Biisi: Laura Moisio - Spiraali

Niin siinä sitten kävi, että kesä tuli ja meni. Onneksi lomani osui aurinkoisille päiville, sillä nyt voin hyvillä mielen keskittyä töihin ja kirjoittamiseen.

Tänään esittelen teille jotain kotiseudulta, nimittäin tamperelaisen laulaja-lauluntekijä Laura Moision. Laura on tunnettu positiivissävytteisistä kappaleistaan ja tamperetta henkivistä lyriikoistaan.

Noin viikko sitten hyvistä julkaisuistaan tunnettu Lumpeela Julkaisut julkaisi kaksi biisiä (Yksin Koko Elämä ja Spiraali) Moision tulevalta debyyttialbumilta, joka ilmestyy alkuvuodesta 2014. Valitsin esiteltäväksi vähemmän ilmeisen Spiraalin. 

Toisin kuin hyvällä "perusmoisiomaisella" sykkeellä rullaava Yksin Koko Elämän,  Spiraali  on herkempi ja synkempi. Kappale on täynnä kaipausta ja avaa kuulijalle täysin uudenlaisen kulman Moision musiikkiin.

Odotan mielenkiinnolla Lauran debyyttiä, sillä levy selvästikin pitää sisällään laajan paletin pop-musiikin eri sävyjä. Jo kulkiessa kahden julkaistun biisin väliä, tuntuu kuin siirtyisi maailmasta toiseen. Tampereelta vaikka Lahteen.

Jää nähtäväksi yltääkö Moisio debyytillään yhtä loisteliaaseen kokonaisuuteen kuin viime vuonna julkaistun, niin ikään tamperelaisen laulaja-lauluntekijä Jukka Ässän albumi. Spiraali  nostaa riman korkealle.

Nosto: Vuoden levyt 2012

On aika rikkoa radiohiljaisuus. Olen aloittanut viimeisen kahden viikon aikana miljoona uutta threadia, saattamatta niistä yhtäkään maaliin asti. Olen meinannut kirjoittaa chisugatesta, facebookin kuka mitä häh-ryhmässä päätään aukovista toopeista ja ties mistä. Kaikki jutut ovat kuitenkin hautautuneet lähtökuoppiinsa.

En halua olla negatiivinen. Blogini tarkoitus on tarjota lukijoilla sisältöä, fiiliksiä ja uutta diggailtavaa. Loppujen lopuksi en kirjoita itselleni, vaan teille. Teille, jotka joka päivä jaksatte kirjoittaa blogini nimen selaimenne osoitekenttään. Kiitos kaikille siitä.

Kirjoittaminen on mulle todella tärkeetä, ja mailissa saamani palautteen mukaan myös esittelemilleni bändeille. Ensi vuonna lupaan taas esitellä teille kovia juttuja, uusia ja vanhoja.

Viime aikoina olen keskittynyt lähinnä niihin vanhoihin. Olen selannut mailini sijaan levyhyllyäni. Sieltä esiin on noussut mm. Maj Karman Kauniit Kuvat, Kuolleet Intiaanit ja Magenta Skycode. Puhumattakaan Mynestä, joka on tuntunut löytävän tiensä soittimeeni lähes yhtä monta kertaa kuin sana fuck Limp Bizkitin Hot Dogiin.

Tänään en esittele mitään uutta. Sen sijaan teen jotain itselleni todella mieluisaa. Valitsen omat viisi kotimaista  suosikkilevyäni tältä vuodelta. Paljon hyviä mistä valita. Varmasti jotain unohtuu, mutta ei se mitään. Let's give it a go ja nää ei oo missään järjestyksessä.

VUODEN LEVYT 2012:

Betrayal At Bespin - Rains: Vaikka Rains pamautettiin pihalle ilman sen suurempaa ääntä, tai kiertuetta, valveutuneet löysivät levyn nopeasti. Bändin nimeen vannottiin aina Nuorgamissa asti. Se on vähintäänkin saavutus, sillä bändi ei varsinaisesti ole mikään trendsetteri. Sen sijaan Betrayal At Bespin on loistava bändi ja Rains on kaikessa raskaudessaan ehyt ja kaunis albumi. Haluasin tarjota yhtyeelle vuoden vaihtoehtorock-levyn manttelia.

Burning Hearts - Extinctions: Meinasin istua Extinctionsin päällä vuoden päivät. Onneksi vedin pääni perseestäni ja pääsin ennakkoluuloistani eroon. Sen lisäksi, että Burning Hearts todentotta on yksi Suomen potentiaalisimmista vientiyhtyeistä, Extinctions on ajankohtainen, tyylipuhdas ja täynnä hunajakoukkuja. Monella tapaa vuoden paras pop-levy, tai ainakin Modern Times on vuoden paras pop-biisi.

Jukka Ässä - Mitäs Tässä: Muistan kun istuin Ässän keikalla elokuussa ja mietin, että enpä ole varma saako tästä edes tykätä.   Ennen kuin pääsin ajatusta hurskaammaksi bändi iski Juhannuksen silmään ja olin myyty. Keikan jälkeen Ässää tulikin nähtyä moneen otteeseen erilaisissa paikoissa ja diggailin. Sain levyn, diggailin lisää, tapasimpa jopa artistin itsensä. Todella mukava ja vilpitön ihminen, aivan kuten levynsäkin. Varmasti näistä levyistä parhaan kuuloinen. Legendaarisella JJ-Studiolla purkitettu Mitäs Tässä olkoon vuoden hipskelmä-albumi. (trademark ruotsiin)

Satellite Stories - Phrases To Break The Ice:  Satellite Stories on monella tavalla mielestäni vuoden suomalainen onnistuja. On täysin käsittämätöntä kuinka vähän bändin seikkailusta on kirjoitettu Suomessa. Johtuisikohan siitä, että bändi ei ole Helsingistä. Harvemmin Suomesta kuitenkaan tulee Hypemachinen latauslistan ykkösbändiä. Ja mitä helvettiä. Bändi kiertää tälläkin hetkellä Eurooppaa myyden keikkojaan loppuun ja meillä meuhkataan vaan yhtyeestä nimeltä Pää Kii. (toim. huom.  Pää Kii on loistava yhtye, mutta ymmärtänette varmasti pointin)

PMMP - Rakkaudesta: Kun Rakkaudesta tuli pihalle en ollut innoissani. Tytöt kuulosti huonolta vitsiltä. Heliumpallo tuntui tylsältä.  Jeesus ei tule oletko valmis oli sinetöidä paketin. PMMPn ruisrockissa televisioitu megakeikka kuitenkin muutti käsitykseni levystä täysin. Muistin että PMMP todella on yksi Suomen isoimmista bändeistä, ja on älyttömän siistiä että Rakkaudesta on niin tuoreen kuuloinen levy. Ja monipuolinen. Miettikää nyt, Koko Show, mikä biisi ja mikä sovitus.  Jori Sjöroos, Turun Vivaldi. Rakkaudesta, vuoden mainstream-levy.

Levy: Jukka Ässä - Mitäs Tässä

Olen säästellyt Jukka Ässän albumin arviota tarkoituksella. Sain levyn jo hyvissä ajoin ennen julkaisua ja olen ottanut aikani sen kanssa. Ässän debyytti on siinä määrin huolella tehty levy aina kappaleista kansigrafiikkaan, että se ansaitsee myös huolella kirjoitetun arvion.

Ässä a.k.a. Salmisen Jukka on tamperelainen pitkän linjan muusikko. Hän on myös 7-vuotiaan tulevaisuuden nimi Eelik:sen isä. En tiedä muista kaupungeista, mutta ainakin Tampereella Ässän debyyttiä ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa jo vuoden päivät.

Nyt Mitä tässä-albumia kuunnellessani voin todeta, että odotus on palkittu. Levy tarjoilee 13 hyvin sävellettyä, sovitettua ja ennen kaikkea sanoitettua kappaletta, joista jokainen puolustaa oikeuttaan upeassa albumikokonaisuudessa.

Ässän musiikki on mielenkiintoinen kombinaatio uutta ja vanhaa. Ohimennen hipskelmäksikin ristittyä musiikkia soittava yhtye on kaikessa epätrendikkyydessään todella cool. En ole vieläkään varma onko tästä edes ookoo tykätä. Itse näkisin asian niin, että Ässä saattaa olla uuden trendin airut. Saas nähdä tuleeko GAEAsta tulevaisuuden johtava hipskelmä-leibeli.

Jukka Ässän Mitäs Tässä on ehdottomasti yksi niistä albumeista, joka löytää paikkansa läheltä levysointintani. Yksi niistä, jotka ovat aina lähellä siinä kun niitä tarvitsen. Jossain Minä & Ville Ahosen ja Magenta Skycoden debyyttien välissä.

En tiedä onko sulaa sattumaa, että levyltä musavideobiisiksi irroitettiin juuri blogissani sinkkubiisiksi mantteloitu Juhannus. Olen joka tapauksessa hyvin hyvin onnellinen valinnasta ja haluan jakaa biisin teidän kanssanne.  Juhannus on yksi hienoimmista suomenkielisistä biiseistä vähään aikaan.

Arvio on hyvä lopettaa kansivihkosesta kopioituun lyriikkaan, jota aina silloin tällöin laulan lievästi ylipainoselle kissalleni: "Toivon että tiedät sen / Missä ikinä kuljetkin / Pysyn vierelläs / Vaikka kaikki loppuisi / Rakastan sua aina / Ole juuri niinkuin oot"

Nosto: Musamedia & Lost In Music 2012

Huh, ja kiitos! Musamedia ja Lost In Music lusittu. Kolme toinen toistaan parempaa päivää. Seminaarit eivät tänä vuonna tarjonneet allekirjoittaneelle paljoa Shopshakehoneygon twitter-feediä enempää. Kiitos muuten feedistä. Mielenkiintoisimmat paneelit olivat niin tukossa, että sisään ei mahtunut. Parhaat läpät muuttuivat onneksi sähköksi alta aikayksikön. 

Käytin paneeliaikaa tapaamisiin. Hyviä kontakteja solmittiin, selkiä taputeltiin. Paneeleista elävimmin mieleen jäi Heli Laaksosen valloittava persoona. Parasta keskustelua nähtiin Promokeikat-paneelissa. Olen itsekin miettinyt monta kertaa mihin vetää raja maksullisen ja ilmaisen keikan välillä.

Myötähäpeäpisteet tippuivat tänä vuonna Virpi Immosen vetämälle Musexin vienti-paneelille. Sen lisäksi, että sali ammotti tyhjyyttään, keskustelu oli enemmän tai vähemmän kulttuurin, keikkapaikkojen ja promoottoreiden lokaamista.  Nice job!

Musamediasta pakko sanoa muuten vielä se, että mielestäni tapahtumaa kritisoidaan turhaan. Sikaripatut taputtelevat toistensa selkiä ja sisäpiiri lujittaa rivinsä. Joopajoo. Vanha vitsi. Tapahtuma tarjoaa kuitenkin mahdollisuuden tavata ulkomaisia toimijoita tutulla taistelukentällä. Ja se on arvokasta.

On huomattavasti helpompaa ottaa haltuun vaikutusvaltaisia ulkomaaneläviä Suomessa, kuin ulkomailla. Ulkomailla kilpailu tapaamisista on kovaa. Suomalaiset kuitenkin ovat niin syvällä toistensa hanureissa, että kilpailua ei pääse syntymään. Tämä tietenkin sopii, sillä on paljon halvempaa vaihtaa käyntikortteja Tampereella, kuin esim. Berliinissä.

Soo soo suomalaiset ja kaneetiksi pienet keikka-arviot näkemistäni keikoista:

Pimeys: "Pimeys on tällä hetkellä yksi lempiyhtyeistäni. Sen lisäksi, että bändi soittaa ja laulaa timmisti, bändin keikoilla on todella hyvä meininki. Ei tylsää hetkeä ja bändin nokkamiehet jaksavat hymyilyttää. GAEA/NRGM-ilta oli täyteen ammuttu ja Doris juuri oikea mesta tälle keikalle."

Stockers!: "Stockers! oli nälkäinen. Yleisö vireessä. Bändin ensimmäinen keikka DE:n, anteeksi...Warriorsin lämppärinä. Ilmassa oli sähköä. Biisit oli hyvin treenattu. Soitto tiukkaa.  Hyvä keikka. Täydestä mestauksesta puuttui kuitenkin hitusen lavapreesensiä, aiai.  Nyt etäinen lavashow lähinnä ihmetti. Me oltiin kyllä ihan messissä, ei siis syytä jännittää."

Warriors: "Kuulostipa Disco Ensembleltä. Heh.. kelatkaa nyt DE:n kaltainen bändi max. 100 ihmisen keikkapaikassa maan alla. Keikan jälkeen takki oli tyhjä ja ympyrä sulkeutunut. Olipa upeaa, oikeasti kiitos."

Delay Trees: "Voiko bändi soundata enää paremmalta livenä. Juuri albuminsa julkaissut Delay Trees kuulosti tuoreelta. Telakka oli loppuunmyyty, jengi nautti ja bändi rillasi. Jos joku on Tampereella ensi perjantaina, niin wink wink Telakalla on bändin virallinen levyjulkkarikeikka."

Henri Koskiniemi Plays His Awesome Tunes: "Viihdyttävää. Herkkää. Hauskaa. Koskiniemen Henkka. Henkka soitti  hitit läheltä ja kaukaa. En ole ihan hirveän ylpeä, että olin paikalla, mutta jos minua pyydettäisiin toiste, menisin kyselemättä. Henri on nousukännimusaa, Henri on totuus."

Jukka Ässä: "Mun on pitänyt kirjoittaa Ässän levystä arvio jo monta viikkoa. Olen kuunnellut sitä lähes päivittäin ja diggailen todella paljon. Olen nähnyt bändin keikalla nyt kolmesti viimeisen kuukauden sisään. Luulisi, että kyllästyttää. Päinvastoin, haluan lisää. Lisää Ässää."

The Streams: "Oletteko kuulleet Striimssistä? Jos et, niin hopi hopi soundcloudiin. The Streamsin keikalla oli meininkiä. Kauniita naisia, hyvännäköisiä jätkiä. Jengi tanssi, kuinka hienoa. Bändi soitti todella siistin keikan ja menoa ei paljon akustisuus haitannut. Rokkibändiä on vaikea kesyttää. Ai menenkö toiste, no kyllä!"

Lavalla: Mikko Joensuu & Jukka Ässä

Olin viime torstaina Tampereen Telakalla. Niille, jotka eivät tiedä, Telakka on Tampereen paras baari. Enkä edes liioittelisi paljolla, jos väittäisin Telakkaa Tampereen mukavimmaksi paikaksi. Telakalla on terassi, päivisin ruokaravintola, yläkerrassa teatteri ja iltaisin keikkoja. Telakka on ohjelmatarjonnaltaan Tampereen monipuolisin ja väitän röyhkeästi: paras. Varsinkin nyt kun Tampereen Klubin ohjelma painottuu kokoajan enemmän ja enemmän 80-luvun punk-nimiin ja ihanvitunsama Jenni Vartiaisiin.

Tällä kertaa Telakalla oli tarjolla Mikko Joensuu, joka paremmin tunnetaan yhtenä Joensuuna yhtyeestä Joensuu 1685. Illan ehkä selvempänä headlinerina nähtiin Tampereen oma poika Jukka Ässä, jonka debyyttialbumi on tulossa syksyllä (tästä toivottavasti lisää syssymmällä). Mitäs tässä, Jukka ässä? oli ehkä huono vitsi, mutta albumin nimenä aivan mainio. Toisaalta pystyn jo näkemään sieluni silmin Shellin huoltiksen levylaarissa juurikin tuon nimisen albumin.

Mikko Joensuu

Mikko Joensuu on upea mies. Nöyrästi pukeutunut pitkätukkainen risuparta, joka omaa älyttömän upeita biisejä ja sitäkin komeamman äänen. Kuluneella akkarilla ja muutamalla efektipedaalilla näyttää pääsevän pitkälle kun on sanomaa ja soittotaitoa. Synkeän kauniita kappaleita elämän ja kuoleman teemoilla. Unohdin hetkeksi olevani Telakalla kun Joensuu vei minut aikaan ennen sivistynyttä yhteiskuntaa. "You can bury a man, but how can you bury a soul" ja "If you give me a spark I gladly hand you my son". Pistävät miettimään. Joensuu soitti nöyrästi setin ja vaivaantuneesti yleisön vaatiman encoren. Voin sanoa, jos Mikko Joensuu tulee kaupunkiisi, mene katsomaan. Musiikkia ei ole vielä tarjolla missään, mutta vannon, sanaani voi luottaa.

Jukka Ässä

Mikon keikan jälkeen lavalle nousi Jukka Ässä. Tunnelmasta toiseen siirryttiin nopeasti kun Joensuun luoma hautajaismessu vaihtui  Ässän aurinkoiseen pikkukaupunkirockiin. Olin yllättynyt bändin tiukkuudesta. Jätkät soittivat kuin ammattimuusikot ja normaalisti tarkottaisin tätä ivana, mutta Ässän kaltaisessa musiikissa se on hyvä asia. Biisit olivat valmiita, hyvin sovitettu, osa jopa todella tarttuvia. Muistaakseni kappale nimeltä Juhannuksena oli selkeästi kovin. Keikalla oli draamankaari ja setin toiseksi viimeinen biisi todella makea avaruusjami. Olisi hyvn voinut olla keikan lopetusraita. Sekaan mahtui muutama keskinkertainen biisi, mutta suurin osa matskusta oli timmiä. Kysymykseesi siis rehellinen vastaus, Jukka Ässä. Mahdollisena sinkkubiisinä esittelemänne kappale oli selkeästi setin mielikuvituksettomin. Jos oikeasti haluatte julkaista hyvän sinkun, julkaiskaa Juhannuksena.