#31 HANDLINGNOISE

Ensinnäkin hyvää uutta vuotta ja toisekseen voi hyvää huomenta. Vuosi 2013 on hyvä korkata proggiksella, joka meinasi tiputtaa allekirjoittaneen tuolilta.

Kun laitoin tämän helsinkiläisen post-rockahtavan orkesterin sähköpostissa linkkaaman debyytin soimaan, en voinut uskoa korviani. Huh, voiko tämä olla Suomesta? Ja miksi en ole koskaan aikaisemmin kuullut bändistä, onko tästä edes kirjoitettu missään?

Itse sulloisin yhtyeen jonnekin Mogwain, Magyar Possen, Monon ja Circlen välimaastoon. Hallittua kaaosta, kaunista melodiaa. Järjen ja järjettömyyden rajoilla tapahtuvaa vaarallista harmoniaa.

HANDLINGNOISEn ei  todellakaan ole kaikille. Sanoisin, että yhtyettä joko rakastaa, tai ei voi sietää. Oli miten oli. Ainakin yllämainittujen yhtyeiden fanit voivat ammentaa tästä lusikkakaupalla.

Kuitenkin hienointa tässä on se, että Hannibalin tasoisella materiaalilla mentäisiin esim. briteissä heittämällä kiertueelle. Suomessa yhtyettä tuskin uskalletaan buukata edes annankadun Hammersmithiin. Onneksi on Lepis!

#17 Betrayal At Bespin

Pyrin viime teksissäni kääntämään kelkkani takaisin alkuperäisideaani, eli esittelemään uusia potentiaalisia bändejä.  Pyrin pysymään taas kiitoradalla ja tällä kertaa esittelen teille yhtyeen Satakunnasta. Betrayal At Bespin ei ole mikään tuore bändi. Ja pahoittelen jo etukäteen sitä, että tämä teksti ei perustu faktoihin. En tiedä Betrayal At Bespinistä mitään. No, en nyt yhtään mitään. Tiedän, että heidän jäsenistään osa soittaa Lighthouse Projectissa, he levyttävät Avenger Recordsille, heidän tulevan ja toivottavasti pian julkaistavan albuminsa nimi tulee olemaan Rains, he ovat läjä multi-instrumentaliseja ja bändissä liidaa välillä saksofoni, välillä syna, välillä laulu. Yhtye on erinomainen livenä, heillä on vankka fanipohja. Pohjalla myös täysin ala-arvoisen määrän huomita kerännyt loistava debyyttilevy Diary Of A Dead Man Walking.

Törmäsin Betrayal At Bespiniin ensimmäistä kertaa Tampereen PAUKE!-festivaaleilla, jossa yhtye esiintyi loistavien Revival Hymns, Cassie sekä Consciousness Removal Projectin kanssa. Tästä iltamasta itseasiassa löytyy keikka-arviokin.  Vaikea sanoa, mikä näistä oli illan paras bändi. Jos monipuolisuudesta annettaisiin pisteitä Bespinit olisivat vieneet potin. Kappaleet ovat rakennettu niin, että yksi vie ja loppubändi tukee, soitin vaihtuu ja kehä pyörii ympyrää. Välillä lauletaan, välillä saksofoonataan. Isoimmillaan yhtye kasvaa saumattomien sovituksiensa ansiosta Anatheman ja  Mogwain kaltaiseksi mahlan juoksuttajaksi.

Bespinin biisit kuulostavat elokuvan soundtrackilta. Niinkuin D.O.A.D.M.W, myös tuleva Rains on teemalevy. He puhuvat universaalia kieltä ja antavat kuulijan rakentaa tarinan kappaleiden ympärille. Kuulin uudelta levyltä muutaman biisin livenä ja nyt odotan innolla, että pääsen kuulemaan kappaleita myös levyltä. Livenä uusi materiaali vaikutti suoraviivaisemmalta ja ytimekkäämmältä kuin vanhempi tuotanto.   Olipahan joukkoon eksynyt  yksi biisi, jossa oli ihan oikea laulettu kertosäe.

Pidän Bespineistä paljon. He ovat mukavia ja taitavia ihmisiä niin lavalla, kuin lavan ulkopuolellakin. He voisivat alkaa viemään itseään eteenpäin, vaikka lyöttäytymällä Magyar Possen, toisen satakuntalaisen, siipien alle. He voisivat myös pakata kimpsut ja kampsut ja viedä itsensä näytille ulkomaille. Tallinn Music Weekillä voitaisiin olla hyvinkin kiinnostuneita Bespineiden kaltaisesta suomalaisorkesterista. Ulkomailla usein romantisoidaan suomalaisuutta, luontoa ja kulttuuria. Sanotaanko näin, että Bespinin musiikki on sitä, mitä Suomesta halutaan kuulla, sopii brändiin. Juuri luin tekstin, jossa  Sigur Rósia nostettiin Islannin soundtrackiksi. Tässäpä taas ehdotus: Miten olisi, jos koitettaisiin luoda Betrayal At Bespinistä Suomen soundtrack? Voisipa ainakin ylpeydellä mainostaa olevansa Suomesta. Hyvän, tunteikkaan instrumentaalimusiikin kotimaasta.