Biisi: Neat Neat - We Need The Rain

Hehei. Uutta Neat Neatia postissa! Mutta miltä se kuulostaakaan? No, ei pätkääkään samalta kuin aiemmat biisit. Tällä kertaa yhtye on ottanut ison askeleen mukavuusalueensa ulkopuolelle, kohti yhdeksänkymmentäluvun alkua. 

Uusi biisi We Need The Rain tarjoilee uuden sävyn Neat Neatin jatkuvasti kasvavaan väripalettiin. Siinä missä aiempi singlejulkaisu Olympus Mons muistutti alkupään Placeboa, muistuttaa uusi single Smashing Pumpkinsia ja tietyllä tasolla 30 Seconds To Marsia.

Haikkakomppin kanssa hakattu sadetanhu on ehkä Neat Neatin hitikkäin biisi. Se on erittäin miellyttävää kuunneltavaa. Bändi on aina osannut tehdä siistejä biisejä, mutta kertosäkeet ovat jääneet vähän vaiheeseen. Uudessa We Need The Rainissa päästään kuitenkin jo todella lähelle oikeasti kunnollista kertosäettä.

Neat Neatilla tuntuu olevan mieletön läjä ideoita, sekä kyky toteuttaa niitä. Ongelmana ehkä on se, että bändin biisit ovat niin erilaisia keskenään. Jos bändi saisi kunnolla valjastettua ja yhtenäistettyä biisimateriaaliksi kutsutun sotahevosensa, voisi tulos olla elämää suurempaa. 

Mikään kiire bändillä ei ole.  Kannustan yhtyettä etsimään omaa ääntään rauhassa ja antaa kuulijakunnan lisääntyä entisestään. Tämän osalta yhtye onkin pelannut korttinsa oikein mallikkaasti. Neat Neat alkaa olla Helsingissä jo melko nimekäs orkesteri.

Oikeansuuntaisesta liikehdinnästä kielii sekin, että yhtye soittaa ensi lauantaina (20.4.) Tavastialla French Filmsin lämppärinä. Toinen kerta Tavastialla vuoden sisään(?). Ei huonosti bändiltä, jolla ei ole edustusta, tai pitkäsoittoa. Bändillä kuitenkin on jotain mistä moni muu bändi voi vain unelmoida, nimittäin ideoita ja mieletön mälli potentiaalia.

Biisi: Neat Neat - Olympus Mons

Ensinnäkin hurjan iso megakiitos kaikille, jotka jeesailivat blogia by:Larm-skabassa. Nyt ei auta muuta kuin odottaa ja jännittää. On siistiä kuinka moni kävi tykkäämässä postauksesta ja kommentista.

Tänään haluaisin esitellä teille helsinkiläisen stadion indierock-yhtye Neat Neatin. Bändiä pidempään seuranneena olen odottanut uutta materiaalia kuin kuuta nousevaa. Kun rakennusaineksina on yksi Suomen parhaista uusista laulajista, polttava intohimo ja Kaiku Studion osaavat kädet, voi materiaalilta odottaa paljon.

Olympus Mons on iso biisi. Uuden yhtyeen käsissä pelottavan iso. Jos tämä oltaisiin esitelty minulle vaikka Placebon uutena sinkkuna, olisin ajatellut "vau ompas tuoreen kuuloista". Kun biisi tulee kakskytjotain suomalaisnelikolta, voin vain nostaa hattuani.

Biisi ei kuitenkaan itsessään ole vielä tarpeeksi tykki, ei ainakaan suomalaisilla kriteereillä. Lyön takkini vetoa, että Yle X soittaa kerran, Radio Helsinki ehkä kaksi. Siitä ei kuitenkaan saisi lannistua, sillä tällä biisillä on hyvä esittäytyä ulkomaille, hakea showcasefestareille.

Olympus Mons on parasta Neat Neatia tähän mennessä. Ensimmäistä kertaa valtavan äänen omaava solisti on saatu työnnettyä pois mukavuusalueeltaan ja Kaiku Studion trademark-stemmat, ai ai.

Jään odottamaa tulevaa EP:tä innolla. Nyt kun rima on kerran nostettu, toivon ettei se enää ikinä pääse laskemaan. Tästä on suunta ainoastaan ylöspäin, niin korkealle kuin bändi vain jaksaa kiivetä.

Nosto: Ennustetut onnistujat 2013

Innostuin niin kovasti vuoden kovimpien levyjen listaamisesta, että ajattelin "miksi lopettaa tähän". Tällä kertaa on aika pukea ennustajaeukon asu päälle ja ottaa katsaus tulevaan. Kutsun tätä tekstiä "Ennustetut onnistujat 2013". Ennen kaikkea siksi, että kaikki tietävät jo, että listatut bändit ovat jo hyviä ja makeita. Musa-ala nyt vaan välillä on niin ennustamaton, että hyvät ja makeatkin bändit jäävät usein ilman onnistumisia. Tässä kuitenkin omat ennustukseni ketä leidi fortuna potkaisee ensi vuonna.

10. On Volcano: Moni on ennustanut On Volcanolle mainetta ja mammonaa jo vuodesta 2010 asti. Yhtyeen New Blood-EP niitti paljon kiitosta kriitikoilta ja bändi nousi yhdeksi Suomen kiinnostavimmaksi postissävyiseksi bändiksi. Pitkäsoittoaan lähestulkoon 2 vuotta valmistellut yhtye on pysytellyt täysin varjoissa, mutta huhu kertoo, että levy on tulossa 2013 ja se on tykimpi kuin Aki Tykin veli, Esa Tykki.

09. Indian Trails: Kun Lahtelainen Indian Trails julkaisi ensimmäisen sinkkunsa Lights jengi meni Yle-X:n Venla Kokkosta myöten sekaisin. Bändille ehdittiin asettaa jo niin kovat odotukset, että yhtyeestä ennustettiin seuraavaa French Filmsiä. EP kuitenkin antoi odottaa tuloaan liian kauan ja vaikka se mallisuoritus olikin, jäi taso aika hyvä-akselille. Huhu kertoo, että Inkkarit äänittävät tänä vuonna pitkäsoittoa. Jo tämä tieto yksin nostaa yhtyeen listalleni.

08. Neat Neat: Helsinkiläinen Neat Neat on siinä mielessä ehkä listani potentiaalisin onnistuja, että heillä on mielestäni eniten potentiaalia menestyä myös ulkomaisilla markkinoilla. Vai pistäisikö sanoa vain ulkomaisilla markkinoilla. Oli miten oli. Yhtye on tehnyt hra. Kaiku Studiosin kanssa EP:tä aina Berliinissä asti ja lopputulokselta ei voi odottaa mitään muuta kuin puhdasta hyvyyttä. Facebookiin vuodettujen kuvien perusteella alkuvuodelle on luvassa yllätyksiä.

07. Suomen Karvapääkuninkaat 1968 / Ystävälliset: Karvapääkunkut julkaisi jokin aika sitten tulevalta debyyttialbumiltaan ensimmäisen sinkun. Selkä kohti maailmaa vakuutti varmasti vannoutuneimmankin Suomi-rockin vihaajan. Ystävälliset puolestaan vakuutti rehellisellä ulosannillaan kappaleella Liian rehellinen peili. Ystävällisten tulevaisuuden suunnitelmat ovat allekirjoittaneelle auki, mutta bändiltä kehtaa joka tapauksessa odottaa isoja.  Toivon, että Yle-X ottaa yhtyeistä ensi vuonna  kopin, sillä nämä ovat niitä bändejä, jotka eivät lähde ilman radiosoittoa.

06. Kairon; Irse!: Seinäjoelta ponnistava nimihirviö Kairon; Irse! on loksauttanut leukoja jokaisella soittamallaan keikalla.  Huhu kertoo, että yhtyeen live on niin hyvä, että eräällä keikalla kaksi kyynistä (ja juopunutta) rokkitoimittajaa päätyivät yhtyeen keikan jälkeen halailemaan toisiaan innostuksen laukaisemasta hekumasta. Huhu kertoo myös, että yhtyeellä on jo, tai tulee pian olemaan valmis masteri tulevasta debyyttialbumista. En tiedä miten levy otetaan muualla vastaan, mutta se on jo omalla hankintalistallani.

05. NE⌀V: Harva bändi lähtee Kuopiosta maailmanvalloitukseen. NE⌀V onkin poikkeus. Aikoinaan Neufvoin-nimellä kartalle noussut yhtye koki, että oli aika luoda Rubikin varjon alle jäänyt nahka, vaihtaa nimi ja ottaa oikeutetusti takaisin se paikka auringosta, joka yhtyeelle on aina kuulunut. Yhtyeen musiikki on kokenut muutoksen. Uusi materiaali on suoraviivaisempaa ja menevämpää. Bändin debyytti on tulossa pihalle alkuvuodesta. Diili Fullsteamin kanssa takaa, että siltä voi odottaa suuria.

04. Mikko Joensuu: Tänä vuonna oli Antero Lindgren & Mirel Wagner. Ensi vuonna on Mikko Joensuu. Joensuu 1685 tunnetuksi tullun Mikon internet-preesens on olematonta. Mieheltä ei löydy  facebook-pagea, biisejä, videoita, ei mitään. Muutama hassu haastattelu ja lärvikuva. Hyvät asiat eivät tule kello kaulassa. Siksi onkin hyvä jo tässä vaiheessa pitää silmällä Mikko Joensuuta. Kaikki hänet livenä nähneet varmasti tietävät millaisesta hiomattomasta timantista on kyse. Mies, kitara, lyriikat ja ääni. Mikon valitseminen tälle listalle on shot in the dark, mutta aiheellista.

03. Phantom: Tämä näyttävä helsinkiläis-duo on puhuttanut jo vähän laajemmallakin kuin pelkästään Suomessa. En ole ihan varma mistä Phantom tuli ja minne se on menossa, mutta tiedän, että bändin ympärillä tapahtuu tällä hetkellä ja se varmasti ansaitsee paikkansa onnistujien listalla. Bändin musiikki on tanssittavaa elektronista post-indietä. Yhtye on kerännyt kiitosta visuaalisista esiintymisistään ja oudoista soundeistaan, mm. viime vuoden Flow Festivaaleilla.

02. Sans Parade: Turkulainen Sans Parade on varmasti laajalle yleisölle täysin tuntematon. Yhtye ei nimittäin ole omien tietolähteideni mukaan soittanut ainuttakaan keikkaa. Suomen parhaaksi postrock-yhtyeeksi tituleerattu Sans Parade on kieltämättä tyylikäs paketti ja The last song is a love song on videota myöden aikamoinen taidonnäyte. Yhtyeen levy julkaistaan arvostetun levy-yhtiö Solinan toimesta ensi vuoden alkupuoliskolla. Odotukset ovat siis väkisinkin korkealla. Solina nimittäin julkaisi viime vuonna vain kaksi levyä, Burning Heartsin ja Sin Cos Tanin.

01. Pimeys: Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että Pimeys löytyy tämän listan ykkössijalta. Tämä lahtelais/helsinkiläinen rock-yhtye on lyhyessä ajassa kivunnut ryminällä nousevien suomenkielisten bändien kärkikastiin. Paraikaa studiossa debyyttialbumiaan äänittävältä Pimeydeltä on tähän mennessä julkaistu yksi sinkku, Elämä kiinnostaa. Mukavasti radiosoittoakin saanut biisi ei kuitenkaan ole albumin parhaimmistoa, jonka takia kehtaankin odottaa yhtyeeltä vielä enemmän. Yhtyeen live on lisäksi aivan omaa luokkaansa. Ja bändillä on biisi nimeltä Turku. C'mon people!

Lavalla: Neat Neat

(c) Laura Leppänen

Neat Neatiä ei varmaan yksikään ole kuunnellut ajattelematta heti Musea ja Radioheadiä. Ne tulivat itsellenikin mieleen, kun joskus aikoinaan ensimmäinen EP päätyi kuunteluun. Näihin jättiläisbändeihin vertaaminen ei varmasti ole kenenkään edun mukaista, asetelma on epäreilu heti alkuunsa. Muistatte varmaan, miten Lapkoa verrattiin aikoinaan Placeboon? Ajan kanssa Lapko kuitenkin pääsi leimasta eroon ja alkoi kuulostamaan Lapkolta. Tämä muutos on varmasti edessä jossain vaiheessa myös nuorelle helsinkiläisyhtyeelle, sillä Musen varjossa elämä ei välttämättä ole kovin ruusuista.

Neat Neat on nuori bändi, jonka nuoruus kuuluu musiikissa tietynlaisena rönsylyinä suuntaan ja toiseen. Paketti pysyy kuitenkin kasassa ja eeppisyydestään huolimatta bändi onnistuu olemaan raikkaan kuuloinen. Neat Neatissä on sellaista intoa ja paloa, joka antaa anteeksi puutteita. Live-esiintyminen on ehdottomasti tämän yhtyeen valtti. Keikoista olen aikaisemmin kuullut paljon hyvää, ja vihdoin pääsin myös itse näkemään bändin livenä. 19.5 Lahdessa järjestetty Loiva-Klubi oli konseptiltaan toimiva, mutta fyysiseltä ympäristöltään bändille haastava esiintymispaikka. Kuulijoita kerääntyi lavan ympärille kuitenkin kiitettävästi kovista volyymeistä huolimatta. Bändin innokkuus välittyi lavalta yleisöön ja keikka vedettiin täysillä, anteeksi pyytelemättä. Neat Neatin rohkeus antaa kaikkensa lavalla on piristävä näky Suomessa. Taustalla pyörivien visuaalien kanssa muodostettu kokonaisuus toimi hienosti. On mukavaa nähdä, kun bändi panostaa keikoilla myös ulkoiseen antiin.

Yökerhossa pidettävä indieklubi tuo mukanaan omat haasteensa, vaikka yleisöä olikin paljon. Eeppisiin melodioihin ei ole helppo siirtyä, kun minuuttia aikaisemmin juuri täysikänsä saavuttaneet tytöt ovat radiohittien tahtiin näyttäneet parhaita liikkeitään tanssilattialla, ja hotellin pukumiesvieraat nojailevat tiskiin melusta valittaen. Onneksi tiskiltä jaettiin kuitenkin ilmaisia korvatulppia, joiden avulla halukkaat saivat keikasta kaiken irti. Yllättävän moni lopulta keskittyi kuuntelemaan keikkaa, ja syystäkin. Soitto sujui ja laulaja-synisti Otto Eklundin laulusuoritukset olivat aivan omaa luokkaansa. Bändi nautti selkeästi olostaan lavalla, ja näytti ja kuulosti nimenomaan bändiltä. Kokonaisuus toimii. Neat Neatilla on iso soundi ja suuren äänenpaineen sijaan bändi vaan tarvitsisi suurempia venueita. Jännityksellä jäämme odottamaan, mihin suuntaan bändi musiikkiaan jatkossa vie! 

Fiilistellä voi tämän vanhan livepätkän avulla:

-r