Biisi: City Lungs - Hello Saturday

City Lungs (c) Johanna Naukkarinen

Heinäkuu on tuonut mukanaan uusia tuulia. Takana on muutto rivariin keskustan ulkopuolelle. Ensimmäinen kerta 10 vuoteen kun asun keskustan ulkopuolella. Toistaiseksi kaikki hyvin, olen diggaillut. On nättiä, että ovesta pääsee suoraan ulos, eikä porraskäytävään. Oma piha ja kivat naapurit on tietty ihan omiaan. Tilaa on vaikka muille jakaa ja eilisen saunomisen jälkeen voin todeta huojentuneena, että sauna on niin sanotusti napissa.

Huomenna luvassa on Tammerfestiä ja samoilla silmillä mennään aina lauantaille asti, jolloin bloggaajan tie vie Suomen Turkuun Ilmiö-festivaaleille. Jos olisin tyttö, voisin ilmaista innostukseni sanoin: iiiiiiiiiik! Iik-faktoria lisännee se, että Ilmiö ilmoitti edellispäivänä, että festivaalin line-upiin on lisätty Eleanoora Rosenholm ja Ninni Foreverband. Ilmiöllä on tänä vuonna niin järjettömän hyvä artistikattaus, että ei voi muuta kuin ihmetellä.

Koitan raportoida sekä Tammerfestiltä, että Ilmiöstä parhaani mukaan. Suosittelen kuitenkin, kuten aina, lähtemään paikan päälle. Näin hyvillä artisteilla varustettuja bileitä harvemmin näkee.

Ja sitten itse blogin tämän päiväiseen aiheeseen. Tänään esittelen uuden biisin tässä blogissa aiemminkin esillä olleelta helsinkiläis/tukholmalaiselta City Lungsilta. City Lungs on julkaisemassa debyyttialbumiansa kokonaisuudessaan nettisivuillaan, täällä. Bändi on kuitenkin ottanut julkaisuun mukaan oman twistinsä ja julkaisee sen kappale kerrallaan, levyn taustatarinaa valottavien kirjallisten otosten saattelemana.

Toivon, että yhtye jaksaa saattaa prosessin loppuun asti, sillä kolme kuukautta kellokortissa ja mennään vasta kakkoskappaleessa. Vähän päälle viikko sitten julkaistu Hello Saturday on menobiisi. Säkkäri neppaillaan vähän säästellen. Indiekitarat helisee ja kun kertsissä painetaan nasta lautaan ilma puhdistuu kuin ukkosen lyömästä. Hienostunutta sävellystyötä jätkiltä.

City Lungsin soundia leimaa Tuomas Jalamon erottuva laulutyyli. Tuomaksen ääni on samaan aikaan voimakas, herkkä ja kärsivän säröllä. Etenkin Hello Saturdayssa laulut ovat todella monisyiset. Kappale itsessään on lähestulkoon punkia, vai onkohan tämä nyt joku punkin ja indierockin välimuoto.  Kertokaa mulle viisaat. Tai itseasiassa, jättäkää kertomatta.

Nimittäin oli miten oli, kappaleessa on hyvä draivi ja biisi kantaa maaliin asti ilman minkäänlaista blaah-efektiä. Kappale on todella tyylikäs ja huolella tehty. Ei kuitenkaan olla lähdetty siloittelemaan turhaksi, rosoa löytyy. Hello Saturdayn laskisin vielä kesäbiisiksi. Voisin laittaa biisin mun pyöräilyplaylistille,  Nine Inch Nailsin ja Blink 182 väliin. Iisisti voisin.

Nosto: Hipsteriyden ydin

Hyvää sunnuntaita, tai sen puolesta ihan hyvää mitä tahansa päivää minä satut tätä tekstiä lukemaan. Tänään päätin jakaa teidän kanssanne muutaman aatteen hipsteriydestä.

Hipsteri (engl. hipster) on slangisana, jota on 2000-luvulla käytetty väljästi kuvaamaan kaupunkilaista alakulttuuria, johon kuuluu indie-musiikin harrastus ja grungen tavoin työväenluokkainen pukeutuminen. Hipsterit lainaavat ja yhdistävät aiempien nuoriso- ja vaihtoehtokulttuurien vaikutteita, usein ironisesti.

En tiedä teistä, mutta minua on kutsuttu useasti hipsteriksi. Viimeksi eilen kun olin lähdössä töistä. Olin laittamassa nappeja korville kun kollegani kysyi, mitä musiikkia kuuntelen. 

En ehtinyt vastaamaan kun hän jo lisäsi "...varmaan jotain hipsteripaskaa". Pienen hiljaisuisuuden jälkeen vastasin "..jotain sellaista". Hän lisäsi ivalliseen sävyyn, "...Gloria Estefanin greatest hits?"

"...jotain sellaista", vastasin. Vastasin, vaikka eihän mulla ollut siinä vaiheessa hajuakaan mitä biisejä Estefanilla edes on. Nyt tiedän ja sanon vain, että onhan Conga nyt pommi biisi.

Minä välitän miltä näytän. Olen 25-vuotias, pukeuden siististi, käyn parturissa kerran kuukaudessa, käyn lenkillä, kylppärini kaapista löytyy Beckham-hajuvesi  ja katson peiliin ennen kuin lähden töihin. 

Tekeekö se minusta hipsterin? Vai kenties se, että hiukseni ovat leikattu muodikkaasti, farkkuni ovat kireät ja pidän converseja? Onko Tomi Björk hipsteri? Onko hipsteriys negatiivinen asia? 

Ei kukaan ainakaan ole tuonut hipsteriyttä koskaan positiivisessa valossa esiin. Itse olen ylpeä edellä mainitsemistani asioista. En ainakaan ole kuten kollegani, läski pahalta haiseva kaappialkoholisti.

Ehkä minä olen hipsteri. Ylpeä, naurettava hipsteri. Hento, ehkä vähän jopa poikiin päin kallistunut hipsteri. Hipsteriydessä ei ole mitään pahaa, se on vain muoti-ilmiö. Kyllähän näitä on nähty. 

Ja enpä ainakaan ole kultalusikka kädessä maailmaan syntynyt päämäärätön juppi. Kaikki mitä omistan on omalla rahalla ostettua.

Käyn töissä. Olen siitä todella ylpeä. Ajoin levy-yhtiön ylös ja alas. Olen siitäkin ylpeä. Ja tulen olemaan ylpeä vielä monesta muustakin asiasta.

Ja ainiin. Soittimessani ei soinut Gloria Estefan, eikä mikään muukaan hipsterpaska. Vaan Minä ja Ville Ahosen Mia. 

Mian jälkeen Blink 182, jonka jälkeen tyyppasin Husky Rescuen uuden ja vaihdoin Eevil Stöön. Hipsteripaskaa. Ainakin nyt tuo Mia. Onhan Ville Ahonenkin hipsteri, varmaan loppubändi myös.