Posti: Big Wave Riders & Timshel

Sori pitkä kirjoitustauko. Olen ollut töistä "kesälomalla", mitä se nyt ikinä tarkoittaakin. Käytiin Tallinnassa. Makea kaupunki. Sekoitus itää ja länttä, venäläistä ja virolaista. 

Sähköpostin puolelle on tullut kaikenlaista nättiä, joista nyt nostaisin ainakin Big Wave Ridersin uuden musiikkivideon yhteen bändin pitkäsoiton suosikkikappaleistani, Life Is Art, You Wonderiin.

Hieno video, jonka turvin kehtaa esitellä bändiä ulkomailla. Arvostan aina kun joku laittaa vähän eforttia videoon. Tänä päivänä perus iPhonella kuvattua settiä näkee liikaa. Toki parempi sekin kuin ei mitään. Tai empä tiiä.

Big Wave Riders keikkailee tällä hetkellä Englannissa. Jos satut olemaan The Great Escape-festivaalilla, käy tsekkaamassa yhtye huomenna Prince Albertissa. Venue on muistaakseni juna-aseman lähistöllä, poispäin satamasta. 

Toinen nosto postista on vaasalaisen Timshelin uusi sinkku When We Fall, joka tulee olemaan myös mukana yhtyeen tulevalla, syksyllä äänitettävällä debyyttialbumilla.

Muistaakseni innostuin Timshelistä jo viime vuoden puolella, mutta jätin syystä tai toisesta kirjoittamatta. Yhtye edustaa hyväntuulista suomenruotsalaista (?) folkpoppia.

When We Fall tuo mieleeni Mumford & Sonsin. Voisikin sanoa, että Timshel on Mumfordin suomenruotsalainen (?) pikkuserkku. Hyvää kesän starttailumusaa. Ei muuta kuin grilli kuumaksi ja rillaileen.

Levy: Big Wave Riders - Life Less Ordinary

Muutoksen tuulet puhaltavat blogimaailmassa. Suurimman vireen on saanut aikaiseksi upea Stopshakehoneygo, joka teki tällä viikolla paluun tuonpuoleisesta. Tuonpuoleisella tarkottaen tottakai Battlestar Plutoa, Antti Granlundin englanninkielistä mikroblogia. Aloitin bloggaamaan samoihin aikoihin kuin Stopshakehoneygo jäi tauolle ja uskon, että tavallaan osalle ihmisistä blogini toimi hyvänä vieroituslääkkeenä. Kiinnostuin bloggaamisesta Antin ansiosta ja varastin lähes koko layoutini suoraan häneltä. Tavallaan nyt ympyrä sulkeutuu. Juhlapäivän kunniaksi muutin blogini layoutia hieman. En paljoa, mutta sen verran ettei tarvitse häpeillä. Tervetuloa takaisin  Stopshakehoneygo-go.

Itse asiaan. Sain kuukausi takaperin Nick Trianilta postissa Soliti-suosikkini Big Wave Ridersin debyyttialbumin. Olin silloin aika kiireinen, enkä ehtinyt kirjoittaa levystä. Nyt olen saanut kuunnella levyä rauhassa ja julkaisupäivä onkin jo ovella. Kesä vetelee viimeisiään, silti tällä ja viime viikolla on ollut kesän parhaat ilmat.

Kun Big Wave Ridersin toinen sinkku julkaistiin kirjoitin, että levy olisi mielestäni pitänyt julkaista jo keväällä, ennen kesää. Nyt voin turvallisin mielin puoltaa mielipiteeni ja todeta, että olin väärässä. Big Wave Ridersin debyytti on ennen kaikkea loppukesän musaa. Lämpimät päivät, kylmät illat-tyyppistä kamaa.

Levy alkaa vauhdikkaasti mielestäni parhaalla biisillä, Waiting in the wingsillä. Sitä seuraa LSD:n tahrima San Fransisco-jumittelu Stuck in Reverse, jonka tunnelman vapauttaa vasta Life is Art, You Wonder. Olenko muuten ainoa, jolle tulee tästä biisistä U2 mieleen? Suurin ero tosin lienee se, että Big Wave Riders imee musiikkiinsa myös modernimman musiikin sävyjä. On suuri ilo kuulla kuinka paljon erilaisia soundeja, efektejä, sekä rytmikuvioita bändi on löytänyt levylleen. Varsinkin niinä hetkinä kun homma meinaa mennä liian homogeeniseksi jostain lähtee uusi zirppizurppi, tai vaikka bongosoolo.

Kaiken kaikkiaan Life Less Ordinary on hyvä ja vahva debyyttialbumi. Omaan makuuni ehkä juuri genren asettamien rajoitteiden takia hieman raskas. Big Wave Ridersin musiikki liikkuu laajalla skaalalla. Ainakin niin laajalla kuin tällä hetkellä on mahdollista. Näkisin kuitenkin, että albumipuolella homma menee oikeasti mielenkiintoiseksi vasta siinä vaiheessa kun genrerajoja aletaan rikkomaan oikein toden teolla. Siihen asti kuitenkin on selvää, että Big Wave Riders nousee debyyttinsä turvin suomalaisten vientitoivojen joukkoon.