Näytetään tekstit, joissa on tunniste Zebra And Snake. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Zebra And Snake. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. kesäkuuta 2013

Nimi: Zebra and Snake


Huhheijaa että tänään on ukkostanut, ilmahan on kuin morsian. Huomiseksi taas luvassa hyvää ilmaa ja sähköä. Ja mitä tapahtuu huomenna? No, ainakin Tampereella tapahtuu isoja juttuja, sillä Tampereen kuumin indieklubi kokoontuu jälleen YO-talolla. Lavalla nähdään LCMDF, Streak and the Raven, sekä tietenkin tämän tekstin stara Zebra and Snake. 

Ja eiköhän päästetä illan isäntä, ja yhtyeen solisti Tapio kertomaan, millainen tarina Zebran ja Kärmeksen nimen taakse piiloutuu. Hit it away!

Zebra And Snake, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen? 

Meidän bändi perustettiin aika lailla suunnittelematta. Myös tää nimi tuli aika vahingossa, kun kerran istuttiin kaverimme Jaakon vanhempien luona kesäiltaa. Siitä on varmaan viis vuotta, eikä bändillä ollu edes musaa vielä. Mulla oli päällä Spr:n kirpputorilta ostettu valkoinen t-paita, jossa oli printti laskettelupukuisesta naisesta käärmeen kanssa ja taustalla oli jotain seeprakuviota. Aivan ihme paita, mut jotenkin sen tekemä vaikutus jäi elämään ja päätyi sitten bändin nimeks. Ja se paita on tallessa, laitan sen kai sitten bändin 50-vuotiskeikalla päälleni. 

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä? 

Suoranaista hyötyä oli kerran, kun päästiin Singaporeen ja Jakartaan festarikeikoille osittain nimemme takia. Festaribuukkaajalla oli jostain syystä rakkaus eläinbändejä kohtaan. Muistan niiltä festareilta Deerhoofin, se oli superhyvä livebändi. 

Mut toi nimi on hankala lausua. Varsinkin tuo "zebra"-sana, sanon sen joka kerta eri lailla. En nytkään oo ihan varma miten se pitäis lausua. 

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan? 

Näitä eläimen nimisiä bändejä tuntuu tulevan varsinkin indiekentälle koko ajan ja siksi se voi kuulostaa vähän tusinanimeltä. Ainakin heti tulee mieleen Zebra Katz ja Etelä-Afrikassa on Zebra and Giraffe -niminen elektrobändi. Eläimen nimi taitaa olla aika helppo valita. 

Ei tää meidän bändin nimi mitenkään erityisen syvällinen ole, enemmänkin vähän naiivi ja hölmö. Yritettiin me jossain vaiheessa keksiä enemmän stooria sen ympärille, jotain huttua toteemieläimistä ja muusta sellaisesta. Luovuttiin siitä ja päädyttiin siihen, ettei tätä nimeä tartte sen kummemmin tulkita. Se kuulostaa meiltä, se riittää. Se on hyvä synapop-nimi. 

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla? 

Nimi on jo tosi vakiintunut, ainakin jo meille "Zebra and Snake" tarkoittaa juuri tietynlaista musiikkia ja kuvastoa. Tietty meillä on muitakin projekteja tahoillamme meneillään, jotka ovat komboja muiden kanssa tehdystä yhteistyöstä, eikä niille sopis läheskään tällainen pop-bändin nimi, esim. vaikka Matin bändi Siinai. Mut tää Zebra and Snake on mun, Matin ja Alpon yhteisnäkemys hyvästä synapopista. 

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla? 

Meillä on hyvä ja äkkipikainen manageri, me laitettais se asialle. Se on Seinäjoelta.

Kiitos haastattelusta Zebra and Snake ja onnea valitsemallanne tiellä!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Lavalla: MOP 2012 - Lauantai

(c) Sakari Karipuro

Kahden päivän festareilla notkumisen jälkeen lauantai alkoi pienissä keräilyn merkeissä. Tiiu Helinä olikin täydellinen yhtye starttaamaan huonovointisen ihmisen päivä. Rauhallista, älykästä, joskin opistomaista, mutta keksiliästä. Tunnelma oli kuin kirkossa, harrasta. Olisin toivonut miksaajalta enemmän äänenpainetta. Nyt musiikki jäi yleisön puheen alle ja lopputulos oli hieman vaivaannuttava. Keikka oli hyvä, paikoitellen hieman unettava. Muutama menevämpi biisi dreampopin keskellä olisi ollut älyttömän hyvä veto. Visuaaleista ison iso plussa. Tsekkaa bändin musaa täällä.

(c) Sakari Karipuro

Eva & Manu
n aloittaessa Telakka alkoi olla jo täynnä. Duo veti todella hyvän keikan. He vaikuttivat hyviltä tyypeiltä. Jotain jäi kuitenkin uupumaan. Vaarantuntu loisti poissaolollaan. En ole koskaan ollut varman päälle pelaamisen ystävä, niin kuin ehkä tässä blogissakin on käynyt ilmi. Kaunista musiikkia joka tapauksessa. Keikan päräyttävin hetki oli Evan suulla soitettu trumpettisoolo. Voit tutustua yhtyeeseen täällä.

(c) Sakari Karipuro

Pankin räjäyttivät kuitenkin oululaiset. Kyseinen keikka oli bändin ensimmäinen Tampereen keikka ja kyllä huomasi, että bändiä oltiin jo odotettu. Satellite Stories kiitti ja järjesti jengille kunnon bileet. Täyteen ammuttu Telakka tanssi bändin mukana kaikki debyyttialbumin biisit + uuden kappaleen Scandinavian Girls. Tunnelma toimi ja uskoisin, että kaikilla oli mukavaa. Keikan hyvyyden lisäksi uskoisin todistaneeni jonkin sortin ikonisen hetken. Minulla nimittäin on nyt kännykässäni kuva Soundin toimittajan niskasta ja Satellite Storiesin laulajasta. True story.

(c) Sakari Karipuro

Ohjelman puolesta pienoiseksi pettymykseksi perjantaina jäänyt Klubi pystyi tarjoamaan lauantaina juhlijoilleen parempaa karkkia. Kansa kiitti ja Klubi myytiin loppuun suurinpiirtein samoihin aikoihin kuin Zebra And Snake aloitti. Keikka oli upeaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Bändi on tällä hetkellä yksi suomalaisen indiekentän suurimmista vientitoivoista. Sydämeni täytti tietynlainen ylpeys keikkaa seuratessani. Bändi veti täysillä, niinkuin aina. Ja upealtahan se kuulosti, niinkuin aina.

(c) Sakari Karipuro

Katsoimme neljän biisin verran Karri Koiraa. Hauska keikka. Biisit olivat vähän niin ja näin.  Epävireistä laulua ja huonoja vitsejä. Silti aivan loistava meininki! Räppärit vaan osavat vetää todella hyvin livenä. Oli kuitenkin aika nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Kolmen päivän bileputki ja aamuvuorot töissä ovat kuolettava yhdistelmä.  Harmi etten nähnyt kahta lauantaina esiintynyttä ulkkaria. Toisaalta, lauantai oli minulle niin hyvä päivä, että se olisi saattanut mennä pipariksi Klubilla väkisin kärvisteltynä. Hyvä näin.

Päätin samalla jättää sunnuntaisen Telakan välistä. Uupumus oli liikaa. Oli aika hyvästellä Monsters Of Pop taas yhdeksi vuodeksi ja kääntää katse tuleviin tapahtumiin. Tasapuolisen suuri kiitos MOPin järjestäjille ja upeille bändeille. Nautin suunnattomasti. MOP on tamperelaisille rakas ja tärkeä tapahtuma. Jos itselläni riittäisi rahkeet yrittäisin järjestää jotain samantapaista.

P.s. Kaikki kuvat MOPista löydät Sakari Karipuron Flickrista.