Näytetään tekstit, joissa on tunniste the scenes. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste the scenes. Näytä kaikki tekstit

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Nosto: Facebookiton viikko, osa 4


Hups. Vierähtipä päivä jos toinenkin bloggaamatta. Ei hätää, täällä ollaan edelleen, facebookittomana ja stressittömänä. Olen ilmeisesti ollut kiireinen, sillä en ole ehtinyt kirjoittamaan. Pyrin postaamaan aina ajan kanssa. Vaikka postaukseni olisivatkin välillä lyhyitä, tykkään tehdä ne ajatuksen kanssa.

Huomasin uusimmassa Rumba-lehdessä kaksi asiaa. Ensinnäkin blogiani oltiin siteerattu upean The Scenesin esittelyssä (todella siisti tunne). Blogini ei enää ole anonyymi. Rumban toimituksen salapoliisit räjäyttivät kannen tältä mysteerimieheltä. Blogimaailman yön prinssi on paljastettu. On varmaan korkea aika vetää maski pois naamalta ja alkaa kirjoittaa omalla nimellä.

Toinen asia mikä Rumbassa tarttui silmään oli eräs levyarvio, tai itseasiassa eräät. Ja itseasiassa ei vaan viime numerossa, vaan viimeisimmissä numeroissa. Käykääpä tsekkaamassa. Ylitin rajan ja annoin palautetta kirjoittajalle Twitterissä. Tämä oli virhe. Hävettää, pyydän anteeksi.

Olen antanut ennenkin palautetta levyarvioista. Otan helposti siipeeni arvioista, joissa artisteja parjataan epäolennaisista asioista ja itse levylle ei uhrata juuri sanaakaan palstatilaa.

Ehkä tällä kertaa eniten harmitti se, että kirveestä sai useampi hyvässä nosteessa oleva kotimainen, joista yksi oli meidän tallin bändi, ja kyseessä oli Rumba-lehti, jossa kriitikon sana  tuntuu olevan kuin pyhä teksti raamatussa. Ja kritiikit välillä melkoisia ristiinnaulitsemisia.

Kriitikoilla on vieläkin todella suuri vaikutus. Ei niinkään kuluttajiin, mutta alan muihin toimijoihin. Liian usein levy jää kuuntelematta murskaavan kritiikin takia. Kriitikot voivat halutessaan luoda uuden bändin, mutta myös mestata sen.

Heitänkin haasteen, kuunnelkaa ne yhden ja kahden tähden levyt. Saatatte yllättyä. Mitä tulee meidän leibeliin, niin alkaa näyttämään siltä, että tehdään pian tilaa uusille pyrkyreille.

Jos ura levybisneksessä kiinnostaa, tässä pieni protip: kasvattakaa kova nahka, sainatkaa bändejä, joissa on tyyppejä, jotka on tyyppejä, tai tuntee tyyppejä (riittää myös, jos itse olet tyyppi), muuttakaa Helsinkiin ja naikaa sisäpiiriin.

Ja muistakaa olla sainaamatta indie-rockia.



torstai 2. elokuuta 2012

Biisi: The Scenes - To Fix Revolving Antlers



Okei, kertokaa mulle mitä helvettiä oululaisten maitoon on livautettu? Tuntuu siltä, että aina kun bongaan mailistani hyvän bändin, se on Oulusta. Tällä kertaa yhteyttä otti The Scenes, paremmin tunnettu ehkäpä ex-Sininen Kaappi. Ilmeisesti kokoonpanossa ei ole muuttunut mikään muu, kuin laulukieli ja nimi. Normaalisti kannustan bändejä laulamaan suomeksi. Syy tähän on se, että Suomessa ei pärjää englanninkielisellä musiikilla. Jos kiikari kuitenkin on Suomen ulkopuolella, niin on parempi olla antia. Ja voi pojat, että The Scenesillä on antia.

Muistaisin, että olisin jo aikoinaan diggaillut Sinistä Kaappia. Lähinnä kai sen nimen perusteella. Olen hulluna nimihirviöihin. Suosikkini ovat Vauva, Kiveskives, Verilöyly, sekä uutuutena Punaisen Kuningattaren Periaate. En kuollaksenikaan muista millaista musiikkia bändi soitti. Vaikka bändi on julkaissut pitkäsoiton tämän vuoden puolella, koen turhaksi edes tutustua siihen. Niin hyvältä uusi The Scenes kuulostaa. 

Soundissa on jotain uutta, jotain vanhaa. Jotain lainattua, jotain uniikkia. Propsit menee laulajalle. Hänellä on vähän Robert Plant, vähän Jeff Buckley-henkinen ääniasu. Vanhahtava ja samaan aikaan todella tuoreen kuuloinen ääni. Viskillä murrettu, sikarilla poltettu  puhdas puhdas sointi.

Soundcloudissa olevista biiseistä haluan esitellä To Fix Revolving Antlersin, joka esittelee bändin menevän puolen. Biisit ovat ilmeisesti tulevalta EP:ltä, en ole varma. Kaksi muuta biisiä edustavat rauhallisempaa osastoa. Ne eivät kuitenkaan juuri sytytä. Muistuttavat liikaa 70-luvun herkkabileiden viimeisiä hitaita. Harmi.

Toivon, että kun EP julkaistaan, bändi pelaa korttinsa oikein. Promoja tulisi painaa vähintään sen 200 ja lähettää joka paikkaan, Suomeen ja naapurimaihin. Toivon täydestä sydämestäni, että muutkin löytävät bändin. Harvemmin tulee mitään näin innostavaa vastaan.