Nimi: Wedding Crashers

Nimi-sarjassa alkaa olemaan jo aika veikeä joukko mielenkiintoisella nimellä itsensä brändänneitä artisteja. Tällä kertaa helsinkiläisen Wedding Crashersin laulaja-kitaristi Esa Pottonen kertoo miten yhtye löysi identiteettinsä, ja miten tuota identiteettiä on sittemmin lyhennetty enemmän kuin useasti, WC.

Wedding Crashers, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen? 

Kyllähän tuo vuoden 2005 Wedding Crashers- leffa teki kaltaisiimme nuoriin rötvääviin turjakkeisiin niin suuren vaikutuksen, että sen niminen bändikin oli sitten perustettava. Ensimmäinen rumpalimme Petri Pottonen taisi nimeä varsinaisesti ehdottaa. Nimi tuntui kuvastavan kaikkea mitä ainakin silloin halusimme edustaa; puoleensavetävää röyhkeyttä, seksiä, outoa meininkiä ja juhlimista. Juurikin tuon "Frat Pack" - jengin (Will Ferrell, Owen Wilson, Vince Vaughn, Steve Carell, Jack Black) tekeleet ovat kautta aikain kovasti miellyttäneet meitä. Vähään aikaan ei ole kyllä leffaa tullut katsottua.

 

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä? 

Mieleenjäävä se on kyllä kaiketi ollut. Paitsi toisinaan aikuisemmalle väestölle. Paras väärä kirjoitusasu tähän mennessä: Writting Grevsies. 

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan?

Toki hakukoneissa on ollut tietty pientä haastetta pärjätä Hollywood -leffalle. Mutta yllättävän hyvin meidätkin nykyään löytää. Lisäksi samanniminen hääjuhlapalvelu on olemassa, mutta toimialamme ovat niin erilaiset, että yhteiselomme on sujunut hiljaisen keskinäisen kunnioituksen vallitessa. (Erityisen painavan syyn vuoksi olemme soittaneet joskus pari hääkeikkaakin bändin lähipiirissä). Ehkä loputon WC -sutkauttelu ei meitä enää naurata ihan samalla tavalla kuin alkuaikoina, mutta äkkiäkös siihen taas itsekin sortuu... 

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla? 

Vaikea sanoa. Yllättävän vahvasti nimet jää elämään kun niitä aikansa toitottaa. Toisaalta olihan Elisakin joskus Radiolinja jne. Ei nimi meille pyhä ole, mutta tällä hetkellä se tuntuu silti oikealta. Jos vaihto tulisi, puoltaisin itse ehdottomasti jo mainittua Writting Grevsiesiä!

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla? 

 

Mittelössä tulisi epäilemättä mennä suoraan nimen alkulähteille ja järjestää osapuolten välille verinen ilmapallonmuotoilukilpailu (linkki).

Kiitos haastattelusta Wedding Crashers ja onnea valitsemallanne tiellä!

Nimi: Sydän, sydän

Tänään Nimi-sarjassa Sydän, sydän-yhtye, jonka nimeen liittyviin kysymyksiin vastaa keikkalavoilta sinä "oudon värisenä alastomana  miehenä" tunnettu Juho Minerva. Tällä kertaa mies on korkeintaan henkisesti ilkosillaan avatessaan aina väärin kirjoitetun yhtyeensä nimeä.

Sydän, sydän, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen?

En oikeasti muista enää tarkkaan, miten nimi Sydän, sydän meille osui. Taidettiin pallotella sellaistenkin vaihtoehtojen kanssa kuin Kukka, Silmä, Tuoli ja Pää. Perinteisiä, kunnon vanhan liiton termejä siis.

Meidän oli pakko laittaa sanojen väliin pilkku, jottei tietskarin oikolukutoiminto herjaisi jatkuvasti punaisella aaltoviivallaan virheellisestä kieliopista. Tottakai me haluttiin bändille nimi, joka ei ole helvetin yleinen ja paska (kuten Broken), mutta silti mahdollisimman juurevaa suomea.

Parhaita bändien nimiä ovat Death, Obituary, Carcass, Cannibal Corpse, Yö, Possessed, Pungent Stench, Immortal, Grave, Amen, Master, Rakkaus ja Falcon. Joitain bändejä myös rakastaa niin paljon, ettei niiden nimillä olen paskan väliä. Tällaisia ovat mm. Metallica, Iron Maiden, ABBA ja Queen. Queen on ehkä sittenkin maailman paras bändin nimi. Mikään muu ei näytä tai kuulosta siltä! Siinä on arvokkuutta, ytimekkyyttä ja ainutlaatuisuutta - eikä mitään hölynpölynpaskaa ympärillä.

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan?

Jätän itse vähintään 90% kohtaamistani bändeistä kuuntelematta, pelkästään nimen (tai joskus promokuvan) takia.

Koen, että yhtyeemme nimi on johtanut pääasiassa väärinkäsityksiin ja epätoivoon. Riehakkaan musiikin ystäviä vituttaa näi lepsun oloinen nimi, ja romantiikkaa kaipaavat neidot joutuvat pettymään kuullessaan älyvapaata jynkytystämme livenä.

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla?

Sydän, sydän soittaa erittäin menevää, äänekästä ja paikoin raskasta, joskus typerän junttimaista musiikkia. Sävellyksemme ovat nuotilleen hiottuja mysteerejä. Olemme neljä helvetin huonolla itsetunnolla varustettua jätkää. Haluamme kuitenkin rokata täysillä, antaa hien virrata, antaa kaikkemme, olla läsnä. Emme siedä machoilua, nössöjä tai kusipäitä, vaikka olemme itse juuri niitä. Keikalla musiikkimme saattaa kuitenkin kuulostaa siltä kuin olisimme viisimetrisiä korstoja Loimaan keskustorin snägärijonossa, hakkaamassa huvikseen yli-innokkaita ohikulkijoita.

Nyt kun miettii, niin meillä on ihan saatanan hyvä nimi. Siinä kiteytyvät elon hauraus sekä voima. Sydän on muinainen, pysyvä, vahva, herkkä, haavoittuva, välttämätön.

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla?

Jos joku muu taho maailmassa yllättäen keksisi julkaista musiikkiaan nimellä Sydän, sydän, ratkaistaisiin nimikiista yksinomaan musiikillisilla perusteilla. Paras voittakoon.

Kiitos haastattelusta Sydän, sydän ja onnea valitsemallanne tiellä!

Nimi: Black Lizard

Jes! Mitä meininkiä. Todella hienoa, että näin moni yhtye on suostunut lähtemään haastiksiin mukaan. Tällä kertaa Nimi-sarjassa erityisesti surinapörinään erikoistuneen levy-yhtiö Solitin tuorein sainaus, ja hienosti menestynyt psykedelistä indierockia veivaava Black Lizard. Pian selviää millainen liskodisko nimen syntyyn on vaikuttanut, vai eikö kyseessä olekaan trippailun jälkitila?

Black Lizard, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen?

Se on lyhennetty meidän vanhasta nimestä "Black Lizard and the Liquid Plastic Castles". Pitkästä nimestä osa "Black Lizard" kuulosti hyvältä ja "Liquid Plastic Castles" on lainaus Roky Ericksonin lyriikoista. Kun bändi löysi vakituisemman kokoonpanon ja suunnan musiikille, niin nimi lyheni.

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä?

Kyllä, nimen tuntuu muistavan useampi. Kaksisanainen bändin nimi jää helposti mieleen. Bändimme nimi pohjustaa musiikkimme tunnelmaa. Edellisestä nimestä tehty lyhennös on huomattu toimivammaksi kuin monisanainen ja vaikeammin muistettava nimi.

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan?

"Black" -alkuisia bändejä on maailmassa tosi paljon, mutta ei olla koettu sen häiritsevän kertaakaan.

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla?

Nimi on hyvin olennainen osa bändiä, vaikkakin musiikki määrittelee nimen painotuksen ja tunnelman.  Bändin nimi on useimmiten ensimmäinen kosketus bändiin tutustumisessa. Muistettava ja ymmärrettävä nimi johtaa kuulijan etsimään bändin tuotantoa omatoimisesti pelkän nimen perusteella. Voitaisiin tehdä musiikkia toisenkin nimen alla, mut nyt olemme Black Lizard ja musiikkimme tukee nimeä.

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla? Perustelusta pisteet.

Saksassa taitaa olla toinen Black Lizard, mutta niiden musa ja "imago" eroaa niin merkittävästi meistä, että ei olla koettu sen haittaavan. Se musa tais olla jonkinlaista metallia. Nimikiista heidän kesken on jo ratkaistu. Saimme sähköpostiviestin tältä toiselta Black Lizardilta... Viestissä luki; "This might be a problem..." ja emme vastanneet mitään. Kylmä hiljaisuus paljasti varmasti heille, kuinka paljon välitämme heidän läsnäolostaan samannimisenä bändinä.

Kiitos haastattelusta Black Lizard ja onnea valitsemallanne tiellä!

Nimi: Zebra and Snake

Huhheijaa että tänään on ukkostanut, ilmahan on kuin morsian. Huomiseksi taas luvassa hyvää ilmaa ja sähköä. Ja mitä tapahtuu huomenna? No, ainakin Tampereella tapahtuu isoja juttuja, sillä Tampereen kuumin indieklubi kokoontuu jälleen YO-talolla. Lavalla nähdään LCMDF, Streak and the Raven, sekä tietenkin tämän tekstin stara Zebra and Snake. 

Ja eiköhän päästetä illan isäntä, ja yhtyeen solisti Tapio kertomaan, millainen tarina Zebran ja Kärmeksen nimen taakse piiloutuu. Hit it away!

Zebra And Snake, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen? 

Meidän bändi perustettiin aika lailla suunnittelematta. Myös tää nimi tuli aika vahingossa, kun kerran istuttiin kaverimme Jaakon vanhempien luona kesäiltaa. Siitä on varmaan viis vuotta, eikä bändillä ollu edes musaa vielä. Mulla oli päällä Spr:n kirpputorilta ostettu valkoinen t-paita, jossa oli printti laskettelupukuisesta naisesta käärmeen kanssa ja taustalla oli jotain seeprakuviota. Aivan ihme paita, mut jotenkin sen tekemä vaikutus jäi elämään ja päätyi sitten bändin nimeks. Ja se paita on tallessa, laitan sen kai sitten bändin 50-vuotiskeikalla päälleni. 

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä? 

Suoranaista hyötyä oli kerran, kun päästiin Singaporeen ja Jakartaan festarikeikoille osittain nimemme takia. Festaribuukkaajalla oli jostain syystä rakkaus eläinbändejä kohtaan. Muistan niiltä festareilta Deerhoofin, se oli superhyvä livebändi. 

Mut toi nimi on hankala lausua. Varsinkin tuo "zebra"-sana, sanon sen joka kerta eri lailla. En nytkään oo ihan varma miten se pitäis lausua. 

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan? 

Näitä eläimen nimisiä bändejä tuntuu tulevan varsinkin indiekentälle koko ajan ja siksi se voi kuulostaa vähän tusinanimeltä. Ainakin heti tulee mieleen Zebra Katz ja Etelä-Afrikassa on Zebra and Giraffe -niminen elektrobändi. Eläimen nimi taitaa olla aika helppo valita. 

Ei tää meidän bändin nimi mitenkään erityisen syvällinen ole, enemmänkin vähän naiivi ja hölmö. Yritettiin me jossain vaiheessa keksiä enemmän stooria sen ympärille, jotain huttua toteemieläimistä ja muusta sellaisesta. Luovuttiin siitä ja päädyttiin siihen, ettei tätä nimeä tartte sen kummemmin tulkita. Se kuulostaa meiltä, se riittää. Se on hyvä synapop-nimi. 

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla? 

Nimi on jo tosi vakiintunut, ainakin jo meille "Zebra and Snake" tarkoittaa juuri tietynlaista musiikkia ja kuvastoa. Tietty meillä on muitakin projekteja tahoillamme meneillään, jotka ovat komboja muiden kanssa tehdystä yhteistyöstä, eikä niille sopis läheskään tällainen pop-bändin nimi, esim. vaikka Matin bändi Siinai. Mut tää Zebra and Snake on mun, Matin ja Alpon yhteisnäkemys hyvästä synapopista. 

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla? 

Meillä on hyvä ja äkkipikainen manageri, me laitettais se asialle. Se on Seinäjoelta.

Kiitos haastattelusta Zebra and Snake ja onnea valitsemallanne tiellä!

Nimi: Suomen Karvapääkuninkaat 1968

Hehei! Juhannus tuli ja meni, ja sehän meni hyvin. On aika jatkaa elämää. Esittelen WNSAC-blogin uuden Nimi-juttusarjan. Ensimmäisen nimen tarinan tarjoaa meille värikkäästi nimetyn helsinkiläisyhtye Suomen Karvapääkuninkaat 1968 solisti Mikko Toiviainen.

Suomen Karvapääkuninkaat 1968, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen?

Nimiehdotuksiahan oli bändiä perustettaessa aika paljon. Muun muassa Antero Toiviainen Rock Band, Homo samurai, Räkäpallot ja 12 vuotta vankeutta olivat myös nimivaihtoehtoina. Viimeinen oli jo sen verta hyvä, että siitä luovuttiin oitis!

Kimmoke nimeen syntyi luettuani Albert Järvisestä kertovan kirjan. Järvisen Hurriganesia edeltänyt bändi osallistui Rock SM -skabaa edeltäneeseen bändiskabaan Mustikkamaalla, mistä voittanut bändi sai 500 mk puhtaana käteen sekä käyttöönsä tittelin Suomen Karvapääkuninkaat 1968.

Lisäksi mä halusin, että nimi on monikollinen ja siinä on joku numero. Vähän niinku Shine 2009 tai Joensuu 1685. Meidän basisti Jussi halusi, että nimi on sellainen, ettei sitä löydy Googlesta. Nämäkin ehdot täyttyivät siis!

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä?

Nimestä on ollut hyötyä ja haittaa. Nimi on sellainen, että se karkottaa jengiä tehokkaasti, koska on liian pitkä ja taiteellinen. Mutta onhan näitä ollut genressä aiemminkin: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Juliet Jonesin sydän, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi ja mitä kaikkea. 

Mun mielestä bändin nimellä ei sinänsä ole väliä, kunhan se herättää edes jonkinlaisen reaktion. Loppujen lopuksi nimeen tihentyy aikanaan merkityksiä ja nimi itsessään muuttuu onomatopoeettiseksi rimpsuksi. En mä ainakaan mieti Tehosekoittimesta puhuttaessa itse kyseistä esinettä, vaan että onpa tiukka bändi!

Kyllä siihen nimeen liittyy myös meidän sellainen omaehtoisuus ja uhmakkuus. Sellainen vastahankaan meneminen ja ärsyttäminen. Monet ovat sanoneet, että jos on tollainen nimi, ei vaan voi olla huonoa musiikkia.

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan?

Nimi on sen verran pitkä, että se usein muistetaan tai kirjoitetaan väärin. Toisaalta jos sen näkee jossain julisteessa tai se tulee netissä vastaan niin siihen tarttuu, koska se erottuu muista. Ainakin itse haluan uskoa näin!

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla?

Nimi kuvaa mun mielestä hyvin meitä ja meidän asennetta. Onhan se tärkeä osa kokonaispakettia. Aika paljon jengi käyttää eri lyhenteitä. Karvakullit, Karvanopat, Karvakuonot, Karviset, Karvikset... Turun Bar Kukassa oli julisteeseen livahtanut Karvapäät. Sekin oli hyvä! Voi olla, että nimi vaihtuu tulevaisuudessa lyhyempään muotoon. Mun mielestä Karviset olis aika hyvä kanssa!

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla?

Mä luulen, että me oltais aika vahvoilla NHL13-pelissä. Toinen voisi olla pöytäfutis. Me ollaan Jussia lukuunottamatta sen verta hinteliä kundeja, että snägärit kierretään muutenkin kaukaa!

Kiitos haastattelusta Suomen Karvapääkuninkaat 1968 ja onnea valitsemallanne tiellä!