# 37 Tiiu Helinä

Kirjoitin Tiiu Helinästä taannoin Monsters Of Popin yhteydessä. Kuvailin yhtyettä: "Rauhallista, älykästä, joskin opistomaista, mutta keksiliästä. Tunnelma oli kuin kirkossa, harrasta."

Vaikka sama pätee myös marraskuussa julkaistuun Veli debyyttiin, Tiiu Helinä on mielestäni astetta enemmän levy-, kuin livebändi. Mikä livenä vaivaannutti, levyllä ihastuttaa.

Kirjoitan bändistä totaalisen myöhässä, tapani mukaisesti. Kesti aikaa, ennen kuin löysin punaisen langan Tiiu Helinän musiikista.

Ymmärsin kyllä, että tällaista näpräilyelektroa kovasti maailmalla tehdään ja siihen suomalaisen kansanmusiikin sekoittaminen on melko siisti idis. En vaan löytänyt tarttumapintaa.

Kunnes kuulin kappaleen Virsi ja ymmärsin mistä on kyse. Kappale alkaa eeppisellä urulla, jonka päälle Tiiu laulaa pysäyttävän säkeen.

"Minä kannoin kaulallani surua surkeaa / Sitä kannoin, hiljaa niin, ettei kukaan huomaisikaan / Sen kanssa mä silloin iltaisin sain käydä nukkumaan / Oli mustaa myös valkoinen, ei valoa laisinkaan"

Tiiu Helinä on saavuttanut sen, jota moni on tavoitellut. Se on lyhyessä ajassa kyennyt nousemaan jossei nyt kansan, niin ainakin musiikkipiirien tietoisuuteen ja suosioon. Vieläpä täysin uutena pelaajana. Upea saavutus.

Nosto: Record Store Day

Listasin viime vuoden elokuussa mielestäni seuraamisen arvoisia suomalaisia levy-yhtiöitä. Kuten ehkä tiedättekin, tänään on Record Store Day, eli levykaupoille käy ihmisen tie. Täältä löydät kaupat.

Mikäs sen parempaa kuin näin lauantain kunniaksi käydä hakemassa lähimmästä levykaupasta se levy, joka syystä tai toisesta on jäänyt ajan saatossa ostamatta.

Jos ette ole ihan varmoja mikä se levy voisi olla, haluan virkistää mieltänne listaamalla uudestaan mielestäni seuraamisen arvoisia suomalaisia levy-yhtiöitä, sekä niiden artisteja.

Tiputin tarkoituksella listalta kaikki Universalin, Warnerin ja Sonyn alaiset yhtiöt, sillä vaikka ne toki pitävät sisuksissaan monia loistavia artisteja kannustan jokaista boikotoimaan kyseisiä yhtiöitä.

Jos nyt yksi syy boikotille pitäisi mainita, niin se voisi olla vaikka viime päivinä noussut kohu lasten laulukisoista. Ai hä? No lue täältä.

Vaikka Sony ei olekaan dipannut varvastaan vielä yhtä näkyvästi korruption altaaseen on Sonyllakin muutama Idolsin muotoinen luuranko kaapissaan.

Mutta se majoreista, tästä levyideoita tälle päivälle:

*If Society - mm. Tryer, Rytmihäiriö, Viola, Black Audio

*Bad Vugum - mm. Aavikko, Circle, Deep Turtle, Cleaning Women

*Fonal Records - mm. Lau Nau, Barry Andrewsin Disko, Risto

*Helmi Levyt - mm. Joose Keskitalo, Jaakko Eino Kalevi

*Lumpeela Julkaisut - mm. Janne Laurila, Ochre Room,
*New Music Community - mm. On Volcano, Downstairs, Murmansk

*Svart- mm. Hexvessel, Sammal, Seremonia

*Airiston Punk-levyt - mm. Pertti Kurikan Nimipäivät, Pää Kii 

*Combat Rock Industry - mm. Deathbed, Endstand, Wasted

*Suomen Musiikki Oy - mm. Zebra And Snake, Lighthouse Project

*Soliti - mm. Delay Trees, Astrid Swan, Cats On Fire

*GAEA - mm. Death Hawks, French Films,  Pintandwefall

*Kioski Rec - mm. Mirel Wagner, Moses Hazy, Kuha.

*Ekro Records - mm. Laivue, Kuusumun Profeetta
*Fullsteam - mm. Rubik, Disco Ensemble, Jaakko & Jay, Callisto

*Solina - mm. Magenta Skycode, Burning Hearts, Sans Parade

*Stupido - mm. Stockers!, Aino Venna, Plutonium 74, Valkyrians
*Fresh Tunes Finland - mm. Wiidakko, Wedding Crashers
*Plastic Passion - mm. Iida Umpikuja, Tero Petri, Wojciech

#36 Jaakko & Jay

 

Niinpä, miksi kirjoitan heistä vasta nyt? En tiedä. Jaakko & Jay on kaikessa kiinnostavuudessaan harmittavaisen helposti unohdettavissa. Bändin julkaisut tulevat kun tulevat ja yhtye ei ole kovinkaan aktiivinen somettelija. Tiedot keikoista löytyvät jostain, joskaan harvemmin mistään ja yhtye on kaikessa ajankohtaisuudessaan jatkuvasti epäajankohtainen.

Niille, jotka eivät ole tutustuneet Jaakkoon ja Olliin, kyseessä on siis folkpunkia taittava duo Tampereelta. Yhtyeen koti on Fullsteamilla. He ovat julkaisseet tähän mennessä yhden kasetin, kaksi seiskaa, sekä kaksi CD:tä. Lisäksi bändi vietti viime syksyn studiossa äänittämässä uutta pitkäsoittoaan.

Parhaiten yhtye on kuitenkin tunnettu energisista esiintymisistään, sekä humoristisista, joskin välillä kantaaottavista ja kryptisistä välispiikeistään. Yleisön suusta kuultua mm. "Nuo pojat ovat niin hulvattomia, että mua naurattaa kaikki mitä niiden suusta tulee ulos".

Ehkä pääsyy miksi halusin tuoda Jaakon ja Ollin esiin juuri nyt on se, että kuten teistä jotkut ovat ehkä lukeneetkin, meidän leibelin tie on tullut loppuunsa. Ja näinä epätoivontäyteisinä hetkinä juurikin Jaakko & Jay-kaltaisten artistien suosio valaa uskoa Suomen musiikkialan kehitykseen ja tulevaisuuteen.

Jaakko & Jay hienossa DIY-ideologiassaan edustaa mulle henkilökohtaisesti kaikkea puhdasta, mitä musa-alalta voi löytää. Ei mitään ylimäärästä paskaa, ei mätsääviä tukkia, tai pukuja. Ei TV-tuotantoa, tai soittolistoilla Maki Kolehmaisen säveltämän biisin turvin keikkumista. Hyi helvetti. Ei, ei, ei. Kaksi jätkää, epävireiset soittimet, hyvät biisit ja hullu meno.

Jaakko & Jay - a Few Words of Advice Part 2. Live in Trikoo, Pyynikki, Tampere 2013 from Fullsteam on Vimeo.

Nosto: MARS 2013

Huh huh, mikä reissu. Ei keretty olemaan MARSissa kuin torstai-aamu, päivä, ilta, yö, aamuyö ja perjantaina iltapäivällä istuttiinkin jo junassa takaisin kohti kotia. Silti matkan varrelle mahtui kaikenlaista ja haluaisinkin nyt jakaa teidän kanssa reissussa heränneitä ajatuksia.

Ensiksi asia, jota olen miettinyt hyvin paljon viimeisen kolmen aktiivisen musabisnesvuoden aikana. Miten voi alalla, joka voi niin huonosti, ihmisten kesken, jotka ovat niin samanhenkisiä, olla niin selvä kastijako.

Syy miksi paneelien jälkeen ei esitetä kysymyksiä, ei suinkaan johdu siitä, että kellään ei olisi kysymyksiä. Se johtuu siitä, että ne joiden niitä pitäisi esittää, eivät uskalla. Musa-ala kun on Suomessa niin pieni, että tyhmän kysymyksen esittänyt saa helposti leiman, joka ei vedellä lähde.

Toinen asia, joka liittyy löyhästi edelliseen kirvoitti mieleni "Tämä ei ole musabisnestä. Tämä on viinabisnestä"-paneeliissa. Livemusiikin tulevaisuus Suomessa todentotta riippuu täysin viinan myynnistä. Ajatus on tavallaan itseselitteinen. Myös fakta, ettet tule uutena toimijana tapaamaan oikeita avainhenkilöitä Suomessa, paitsi tuurilla, kännissä, on melko karmiva.

Jatketaan vielä viinalinjalla. Kolmas asia. Hotellista kannattaa maksaa. Tiukempaakin tiukempien viinabileiden jälkeen on taivaallista päästä juuri vaihdettujen lakanoiden väliin nukkumaan. Aamulla päätä korjattaessa ja kovalevyn hitaasti käynnistyessä, on huomattavasti helpompaa saada uudesta päivästä kiinni, jos ei ole nukkunut farkut puoliperseessä kaverin matolla sipsipussi tyynynä.

Takaisin asiaan. Neljäs ajatus heräsi legendaarisen managerin, Marc Marotin keynotessa. Artistisuhteiden pitäisi aina olla henkilökohtaisia. Toisin kuin minulle on koulussa opetettu, muusikkoja ei koskaan pitäisi kohdella kuin kauppatavaraa. Ajatella, että tämä ei ole itsestäänselvyys.

Viides asia. Paneelien moderaattoreiden funktio on äärimmäisen tärkeä. Tämän vuoden MARSissa tuli nähtyä jos jonkinlaista moderaattoria. Toiset keskittyivät itsensä jalustoittamiseen, toiset lähinnä ohjailivat panelistien keskutelua oikeille urille. Erityiskiitos Janne Flinkkilälle hyvästä moderoinnista.

Kuudes ajatus heräsi "Case Robinin" aikana. Mikä saa musa-alan asettumaan niin vahvasti Robin-ilmiötä vastaan. Johtuuko se siitä, että olemme aidosti huolissamme siitä, mitä Robinille tapahtuu sen jälkeen kun hype laantuu.

Vai johtuuko se siitä, että epäilemme Robinin taustalla häärivien taustapirujen motiiveja. Vai kenties siitä, että meitä vituttaa se, että jollain on ollut kanttia tehdä sama, mitä Justin Bieber teki jenkeissä. Vai Maki Kolehmaisesta, joka tunnetusti vituttaa kaikkia.

Seitsemäs ja viimeinen ajatus käsittelee MARSia tapahtumana. Moni seurueestamme kyseenalaisti MARSin tarpeellisuuden. Meillä on jo Musiikki & Media, mihin MARSia tarvitaan? Olen pitänyt MARSista alusta, ehkä jopa enemmän kuin M & M:stä. MARS on pienempi, halvempi, kompaktimpi ja lämminhenkisempi. Siinä missä M & M on toki laadukkaampi, monipuolisempi ja huomattavasti isompi.

Loppujen lopuksi molemmissa tapahtumissa käy samat naamat. Seinäjoelle on ymmärrettävistä syistä vaikeampi roudata ulkomaaneläviä, joten osallistujista 99% on suomalaisia. Tämä on  mahdollistanut sen, että Selmu on voinut keskittyä paikallisen osaamisen esiintuomiseen showcasekeikoilla. Mielestäni ei ole koskaan huono idea nostaa esiin paikallisia tähdenalkuja.

Verkostoitumisen kannalta tapahtumat ovat melko rinta rinnan. Sanoisin, että MARSissa uusilla toimijoille on hieman paremmat saumat päästä taputtelemaan Merimaata selkään, kilpailua on vähemmän.

Jokaista pyrkyriä kuitenkin katsotaan musiikkialalla ensimmäiset viisi vuotta pahasti, joten melko sama missä katseesi keräät. Protip: Jos haluat päästä sisäpiiriin, muuta Helsinkiin ja mene Fullsteamille harjoitteluun.

Tällä kertaa MARS-reissuni ei ollut paras mahdollinen. Syy ei ollut tapahtuman, eikä showcasejen, vaikkakin odotin molemmilta enemmän. MARSin tulisi kehittyä tapahtumana huomattavasti nopeammin, oikeuttaakseen olemassaolonsa. Viime vuoteen nähden, kahden päivän perusteella tapahtuma oli mielestäni ottanut harppauksen taaksepäin.

Haluaisin lopettaa tämän ajatushetken Lapkon Ville Maljan quoteen, joka kuvastaa varsin osuvasti omaa tämänvuotista MARS-ekskursiotani. "Oon kyllä vieläkin hieman pahoillani siitä yhdestä Provinssin keikasta. No kyllä te tiedätte, too much, too soon."

Tässä French Filmsin uusi sinkku, joka yllättäen ei ole yhtä hyvä kuin aiemmat sinkut. Pidän soundiuudistuksesta tosi paljon. Olen kuitenkin kahden vaiheilla pitäisikö kitaristi Kähkösen laulaa leadeja ollenkaan. Toisaalta vaihtelua on rikkautta, toisaalta liikaa on liikaa.

Biisi: Disco Ensemble - Second Soul

Outoa, että tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan Disco Ensemblestä. (lukuunottamatta Fullsteam-hekumointiani) DE nimittäin on yksi suosikkibändeistäni, tai siis ainakin oli. Aiemmista albumeista poiketen The Island Of Disco Ensemble oli minulle jokseenkin yhdentekevä, vaikkakin soundeiltaan ehkä DE:n paras levy.

Lasse Kurki oli mielenkiintoinen valinta tuottajana. Voisi sanoa, että kyseinen levy on monellakin tapaa juurikin Lasse Kurkin kuuloinen: villapaidakas, hienostunut, vivahteikas, mutta ei kauhean rock 'n roll.

Second Soul jatkaa siitä mihin edellisellä albumilla jäätiin. Pettymys oli melkoinen, sillä odotin bändin uuden linjan olevan enemmän Your Shadown kaltainen. Siinä missä Your Shadow on odottava ja kasvava, aikuinen kappale, Second Soul suorastaa aliarvio kuulijansa hittihakuisuudellaan.

Odotan sekavin tuntein Disco Ensemblen tulevaa Warriors-albumia. Omalla kohdallani kyseessä on make it or brake it-albumi. Viime vuoden pakkahuoneen keikalla uudet biisit jäivät aika pahasti vanhojen jalkoihin, mutta olikohan kyseessä vain biisien tuoreus. Ainakin Jussi Mäntysaaren twitterin mukaan uusi levy on timanttinen.

Toivon, että Disco Enseble lyö luun kurkkuuni ja tarjoilee albumillisen nokkelaa rock 'n rollia, jos ei punk-hengessä, niin edes jossain hengessä. Aikuisempi soundi on minusta hyvä asia niin kauan, kuin sanan aikuinen alle ei piiloteta adjektiivejä kuten tylsä, mielikuvitukseton, harmaa, tai sieluton.

Aikuinen voi olla kahdella tapaa, joko Tuomari Nurmiosti, tai U2sti.

Nosto: Ehdottomasti seuraamisen arvoisten levy-yhtiöiden lista 2012

Nuorgam listaa paraikaa seuraamisen arvoisia levy-yhtiöitä kotoa ja kaukaa. Kuten Jyri Öhman kirjoitti, listalla on paljon hyviksiä, mutta toistaiseksi suosikkini vielä puuttuvat. Lista kirvoitti miettimään, mitkä ovat omasta mielestäni levy-yhtiöitä, joita suosittelisin ihmisiä seuraamaan.

Näen itseni ja blogini blogimperiumin perussuomalaisina. Edustamme oppositiota. Olemme kovia huutelemaan vieraisiin pöytiin ja arvostelemme muita. Emme kuitenkaan tuo mitään parempaa pöytään. Perustelemme, jos tuntuu siltä.

Nimeän nyt oman vaihtoehtoisen listani levy-yhtiöistä, joita suosittelen ihmisiä seuraamaan. Listallani on ainoastaan kotimaisia lafkoja. Nuorgamin listan ja omani suurin ero on se, että Nuorgamin lista auttaa pariutumaan Helsingin hipsterbileissä, minun huonontaa mahdollisuuksia huomattavasti. Listani ei ole muodikas, tai välttämättä edes ajankohtainen. Se on vain läjä suomalaisia levy-yhtiöitä, jotka ovat tehneet kulttuurihyväntekeväisyyttä koko elinkaarensa. 

Saanen esittää hikidiskojen epämiellyttävien keskustelualoittajien kuninkaan. We never stood a chance-blogin Ehdottomasti seuraamisen arvoisten levy-yhtiöiden lista 2012:

*If Society - mm. Echo Is Your Love,  Tryer, Rytmihäiriö, Viola, Black Audio

*Bad Vugum - mm. Aavikko, Circle, Deep Turtle, Cleaning Women

*Fonal Records - mm. Eleanoora Rosenholm, Barry Andrewsin Disko, Risto

*Helmi Levyt - mm. Joose Keskitalo, Jaakko Eino Kalevi

*New Music Community - mm. On Volcano, Downstairs, Murmansk

*Combat Rock Industry - mm. Abduktio, Deathbed, Endstand, Wasted

*Suomen Musiikki Oy - mm. Zebra And Snake, Lighthouse Project

*Soliti - mm. Delay Trees, Big Wave Riders, Astrid Swan, Cats On Fire

*GAEA - mm. Death Hawks, Jesse, French Films,  Pintandwefall

*Kioski Rec - mm. Mirel Wagner, Satellite Stories, Moses Hazy, Kuha.

*Ekro Records - mm. Laivue, Kuusumun Profeetta,  Pharaoh Overlord
*Fullsteam - mm. Lapko, Rubik, Disco Ensemble, Jaakko & Jay, Callisto

*Solina - mm. Magenta Skycode, Burning Hearts, Déclassé, Nightsatan 

*Stupido - mm. Stockers!, Aino Venna, Plutonium 74, Valkyrians
*Fresh Tunes Finland - mm. Wiidakko, Wedding Crashers

#15 Sydän, Sydän

"Sydän, Sydän,  Suomen System Of A Down." Etsitkö hyvää tapaa työntää kaikki potentiaaliset kuulijat mahdollisimman kauas orkesterista? Hyvä. Suurin piirtein noin se onnistuu. Tämä oli ensimmäinen kontaktini bändiin. Luin jutun, näin kuvan, en halunnut koskea yhtyeeseen pitkällä tikullakaan. Auto oltiin kai juuri julkaistu. Kaverini kuuntelivat Sydäreitä. Salaa. Juoksivat bändin keikoilla. Salaa. Ei ollut hypeä. Kukaan ei uskaltanut ylpeillä Sydärirakkaudellaan. Ja miten Auton kaltaista levyä nyt voisikaan hypettää. Asiaan vihkiytymättömälle voisi tuottaa ongelmia tutustua akustisilla kitaroille soitettuun aamiaismuroheviin. Rohkea veto Johannalta. Pakko nostaa hattua.

Meni muutama vuosi ennen kuin törmäsin yhtyeeseen uudestaan. Matkalla mökille. Autossa soi Au. Kysyin kaveriltani bändin nimeä. Kaverini virnisti ja vastasi Suomen System Of A Down, juuri näin. Olin katkera. Sydän, Sydän osottautuikin yhdeksi suosikkibändeistäni ja Au levyhyllyni helmeksi. Oliko asialla Rumba, SUE, Soundi. Joskus toimittaja oikeasti vaikuttaa lukijaan. Tällä kertaa näin.

Pääsin juoksemaan bändin keikoilla. Sain kokea alastoman Minervan. Ja mitä keikkoja ne olivatkaan. Bändi löi kovaa ja jopa aluksi väljähtäneeltä tuntunut Usko itseesi-albumi nousi uusiin sfääreihin livenä. Minulla on edelleen yhtyeen settilistana käyttämä kertakäyttölautanen kotona. Voi miltä tuntuikaan kun tonnikalapurkin kokoiseen tilaan ahdettu satapäinen yleisö poukkoili ympäriinsä, huusi ja ilakoi. "SYDÄN SYDÄN, SYDÄN SYDÄN, SYDÄN SYDÄN"-huudot soivat edelleen korvissani. Bändi oli niin hyvä. Sen ei annettu lopettaa. Turussa bändin keikka loppui valomerkin aikaan siihen, että ravintolan henkilökunta veti PA:sta virrat. Huikea ilta. (video alapuolella)

Kun puheeksi tulee Sydäreiden uusi levy Kapseli, minut valtaa sekavat tunteet. Tavallaan levyllä esitellään nahkansa luonut yhtye, tavallaan aseensa riisunut yhtye. Kapselilla on kosiskeltu isompaa yleisöä, sen kuulee jo Ducatossa. En tiedä onnistuttiinko. Muistaakseni albumi pääsi listoille, joka on sinäänsä todella hienoa. Kapseli kuitenkin on Viimeistä Aamua lukuunottamatta yllätyksetön albumi, eikä tarjoa minulle sen kummemmin syitä innostumiseen. Älkää ymmärtäkö väärin, Kapseli ei ole huono levy. Sydärit vaan pitävät rimaa niin korkealla, että neljän vuoden odotuksen jälkeen Kapseli tuntui potkulta nivusiin. 

Voihan olla, että yhtyettä kyllästyttää aina soittaa samat pienet klubit ja uuden albumin turvin oli mahdollisuus nostaa profiilia.  Sydän, Sydän ei kuitenkaan ole vieläkään lyönyt virallisesti läpi, miten Suomessa  nyt kukin "läpilyömisen" määrittää. Johtuuko se siitä, että valtavirta ei ymmärrä Sydäreiden kaltaisia yhtyeitä. Se ainakin on ikävä fakta, että Suomessa näin marginaaliissa viihtyvä bändi joutuu tekemään todella pitkän uran ennen kuin raataminen palkitaan yleisöennätyksillä, kuten vaikka Sielun Veljet. Sydäreiden matka voisi hyvinkin viedä Suomen rajojen ulkopuolelle, kuka estää.  Musex & Fullsteam: miten olisi, jos nakkaisitte sen Neljä Ruusua menemään sieltä Musa & Mediasta ja antaisitte Sydän, Sydämelle mahdollisuuden? Ottakaa koppi! Vähänkö hyvä idea! Puolaiset ainakin sekoaisivat aivan totaalisesti.

Nosto: Onneksi olkoon Fullsteam 10 vuotta!!

Haluaisin uhrata pienen hetken Fullsteamille. Kuten otsikosta näkyy, firma juhlii tänä vuonna 10 vuoden olemassaoloaan. Minulle Fullsteam on alusta asti edustanut ehkä hienointa suomalaista menestystarinaa. Juha Kyyrö (ja Johannes Ylinen) onnistuivat luomaan jotain sellaista, mihin yksikään toinen ei ole Suomessa pystynyt ja tuskin vähään aikaan pystyykään. Menestyvä vaihtoehtomusiikkiin keskittynyt yritys. Suomessa. Ajatus on absurdi, jopa perverssi, mutta jotenkin se saatiin toimimaan.

Fullsteam on uhmakas putiikki. Yritys ei ole kumartanut mihinkään suuntaan, vaan nimensä mukaisesti puskenut täydellä höyryllä eteenpäin. Disco Ensemble, Lapko, Damn Seagulls, Deep Insight, Callisto. Ei paha. Uskoisin, että ilman näitä bändejä Fullsteam ei olisi mitään. Voisi ajatella myös, että ilman Fullsteamia nämä bändit eivät olisi mitään. Ja siis, Deep Insight.  Todella lupaava bändi. Euroopan rundit ja kaikki. Mitä tapahtui.  Jos ajattelet, että Deep Insight on nyt paskaa niin kuunteleppa Red Lights, White Lines-albumi. On muuten siis todella hyvä albumi ja minulle Deep Insightin viimeinen oikea levy. Hurricane Season, huhhuh. Siis, mitä oikeasti tapahtui?

Kun olin nuorempi Fullsteam näytti minulle suuntaa. Elin Fullsteamia. Fullsteam oli meidän tuttavapiirissä käsite ja kaikki mihin Fullsteam näppinsä laittoi, muuttui kullaksi. He olivat vastuussa melkein kaikesta mielenkiintoisesta mitä kotikaupungissani tapahtui vuosina 2004-2007. Ainiin, paitsi olihan tuolloin myös Myne. Ensimmäinen kosketukseni Firmaan oli silloisesta Johny Blacksticks-liikkeestä. Olin farkkuostoksilla. Blacksticksissä oli töissä muusikoita ja paikka oli käsittääkseni jotenkin liitoksissa Fullsteamiin. Kun pääsin kotiin, tyhjensin muovipussin sisällön sängylleni ja ulos tupsahti housujeni lisäksi ohut sininen cd-sleeve. CD:tä tarkemmin tutkailtuani huomasin tutun logon ja tekstin. Fullsteam Records. "Hetkonen, eikös tää oo se firma, jolla on se bändi, jonka musavideon näin Moon TV:llä. Se videotapes. Sehän oli kova. Ei hitto. Sehän on tällä levylläkin." Pamautin CD:n walkmaniini, jossa se viihtyikin seuraavat 2-3 viikkoa. Olin kohderyhmää, meni kertalaakilla täydestä läpi. Osui ja upposi.

Tänä päivänä Fullsteamin toiminta on todella erilaista kuin noina aikoina. Firma on kasvanut. Fullsteam tuo Suomeen enemmän ulkomaisia bändejä kuin yksikään toinen musiikkialan yritys. Miettikää. Pienen piskuinen vaihtoehtolafka. Yhtiö onnistui tekemään Princen, v***u Princen. Aivan uskomatonta. Sen lisäksi Fullsteam on kasvattanut bändeistään Suomen kärkinimiä ja ottaa siipiensä alle tasaiseen tahtiin uusia suojatteja. Okei, lähinnä keikkamyyntiin, mutta kuitenkin. Yhtiö on muuttanut headquarterinsa suureen omakotitaloon Helsingin massipäällikköalueelle, Kulosaariko se nyt oli. Kuulostaa kivalta. Kommuunimeininkiä. Sopii kuvaan.

Pieni varjopuoli. Tänä päivänä yhtiö tekee kaiken loistavan lisäksi myös aivan luokattomia amerikkalaisia Screamo-bändejä. Nämä lähinnä teineille suunnatuja All Ages-keikkoja Nosturissa. Hyvät massit, kiusausta on varmasti vaikea vastustaa. Ja kritiikki on paikallaan. Oli miten oli, yhtiö vastaa kysyntään tarjonnalla ja mikä siisteintä, edelleen aktivoi nuoria käymään keikoilla. Fullsteamin lisäksi ainoastaan tamperelaisen Nem Agencyn Rowan Rafferty duunaa nuorille keikkoja. Olisiko muidenkin aika herätä?

Ei ole Fullsteamin voittanutta. En varmaan koskaan ole edes miettinyt paljonko Fullsteam todella on vaikuttanut minuun ihmisenä ja musiikkialan toimijana. Yhtiö inspiroi minua lähtemään alalle. Yhtiö todisti, että Suomessa on mahdollista menestyä, vaikka rosterissa ei olisikaan Eppu Normaalin, tai Happoradion kaltaisia Suomi-rock-jyriä. Jos on määrätietoinen, uskoo asiaansa ja on hyvä tiimi takana, hienoja asioita voi tapahtua. (Kyyrökään ei olisi menestynyt ilman niitä satoja vapaaehtoisia ja kymmeniä Fullsteamiläisiä, erityismaininti A&R Niko Kangas)

Kiitos Fullsteam näistä kymmenestä vuodesta! Toivon yrityksellenne edelleen pelkkää hyvää ja olen mukana edesauttamassa yrityksenne kehitystä eteenpäin myös tulevaisuudessa, jos en alan toimijana, niin kuluttajana.