Nosto: Turun musiikkiskene nostaa päätään!

Turusta kuuluu taas. Tällä kertaa The Stillwalkers. Erinomainen indierock-yhtye, mistäs muualtakaan kuin Suomen Turusta. Yhtye julkaisi viime vuoden puolella ensimmäisen Everytune-EP:nsä. Olen hyvällä tavalla huolissani Turun uuden musiikkiskenen noususta. Turusta on tullut viimeisen vuoden aikana hyviä bändejä enemmän kuin kahdessa kädessä on sormia. Pitäisikö tähän herätä? Voiko tämä olla mahdollista? Kyllä tätä onkin jo odotettu.

Kuten jotkut teistä ehkä muistaa, vielä ennen vuotta 2007 Turku oli hyvin merkittävä kaupunki Suomen musakentässä. Oli Down Town, TVO, S-Osis, Klubin "yläkerta" (nyk. LIVE), Rokkibaari, yms. Turusta tuli hyviä bändejä, Turkuun tuotiin hyviä bändejä. Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä. Ensin keikkapaikoilta katosi ihmiset, sitten kaupungista keikkapaikat ja lopulta hyvät bändit ja muusikot. Osa lopetti,  loput muuttivat Tampereelle ja Helsinkiin perustamaan bändejä.

Vuosi 2011 löi sykkeen Turun sydämeen. En tiedä oliko syynä kulttuuripääkaupunki-titteli, vai sen surkeasta toteutuksesta ja TVOn mestauksesta herännyt vastarintaliike, mutta Turun musiikkiskene aktivoitui. Nousi uusi keikkapaikka, musiikkikahvila Sointu. Bar Kuka ja Dynamo ottivat merkittävämpää roolia ohjelman tarjoajina. Teollisuusalueiden treenikämppien varjoista alkoi ryömimään esiin bändejä. Toiset hiljaiseloa viettäneitä, toiset kokonaan uusia.

Media kinnostui Turusta. Levy-yhtiö Solina, jonka julkaisemista levyistä hyvin suuri prosentti on ollut turkulaista musiikkia löi läpi Magenta Skycoden, Burning Heartsin, Sin Cos Tanin ja pian Sans Paraden. Mainittava on myös Mikko M. Koskisen Drink Tonight Records ja Yournalist, The Friend, sekä The Streams. SUE-lehteä pyörittävä Kimmo Nurminen otti vastaan ohjelmapäällikön pestin Turun Klubilla. Mies toi ensitöikseen Turkuun Tavastian Lauantaidiskon ja Hang The DJ:n. Lisäksi ohjelmistoon saatiin taas merkittäviä isoja suomalaisia kuten mm. HIM ja the 69 Eyes.

Lehtisen Jussi taas teki yhteistyössä Korjaamon kanssa erinomaisia Dynamo goes Helsinki-iltoja, eikä saa unohtaa ansioituneesti ympäri Suomea Kivestivaalejaan järjestänyttä, Bar Kukan uutta ohjelmavastaava Pietu Sepposta. Kuulitteko muuten jo, että TVO sai uudet toimitilat Logomon vierestä. Ehkä TVO aktivoituu myös keikkapaikkana.

Lienee hyvä lopettaa vielä mainitsemalla sananen orkesterista, joka kirvoitti tämän kirjoituksen. The Stillwalkers on viisiihenkinen turkulaisyhtye, jonka debyytti-ep Everytune ilmestyi marraskuun lopulla. Tällä hetkellä The Stillwalkers äänittää ensimmäistä albumiaan, joka ilmeisesti on tarkoitus puskea pihalle keväälle 2013.

Nosto: Vuoden levyt 2012

On aika rikkoa radiohiljaisuus. Olen aloittanut viimeisen kahden viikon aikana miljoona uutta threadia, saattamatta niistä yhtäkään maaliin asti. Olen meinannut kirjoittaa chisugatesta, facebookin kuka mitä häh-ryhmässä päätään aukovista toopeista ja ties mistä. Kaikki jutut ovat kuitenkin hautautuneet lähtökuoppiinsa.

En halua olla negatiivinen. Blogini tarkoitus on tarjota lukijoilla sisältöä, fiiliksiä ja uutta diggailtavaa. Loppujen lopuksi en kirjoita itselleni, vaan teille. Teille, jotka joka päivä jaksatte kirjoittaa blogini nimen selaimenne osoitekenttään. Kiitos kaikille siitä.

Kirjoittaminen on mulle todella tärkeetä, ja mailissa saamani palautteen mukaan myös esittelemilleni bändeille. Ensi vuonna lupaan taas esitellä teille kovia juttuja, uusia ja vanhoja.

Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä niihin vanhoihin. Olen selannut mailini sijaan levyhyllyäni. Sieltä esiin on noussut mm. Maj Karman Kauniit Kuvat, Kuolleet Intiaanit ja Magenta Skycode. Puhumattakaan Mynestä, joka on tuntunut löytävän tiensä soittimeeni lähes yhtä monta kertaa kuin sana fuck Limp Bizkitin Hot Dogiin.

Tänään en esittele mitään uutta. Sen sijaan teen jotain itselleni todella mieluisaa. Valitsen omat viisi kotimaista  suosikkilevyäni tältä vuodelta. Paljon hyviä mistä valita. Varmasti jotain unohtuu, mutta ei se mitään. Let's give it a go ja nää ei oo missään järjestyksessä.

VUODEN LEVYT 2012:

Betrayal At Bespin - Rains: Vaikka Rains pamautettiin pihalle ilman sen suurempaa ääntä, tai kiertuetta, valveutuneet löysivät levyn nopeasti. Bändin nimeen vannottiin aina Nuorgamissa asti. Se on vähintäänkin saavutus, sillä bändi ei varsinaisesti ole mikään trendsetteri. Sen sijaan Betrayal At Bespin on loistava bändi ja Rains on kaikessa raskaudessaan ehyt ja kaunis albumi. Haluasin tarjota yhtyeelle vuoden vaihtoehtorock-levyn manttelia.

Burning Hearts - Extinctions: Meinasin istua Extinctionsin päällä vuoden päivät. Onneksi vedin pääni perseestäni ja pääsin ennakkoluuloistani eroon. Sen lisäksi, että Burning Hearts todentotta on yksi Suomen potentiaalisimmista vientiyhtyeistä, Extinctions on ajankohtainen, tyylipuhdas ja täynnä hunajakoukkuja. Monella tapaa vuoden paras pop-levy, tai ainakin Modern Times on vuoden paras pop-biisi.

Jukka Ässä - Mitäs Tässä: Muistan kun istuin Ässän keikalla elokuussa ja mietin, että enpä ole varma saako tästä edes tykätä.   Ennen kuin pääsin ajatusta hurskaammaksi bändi iski Juhannuksen silmään ja olin myyty. Keikan jälkeen Ässää tulikin nähtyä moneen otteeseen erilaisissa paikoissa ja diggailin. Sain levyn, diggailin lisää, tapasimpa jopa artistin itsensä. Todella mukava ja vilpitön ihminen, aivan kuten levynsäkin. Varmasti näistä levyistä parhaan kuuloinen. Legendaarisella JJ-Studiolla purkitettu Mitäs Tässä olkoon vuoden hipskelmä-albumi. (trademark ruotsiin)

Satellite Stories - Phrases To Break The Ice:  Satellite Stories on monella tavalla mielestäni vuoden suomalainen onnistuja. On täysin käsittämätöntä kuinka vähän bändin seikkailusta on kirjoitettu Suomessa. Johtuisikohan siitä, että bändi ei ole Helsingistä. Harvemmin Suomesta kuitenkaan tulee Hypemachinen latauslistan ykkösbändiä. Ja mitä helvettiä. Bändi kiertää tälläkin hetkellä Eurooppaa myyden keikkojaan loppuun ja meillä meuhkataan vaan yhtyeestä nimeltä Pää Kii. (toim. huom.  Pää Kii on loistava yhtye, mutta ymmärtänette varmasti pointin)

PMMP - Rakkaudesta: Kun Rakkaudesta tuli pihalle en ollut innoissani. Tytöt kuulosti huonolta vitsiltä. Heliumpallo tuntui tylsältä.  Jeesus ei tule oletko valmis oli sinetöidä paketin. PMMPn ruisrockissa televisioitu megakeikka kuitenkin muutti käsitykseni levystä täysin. Muistin että PMMP todella on yksi Suomen isoimmista bändeistä, ja on älyttömän siistiä että Rakkaudesta on niin tuoreen kuuloinen levy. Ja monipuolinen. Miettikää nyt, Koko Show, mikä biisi ja mikä sovitus.  Jori Sjöroos, Turun Vivaldi. Rakkaudesta, vuoden mainstream-levy.

#28 Burning Hearts

Näin aikuisiällä on hyvin vaikeaa löytää uusia "suosikkibändejä". Iso osa bändeistä on "ihan ok", vähän pienempi osa "aika huonoja", pieni prosentti "hyviä" ja murto osa "suosikkibändejä". Nuorempana ei vaatinut paljoakaan rakastua uusiin bändeihin. Albumien täytebiisitkin oli skipattavissa. Ikään kuin niitä ei edes olisi ollut olemassa.

Nykyään romanssi saattaa loppua lyhyeen, vääränlaisen albumikansioinnin, bändikuvan, tai jopa julkaisijan perusteella. Hyvän ilmaisen musiikin ylitarjonnan aiheuttamaa nirsoilua. Tänä päivänä jokainen joutuu olemaan oman elämänsä musiikkikriitikko ja erottaa ilmaisen musiikin harmaasta massasta ne harvat helmet. Tämän sanottuani onkin iloni ilmoittaa, että olen tehnyt löydön. "Suosikkibändieni" pyhä lauma on saanut uuden jäsenen, turkulaisen Burning Heartsin.

Muistan kun Burning Hearts sainattiin Solinalle. Viidakkorumpu soi kovaa ja korkealta. Bändiä hypetettiin musalehdissä, arvosteluissa ja jopa facebookissani kavereideni toimesta. Bändi oli joka paikassa keikalla. Hype oli pelottavaa, luotaantyöntävää. Päätin boikotoida ihan periaatteesta. En kuunnellut edes bändin sinkkua.

Meni aika kauan ennen kuin sain kerättyä rohkeutta sinkkubiisi Burn Burn Burnin kuuntelemiseen. En suostunut aluksi hyväksymään kappaleen erinomaisuutta. Ajattelin, että kyseessä on vahinko-onnistuminen. Indieihme. Näitä on nähty jo monia, ei jää elämään.

Oikeastaan vasta tutustuessani Tammerfestin indieillan lineupiin kuuntelin debyyttialbumi Extinctionsin ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan läpi. Biisit oli tanssittavia, kestoiltaan juuri sopivia. Niissä oli hyviä koukkuja ja suomalaisille epätyypillisiä sovitusratkaisuja. Soundit elivät mukavasti biisien välillä, samoin tunnelma ja Jessikan ääni. Taivaallinen. Ja siis keikkahan oli loistava.

Nyt 8 kuukautta Extinctionsin julkaisun jälkeen. Levy pyörii Spotifyissäni lähes päivittäin. Fyysinen versio odottaa minua eräässä levy-kaupassa, johon sen varta vasten tilasin. Extinctions  on yksi suosikkialbumeistani. On mielestäni järjen vastaista, että levyä ei löytynyt indie musiikkiin erikoistuneen tamperelaisen levykaupan hyllyltä.

Alla bändin Modern Times-sinkku, joka on mulle ehkä se vuoden 2012 kotimainen biisi. Nauttikaa! (tai niinkuin Burning Hearts sanoisi Njuta!)