Biisi: NEØV - Daydream City

NEØV (c) rairai

Hei jengi, mitä kuuluu? Mulle kuuluu hyvää, sillä tovi taaksepäin suosikkikuopiolaisbändini julkaisi omaan lempibiisiini musiikkivideon. Ja voi pojat minkälaisen musiikkivideon. Disclaimer, ei työpaikalla katsottavaksi.

Hauskaa millaisella visiolla ohjaaja Teemu Niukkanen on lähtenyt filmatisoimaan kappaletta. Itse olen kokenut biisin lähinnä päikkäribiisinä. Ehkä unissakävelyn merkeissä, mutta toisaalta nyt kun asiaa mietin, miksei.

Uskoisin, että Niukkasen tulkinta tullaan palkitsemaan kekseliäisyydestään. Varsinkin kun lopputulos on kaikessa poskien punotus-efektissään kerrassaan lumoava. Video taltioi hienosti kappaleen musiikillisen ytimen.

Harva video kun näinä päivinä sanoo katsojalleen yhtään mitään.  Harvassa videossa on ideaa. Ja varsin harva video saa katsojan funtsimaan itse kappaletta syvemmin. Tässä ollaan nyt mielestäni onnistuttu kyllä kaikilla osa-alueilla.  Ja se on hyvä, koska let's face it, musiikkivideon funktio on loppujen lopuksi tarkoitus promota biisiä. Ei toisin päin.

Ja niin, ettei tämä postaus nyt jää täysin käsittelemään videota mainittakoon nyt vielä, että kun NEØV oli tekemässä levyään, sain yhtyeeltä postissa pari träkkiä kuultavaksi. Daydream City oli silloin, ja on edelleen kauneinta suomalaista musiikkia hetkeen. Onneksi video tehtiin juuri tähän biisiin.

Levy: Janne Laurila ja Tuhlaajapojat, NEØV, Paperfangs

Tänään esittelen teille kolme levyä, joita olen luukutellut viime aikoina. Ne ovat keskenään hyvin erilaisia. Kaikki tietyllä tavalla samanlaisia. Kaikki indiejulkaisuja, melko nimettömiltä artisteilta. Mielenkiintoisilta artisteilta, jotka ovat olleet minulle yllätyssainauksia. Levy-yhtiöiltä, joita aktiivisesti seuraan.

Janne Laurila ei sinäänsä ole mikään uusi kasvo. Omistan hänen debyyttialbuminsa, Universalin julkaiseman, jos oikein muistan. Koen, että tämä Tuhlaajapoikien kanssa tehty albumi on kuitenkin lähempänä debyyttialbumia, ainakin sen puolesta mitä debyytti käsitteenä minulle edustaa.

Tällä upean tamperelaisen Lumpeela Julkaisut levymerkin julkaisemalla albumilla kuuluu tietynlainen tekemisen ilo. En sano, että levy siis kuulostaa amatöörimäiseltä, päin vastoin. Soitto levyllä on todella ammattimaista, soundi kohdillaan ja biisit monipuolisia.

Laurilan vahvuus on hänen uniikki lauluäänensä. Se on varmasti monelle vedenjakaja, mutta ääni on juurikin se mikä hänestä tullaan muistamaan. Levyn biiseissä on hauska efekti. Kuunnellessani levyn ensimmäisen kerran olin jokaisen biisin kohdalla varma, että olen kuullut ne aiemminkin.

En sano, että biisit olisivat kopioita mistään, ne vaan ovat juuri niin tarttuvia. Ehdottomana kohokohtana levyltä on pakko nostaa upea Sateenkaari, joka tulee varmasti seuraamaan minua ja musiikkisoitintani moneen hetkeen.

Suomalaisen indiejättiläisen tuorein sainaus ja ehkä oikeasti se yksi tämän vuoden odotetuimmista indielevyistä tulee kuopiolaiselta NEØVilta. Pakko nostaa hattua Fullsteamille ja Disco Ensemblelle siitä miten uusia bändejä breikataan. Ensin Suomea kiersi Stockers!, nyt NEØV.

Ensiksi on pakko sanoa, että NEØVin albumin soundi on lähes jumalainen. Bravo Artturi Taira ja Sampsa Väätäinen. Mitä tulee itse musiikkiin, NEØV on onnistunut rakentamaan ennen kaikkea kasassa pysyvän kokonaisuuden. Olen huomannut, että Orange Morning edustaa minulle rauhoittumista.

Levy on iso pala purtavaksi yhdelle istunnalle. Ehdotankin laittamaan levyn soimaan vain silloin kun nimenomaan haluat kuunnella musiikkia. On vielä aikaista sanoa kestääkö Orange Morning aikaa, mutta Daydream Cityn ja Mellowin kaltaiset biisit jäävät varmasti elämään.

Hetki jota olen odottanut pelonsekaisin tuntein, Paperfangsin debyytin arvostelu. Tai ehkä arvostelu on väärä sana, ajatuksien jakaminen on parempi termi. Suhtaudun melko ristiriitaisesti Past Perfectiin. Arvostetun helsinkiläisen Soliti levymerkin julkaisema albumi nimittäin on monellakin tavalla erilainen.

Ensinnäkin levyn soundi on kotikutoinen ja paikotellen tarkoituksenomaisen halpa. Laulut ovat lähes poikkeuksetta alavireiset ja päälleliimatun kuuloiset. Past Perfect kuulostaa 90-luvulla Kaliforniassa asuneen vaihto-oppilaan ihastukselleen tekemältä mixtapelta, jonka lauluraidat hän on korvannut hönkimällä mankan mukana tulleeseen mikrofoniin.

Silti levy on aika nasta. Biisit ovat pääosin aika tarttuvia ja mukavia ralleja. Erityisesti Selfless, jossa on ehkä eniten jäljellä vanhasta Paperfangsista. This Powerin kaltaiset biisit taas menevät oman indieymmärrykseni ulkopuolelle. Eikä ole ensimmäinen kerta kun näin on käynyt Solitin julkaisujen kanssa. Triani selvästikin näkee itseäni pidemmällä ja albumiennakko Prefix Magazinessä kertokoon tästä oman osansa.

Biisi: NEØV - Mellow

Tänään tehdään tuplapostaus, ja ainaneksiahan olisi ollut vielä vaikka toiseenkin tuplaan. Sähköpostistani löytyi mm. Idiomaticin uusi video jokin aika sitten blogissa hehkuttamaani Lost Togetheriin. Lisäksi Satellite Storiesin jakoi kanssamme videon Kids Aren't Safe In The Metroon ja Delay Trees videon uuteen sinkkuunsa nimeltä Future.

Vaikka yllämainituista olisi riittänyt jutusteltavaa, on tänään vihdoin aika omistautua tulevaisuuden onnistujat listallekin nousseelle NEØVille. Aiemmin Neufvoin nimellä kulkenut kuopiolaisyhtye valmistautuu debyyttialbuminsa, Orange Morning julkaisuun ja tänään esiteltävä Mellow on vuorossaan kolmas sinkkubiisi.

Pakko myöntää, että pelkäsin jo tovin, että homma ei lähdekään NEØVin osalta niin isosti kuin alunperin odotin. Kun diili Fullsteamin kanssa ei nostanutkaan bändiä välittömään indiefeimiin ja ensimmäiset kaksi biisiä eivät räjäyttäneetkään pankkeja.

Onneksi nyt bändi löi pöytään niin kovan biisin, että kovasydämisinkin indiehifisti voi laskea aseensa. Uskoisin, että Mellowissa riittää aineksia laajempaan hyväksyntään ja ainakin blogit ovat antaneet biisille kiitosta.

Mellow esittelee taitavasti sovittavan ja kauniisti soivan pop-yhtyeen, aavistuksella rajusta ysikytlukusoundista innostunutta kitarabändiä. Lopputulos jää positiivisesti 2000-luvun puolelle.

Olen kuullut albumin kertaalleen läpi ja tiedän minkälaista karkkia on luvassa. Löysin välittömästi albumilta omat suosikkibiisini, joista kirjoitan lisää sitten kun saan levyn arvosteluun. Että vink vink vaan Fullsteam, vink vink.

Hahaha. Tässä vielä video Mellow kappaleeseen. Löydät videon alta soundcloud-playerin. Laita pyörimään ja kerro mitä mieltä olet, kommentit löytää sieltä tunnisteiden joukosta.

NEØV - MELLOW from Fullsteam on Vimeo.

Nosto: Ennustetut onnistujat 2013

Innostuin niin kovasti vuoden kovimpien levyjen listaamisesta, että ajattelin "miksi lopettaa tähän". Tällä kertaa on aika pukea ennustajaeukon asu päälle ja ottaa katsaus tulevaan. Kutsun tätä tekstiä "Ennustetut onnistujat 2013". Ennen kaikkea siksi, että kaikki tietävät jo, että listatut bändit ovat jo hyviä ja makeita. Musa-ala nyt vaan välillä on niin ennustamaton, että hyvät ja makeatkin bändit jäävät usein ilman onnistumisia. Tässä kuitenkin omat ennustukseni ketä leidi fortuna potkaisee ensi vuonna.

10. On Volcano: Moni on ennustanut On Volcanolle mainetta ja mammonaa jo vuodesta 2010 asti. Yhtyeen New Blood-EP niitti paljon kiitosta kriitikoilta ja bändi nousi yhdeksi Suomen kiinnostavimmaksi postissävyiseksi bändiksi. Pitkäsoittoaan lähestulkoon 2 vuotta valmistellut yhtye on pysytellyt täysin varjoissa, mutta huhu kertoo, että levy on tulossa 2013 ja se on tykimpi kuin Aki Tykin veli, Esa Tykki.

09. Indian Trails: Kun Lahtelainen Indian Trails julkaisi ensimmäisen sinkkunsa Lights jengi meni Yle-X:n Venla Kokkosta myöten sekaisin. Bändille ehdittiin asettaa jo niin kovat odotukset, että yhtyeestä ennustettiin seuraavaa French Filmsiä. EP kuitenkin antoi odottaa tuloaan liian kauan ja vaikka se mallisuoritus olikin, jäi taso aika hyvä-akselille. Huhu kertoo, että Inkkarit äänittävät tänä vuonna pitkäsoittoa. Jo tämä tieto yksin nostaa yhtyeen listalleni.

08. Neat Neat: Helsinkiläinen Neat Neat on siinä mielessä ehkä listani potentiaalisin onnistuja, että heillä on mielestäni eniten potentiaalia menestyä myös ulkomaisilla markkinoilla. Vai pistäisikö sanoa vain ulkomaisilla markkinoilla. Oli miten oli. Yhtye on tehnyt hra. Kaiku Studiosin kanssa EP:tä aina Berliinissä asti ja lopputulokselta ei voi odottaa mitään muuta kuin puhdasta hyvyyttä. Facebookiin vuodettujen kuvien perusteella alkuvuodelle on luvassa yllätyksiä.

07. Suomen Karvapääkuninkaat 1968 / Ystävälliset: Karvapääkunkut julkaisi jokin aika sitten tulevalta debyyttialbumiltaan ensimmäisen sinkun. Selkä kohti maailmaa vakuutti varmasti vannoutuneimmankin Suomi-rockin vihaajan. Ystävälliset puolestaan vakuutti rehellisellä ulosannillaan kappaleella Liian rehellinen peili. Ystävällisten tulevaisuuden suunnitelmat ovat allekirjoittaneelle auki, mutta bändiltä kehtaa joka tapauksessa odottaa isoja.  Toivon, että Yle-X ottaa yhtyeistä ensi vuonna  kopin, sillä nämä ovat niitä bändejä, jotka eivät lähde ilman radiosoittoa.

06. Kairon; Irse!: Seinäjoelta ponnistava nimihirviö Kairon; Irse! on loksauttanut leukoja jokaisella soittamallaan keikalla.  Huhu kertoo, että yhtyeen live on niin hyvä, että eräällä keikalla kaksi kyynistä (ja juopunutta) rokkitoimittajaa päätyivät yhtyeen keikan jälkeen halailemaan toisiaan innostuksen laukaisemasta hekumasta. Huhu kertoo myös, että yhtyeellä on jo, tai tulee pian olemaan valmis masteri tulevasta debyyttialbumista. En tiedä miten levy otetaan muualla vastaan, mutta se on jo omalla hankintalistallani.

05. NE⌀V: Harva bändi lähtee Kuopiosta maailmanvalloitukseen. NE⌀V onkin poikkeus. Aikoinaan Neufvoin-nimellä kartalle noussut yhtye koki, että oli aika luoda Rubikin varjon alle jäänyt nahka, vaihtaa nimi ja ottaa oikeutetusti takaisin se paikka auringosta, joka yhtyeelle on aina kuulunut. Yhtyeen musiikki on kokenut muutoksen. Uusi materiaali on suoraviivaisempaa ja menevämpää. Bändin debyytti on tulossa pihalle alkuvuodesta. Diili Fullsteamin kanssa takaa, että siltä voi odottaa suuria.

04. Mikko Joensuu: Tänä vuonna oli Antero Lindgren & Mirel Wagner. Ensi vuonna on Mikko Joensuu. Joensuu 1685 tunnetuksi tullun Mikon internet-preesens on olematonta. Mieheltä ei löydy  facebook-pagea, biisejä, videoita, ei mitään. Muutama hassu haastattelu ja lärvikuva. Hyvät asiat eivät tule kello kaulassa. Siksi onkin hyvä jo tässä vaiheessa pitää silmällä Mikko Joensuuta. Kaikki hänet livenä nähneet varmasti tietävät millaisesta hiomattomasta timantista on kyse. Mies, kitara, lyriikat ja ääni. Mikon valitseminen tälle listalle on shot in the dark, mutta aiheellista.

03. Phantom: Tämä näyttävä helsinkiläis-duo on puhuttanut jo vähän laajemmallakin kuin pelkästään Suomessa. En ole ihan varma mistä Phantom tuli ja minne se on menossa, mutta tiedän, että bändin ympärillä tapahtuu tällä hetkellä ja se varmasti ansaitsee paikkansa onnistujien listalla. Bändin musiikki on tanssittavaa elektronista post-indietä. Yhtye on kerännyt kiitosta visuaalisista esiintymisistään ja oudoista soundeistaan, mm. viime vuoden Flow Festivaaleilla.

02. Sans Parade: Turkulainen Sans Parade on varmasti laajalle yleisölle täysin tuntematon. Yhtye ei nimittäin ole omien tietolähteideni mukaan soittanut ainuttakaan keikkaa. Suomen parhaaksi postrock-yhtyeeksi tituleerattu Sans Parade on kieltämättä tyylikäs paketti ja The last song is a love song on videota myöden aikamoinen taidonnäyte. Yhtyeen levy julkaistaan arvostetun levy-yhtiö Solinan toimesta ensi vuoden alkupuoliskolla. Odotukset ovat siis väkisinkin korkealla. Solina nimittäin julkaisi viime vuonna vain kaksi levyä, Burning Heartsin ja Sin Cos Tanin.

01. Pimeys: Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että Pimeys löytyy tämän listan ykkössijalta. Tämä lahtelais/helsinkiläinen rock-yhtye on lyhyessä ajassa kivunnut ryminällä nousevien suomenkielisten bändien kärkikastiin. Paraikaa studiossa debyyttialbumiaan äänittävältä Pimeydeltä on tähän mennessä julkaistu yksi sinkku, Elämä kiinnostaa. Mukavasti radiosoittoakin saanut biisi ei kuitenkaan ole albumin parhaimmistoa, jonka takia kehtaankin odottaa yhtyeeltä vielä enemmän. Yhtyeen live on lisäksi aivan omaa luokkaansa. Ja bändillä on biisi nimeltä Turku. C'mon people!