellisellä ulosannillaan kappaleella Liian rehellinen peili. Ystävällisten tulevaisuuden suunnitelmat ovat allekirjoittaneelle auki, mutta bändiltä kehtaa joka tapauksessa odottaa isoja. Toivon, että Yle-X ottaa yhtyeistä ensi vuonna kopin, sillä nämä ovat niitä bändejä, jotka eivät lähde ilman radiosoittoa.
06. Kairon; Irse!: Seinäjoelta ponnistava nimihirviö Kairon; Irse! on loksauttanut leukoja jokaisella soittamallaan keikalla. Huhu kertoo, että yhtyeen live on niin hyvä, että eräällä keikalla kaksi kyynistä (ja juopunutta) rokkitoimittajaa päätyivät yhtyeen keikan jälkeen halailemaan toisiaan innostuksen laukaisemasta hekumasta. Huhu kertoo myös, että yhtyeellä on jo, tai tulee pian olemaan valmis masteri tulevasta debyyttialbumista. En tiedä miten levy otetaan muualla vastaan, mutta se on jo omalla hankintalistallani.
05. NE⌀V: Harva bändi lähtee Kuopiosta maailmanvalloitukseen. NE⌀V onkin poikkeus. Aikoinaan Neufvoin-nimellä kartalle noussut yhtye koki, että oli aika luoda Rubikin varjon alle jäänyt nahka, vaihtaa nimi ja ottaa oikeutetusti takaisin se paikka auringosta, joka yhtyeelle on aina kuulunut. Yhtyeen musiikki on kokenut muutoksen. Uusi materiaali on suoraviivaisempaa ja menevämpää. Bändin debyytti on tulossa pihalle alkuvuodesta. Diili Fullsteamin kanssa takaa, että siltä voi odottaa suuria.
04. Mikko Joensuu: Tänä vuonna oli Antero Lindgren & Mirel Wagner. Ensi vuonna on Mikko Joensuu. Joensuu 1685 tunnetuksi tullun Mikon internet-preesens on olematonta. Mieheltä ei löydy facebook-pagea, biisejä, videoita, ei mitään. Muutama hassu haastattelu ja lärvikuva. Hyvät asiat eivät tule kello kaulassa. Siksi onkin hyvä jo tässä vaiheessa pitää silmällä Mikko Joensuuta. Kaikki hänet livenä nähneet varmasti tietävät millaisesta hiomattomasta timantista on kyse. Mies, kitara, lyriikat ja ääni. Mikon valitseminen tälle listalle on shot in the dark, mutta aiheellista.
03. Phantom: Tämä näyttävä helsinkiläis-duo on puhuttanut jo vähän laajemmallakin kuin pelkästään Suomessa. En ole ihan varma mistä Phantom tuli ja minne se on menossa, mutta tiedän, että bändin ympärillä tapahtuu tällä hetkellä ja se varmasti ansaitsee paikkansa onnistujien listalla. Bändin musiikki on tanssittavaa elektronista post-indietä. Yhtye on kerännyt kiitosta visuaalisista esiintymisistään ja oudoista soundeistaan, mm. viime vuoden Flow Festivaaleilla. 02. Sans Parade: Turkulainen Sans Parade on varmasti laajalle yleisölle täysin tuntematon. Yhtye ei nimittäin ole omien tietolähteideni mukaan soittanut ainuttakaan keikkaa. Suomen parhaaksi postrock-yhtyeeksi tituleerattu Sans Parade on kieltämättä tyylikäs paketti ja The last song is a love song on videota myöden aikamoinen taidonnäyte. Yhtyeen levy julkaistaan arvostetun levy-yhtiö Solinan toimesta ensi vuoden alkupuoliskolla. Odotukset ovat siis väkisinkin korkealla. Solina nimittäin julkaisi viime vuonna vain kaksi levyä,Burning Heartsin ja Sin Cos Tanin.
01. Pimeys: Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että Pimeys löytyy tämän listan ykkössijalta. Tämä lahtelais/helsinkiläinen rock-yhtye on lyhyessä ajassa kivunnut ryminällä nousevien suomenkielisten bändien kärkikastiin. Paraikaa studiossa debyyttialbumiaan äänittävältä Pimeydeltä on tähän mennessä julkaistu yksi sinkku, Elämä kiinnostaa. Mukavasti radiosoittoakin saanut biisi ei kuitenkaan ole albumin parhaimmistoa, jonka takia kehtaankin odottaa yhtyeeltä vielä enemmän. Yhtyeen live on lisäksi aivan omaa luokkaansa. Ja bändillä on biisi nimeltä Turku. C'mon people!
