Nosto: WNSAC Oma Flow 2013

Flow 2012 (c) Marina Ekroos

Jestas. Eilen se jo alkoi, mutta huomenna se alkaa myös itselläni. Flow festivaali 2013, kymmenes sarjassaan. Kuka uskoisi. Itselleni tämä Flow on neljäs ja toivottavasti paras. Ja onkin, ainakin ohjelmiston perusteella.

Oma Flow-listaustani katsoessa ei voi muuta kuin huuli pyöreänä olla hiljaa ja kiittää Flow'n ohjelmatyöryhmää.  Miten näiden artistien mahduttaminen yhdelle viikonlopulle on onnistunut? Aika käsittämätön juttu.

Kun olin nuorempi, olin varma, ettei Suomeen ikinä saataisi isoa festivaalia, jonka ohjelmatarjonta oltaisiin räätälöity marginaalille. Nyt jollain käsittämättömällä tavalla tuosta silloin käsittämästäni marginaalista on kai kasvanut niin  järjettömän suuri, että voidaan puhua jo mainstreamista. 

Mutta sehän ei haittaa. Eikä sen oikeasti kannata antaa haitata, koska mainstreamin varjolla pääsemme nauttimaan Suomen kaltaisessa ja kokoisessa maassa sellaisesta kattauksesta, jonka takia ihmiset ovat tiettävästi matkustaneet ainakin Espanjaan, mutta myös Jenkkeihin asti.

Tein Flow'n sivuilla Oma Flow-aikataulun (suosittelen kaikille), että muistan käydä tsekkaamassa mahdollisimman monen itseäni kiinnostavan artistin. Kaikkiinhan ei voi keritä, eikä kuulukaan. Mielestäni tapahtumassa kuin tapahtumassa sattumalle pitää antaa sijaa. Jos painaa nenä kiinni aikataulussa koko festivaalin, voin taata että munille menee. Siksi mahdollisimman monta artistia listalle, ja sattuman varaisesti liikkeelle.

Sen pitemmittä puheitta, tässä mun Oma Flow 2013. Kaikki nimet listalla on valikoitu tarkasti ja vaikkakin sinne ei nyt mahtunutkaan kuin 2/3 niistä, jotka haluaisin nähdä, on mielestäni parempi rankata vaan kylmästi ne, jotka oikeasti haluaa nähdä niistä, jotka menee liian jokeriksi. Jos nyt jokaiselta päivältä nostaisin vielä ei niin ilmeisen artistin, minkä keikkaa ei (missään tapauksessa) kannata missata, niin: perjantailta Cat Power, lauantailta Austra ja sunnuntailta Haim.  Nähdään Flow'ssa! Ja oikeasti ottakaa haltuun Flow festivaalin tekemä playlist Spotifysta ja tutustukaa etukäteen!

(playlist aikataulun alapuolella, tässä kuitenkin linkki)

WNSAC OMA FLOW 2013:

PERJANTAI

1700 NOAH KIN (heineken o.s.s)

1815 SATELLITE STORIES (blue tent)

1900 RUBIK (päälava)

1945 MINÄ JA VILLE AHONEN (blue tent)

2045 K-X-P (black tent)

2140 CAT POWER (blue tent)

2230 ALICIA KEYS (päälava)

0000 MODERAT (blue tent)

LAUANTAI

1430 SARAH KIVI & NON-ORCHESTRA (blue tent)
1500 JAAKKO EINO KALEVI (black tent)
1600 KARRI KOIRA (blue tent)
1630 BLACK LIZARD (black tent)
1745 AUSTRA (blue tent)
1845 JENS LEKMAN (päälava)
1930 LAU NAU (other sound)
2000 FEMME EN FOURRURE (garage)
2045 TEETH (garage)

2130 MY BLOODY VALENTINE (blue tent)
0000 BEACH HOUSE (blue tent)

SUNNUNTAI

1415 ANTERO LINDGREN (blue tent)

1500 CASE RADIO HELSINKI (lämpiö)

1600 HUSKY RESCUE (blue tent)
1630 ANGEL HAZE (black tent)

1700 PUBLIC ENEMY (päälava)

1800 GODSPEED YOU! BLACK EMPEROR (blue tent)

1830 HAIM (black tent)

1930 OF MONSTERS AND MEN (päälava)
2000 DISCLOSURE (black tent)

2030 BAT FOR LASHES (blue tent)
2100 JULIA HOLTER (other sound)
2130 KRAFTWERK 3D SHOW (päälava)

Nosto: Flow Heineken OSS 2013

Paluu "arkeen" alkaa pian. Maili täyttyy timangeista biiseistä as we speak. Nyt kuitenkin vielä vähän O.S.S-spekulointeja ja uutiset:

Magenta Skycode ilmoitti levy-yhtiönsä Solinan kautta, että heiltä on tulossa uusi EP nimeltään We Will Be Warm la 17.8. En tiedä kuinka julkista tietoa tarina julkaisupäivän takana on, joten sanotaanko asia vaikka näin, että ei ole vahinko, että EP tulee pihalle niinkin epäsovinnaisena markkinapäivänä, kuin lauantaina.

Death Hawksilta on tulossa levy syksyllä. Sinkku kyseiseltä albumilta kuultavissa ainakin Youtubessa, tässä linkki. Levy-yhtiöherra Tontin Facebook-statuksen mukaan eräs toimittaja kuvaili uutta Death Hawksia maagisen hyväksi. Voin allekirjoittaa yhtyeen Ilmiö-keikan perusteella.

Tamperelaisille karkkia tiedossa. Monsters Of Pop on taas tuloillaan. Syyskuun 19.-21. aikana Telakalla ja Klubilla järjestettävä "moppi" tuo Tampereelle monien muiden mukana mm. Alan Braxe (fra), Reptile Youth (den), Yast (swe), Circle, Death Hawks, Ballet School (uk), Minä ja Ville Ahonen & The Lieblings. 3-päivän passin tapahtumaan voi käydä ostamassa Tiketistä hintaan 45e (+mahdolliset toimituskulut).

Ja sitten asiaan. Niinpä, ja joo, kyllä kyllä. Epäreilua. 500 ääntä ei tuonut slottia festareilta. Tiedän ja tarjoan virtuaalisen olkapään. Onhan se ikävää, mutta amerikkalaisen sanoin: "It is what it is". Olen manannut tätä mantraa jo aiemminkin. Enää en jaksa. Eipä se nyt kenellekään voinut yllätyksenä tulla, että Open Source Stagelle ei valittukaan kaikkia niitä artisteja, jotka pärjäsivät äänestyksessä.

Mielestäni slotin menettäminen ei kuitenkaan ole maailman suurin murhe, sillä keikka O.S.S.-lavalla ei ole oikotie onneen. Olen kutsunut O.S.S.-lavaa roudauslavaksi. Mielestäni lavan funktio on tarjota laadukasta ohjelmaa sillä välin kun päälavalla ei tapahdu mitään. En halua vähätellä lavaa, tai sen esiintyjiä, mutta sanon, että lava ei välttämättä ole paras mahdollinen breikkaamaan uusia artisteja. Enemmmäkin tarjota värikäs setti kaikkea ja ei mitään. Niinkuin se tänä (ja viime) vuonna tarjoaakin.

Toki lavalle voisi buukata pelkästään ns. oikeita artisteja ja yhtyeitä, jotka soittavat settinsä täysillä, tosissaan ja pelkkä intohimo lavavalona, ja näin uudelleenprofiloida koko lavan funktion, mutta järjestäjät ovat päättäneet toisin. Ehkä sellaiselle lavalle ei Flow'n kaltaisella festivaalilla ole tarvetta. Ja kuten viime vuosi jo näyttikin, ei tuntemattomat suomalaiset indiebändit voi kilpailla isojen ulkomaisten esiintyjien kanssa yleisöstä. Keikka O.S.S.-lavalla on keikka Flow'ssa. Keikka Flow'ssa on tosi jees juttu. Mutta toisaalta, jos kukaan ei ole katsomassa, niin...

Pitäydyn kannassani, että O.S.S.-äänestyksen ensisijainen funktio on kasvattaa Heinekenin Facebook-fanikantaa. Toki äänestystulos vaikuttaa, ja ehdotetut artistit luovat lavan ohjelman. Onhan se silti vähän siinä ja siinä, kun jengi näkee kuukausia vaivaa saadakseen sen 500 kaveria äänestämään, olisi järjestäjän puolelta reilua edes ilmoittaa, että slotti TOP 10 ei ole yhtä kuin slotti festareilla. Mielestäni kisa on  hyvä juttu. Jos äänestyksen kautta joku demobändi onnistuu saamaan uusia kuulijoita, ja ehkä jopa slotin Flow'sta, niin tosi hyvä juttu. Näillä sanoilla, tässä O.S.S.-lavan ohjelma Flow'ssa 2013. Nähdään siellä:

Perjantai:

Tuuttimörkö, Noah Kin, Anni & Vähäiset Äänet

Lauantai:

WGF, Jonna, Lieminen & DJPP Allstars

Sunnuntai:  

Fotoshop, Oukkidouppi, Ballereinot & Loft Apartment

Nosto: Flow 2013 esilämmöt

Flow festivaali-aluetta (c) Marina Ekroos 2012

Tänään se varmistui. On nimittäin iloni ilmoittaa, että WNSAC raportoi teille tänäkin vuonna festivaalien pyhästä graalista, jos ei nyt kuninkaasta, niin vähintäänkin prinsessasta, Helsingin Flow festivaaleilta.

Flow on aina vuodesta 2007 asti ollut mulle se tärkein festivaali. Olin nuori ja etsin vaihtoehtoisia juttuja. Coco Rosie, Architecture In Helsinki ja !!! esiintyivät silloin huomattavasti pienempikokoisemman Flown päälavalla. Olin varma, että Flow tulisi olemaan minulle se ainoa oikea festivaali.

Vuodet kuitenkin muuttivat minua ja Flowta. Kasvoimme jossain määrin erilleen. Flow lähinnä kokonsa ja tarjontansa puolesta, minä taas vaatimuksieni kanssa. En ollut tyytyväinen Flown uuteen alueeseen ja massiiviseen kokoon. Ohjelmistosta en ole koskaan voinut valittaa. Hipsteriys tuli, muotigurut ottivat Flown omakseen. En enää tiennyt kuka olen.

Kävin Flowssa tekemässä juttua viime vuonna ja vaikkakin festivaali teki jälleen lähtemättömän vaikutuksen, en onnistunut nauttimaan olostani. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen melko varma, että ongelmana olin minä. En heittäytynyt festivaalin vietäväksi, vaan sitä vastaan.

Päätin tänä vuonna ottaa uuden erän. Ja sen lisäksi, että Flown ohjelma on mielestäni parempi, kuin koskaan aiemmin, olen päättänyt valmistautua festivaaleille säkillisellä hyviä, kesäisiä ajatuksia.

Jos jotkut vielä empivät päätöstään lähteä Flowlle, tässä hyvä kysymys: Pystytkö antamaan itsellesi anteeksi, jos et tule Flow festivaaleille tänä vuonna? Ei muuta kuin Flow-soittolista pyörimään ja aprikoimaan.

Tässä omat alustavat menotärppini Flow festivaaleille 2013:

KESKIVIIKKO

The Knife (SWE)

PERJANTAI

Alicia Keys (US)

Cat Power (US)

Rubik

K-X-P

Minä ja Ville Ahonen

Satellite Stories

Dalindèo

Yöt

LAUANTAI

My Bloody Valentine (IE)

Beach House (US)

Azealia Banks (US)

Jaakko Eino Kalevi

Karri Koira

Aino Venna

Pää Kii!

Lau Nau

SUNNUNTAI

Kraftwerk 3D Show (GER)

Bat For Lashes (UK)

Grimes (CA)

Godspeed You! Black Emperor (US)

Of Monsters And Men (IS)

Disclosure (UK)

Alunageorge (UK)

Husky Rescue

Antero Lindgren

    

Nosto: Flow Heineken Open Source Stage TOP5

Kuten osa teistä varmasti muistaakin, allekirjoittanut kävi viime vuonna tutustumassa Flow Festivaalin nykytilaan. Käteen jäi vähintäänkin sekavat fiilikset, joista raportoin myös kattavan setin blogin puolelle.

Siitä on nyt lähes vuosi aikaa. Ja vaikka lupasinkin tuolloin itselleni olla palaamatta, Flow koputtelee taas makuhermojani toinen toistaan kovemmilla artisteilla. Oliko vika sittenkin minussa? Onko toisen erän aika?

Pitää varmaan mennä ottamaan selvää, tulehan sinäkin. Osallistu kilpailuun ja voita itsellesi ja kaverillesi 3pv:n Flow lippu.  Kisaan pääset >> tästä <<

Tätä kirjoittaessa suurin osa artistivalinnoista on vielä tekemättä, mutta ns. tärkeimmät on jo tehty. Ulkomaisista kiinnostaa The Knife, Of Monsters And Men, Grimes, Godspeed You! Black Emperor, Bat For Lashes, Kraftwerk 3D, Beach House  ja Nick Cave, jos nyt muutaman mainitsee.

Aika huikea vuosi tulossa. Ja suomalaisistakin varmistaneista löytyy jo mm. K-X-P, Rubik, Minä ja Ville Ahonen, Karri Koira, Pää Kii ja Jaakko Eino Kalevi.  Viime vuonna kritisoimani Heineken Open Source Stagen-artistivalinnat ovat vielä täysin auki. 

Kirjoitan tällä kertaa etukäteen fiiliksiä keiden minun mielestäni tulisi päästä O.S.S.-lavalle soittamaan. Ja sanottakoon vielä, että minun mielestäni lavalle pitäisi päästää ne 10 artistia, jotka ovat saaneet eniten ääniä. Muutenhan äänestys ei ole edes mikään äänestys. Tai on, mutta melko epäkiitollinen.

Voi tietenkin olla, että kilpailun päätavoite onkin vain saada Heinekenille lisää Facebook-faneja. Viime vuosien perusteella bändivalinnat kun on tehty pitkälti soveltaen äänestystuloksia. Nyt kun Rumbakin on mukana pommittamassa omia kultapoikiaan, mitä mahdollisuuksia jää taviksille?

Varmaan osittain näistä syistä suurin osa omista suosikkibändeistäni on jättäytynyt pois äänestystaistosta. Eikä ihme.  Bändeille olisi mielestäni reilua kertoa, että 1000 ääntäkään ei takaa slottia festareilla.

Jos oikein onni potkaisee, tuolla kuukausien kampanjoinnilla kerätyllä 1000 äänellä saa kopan Heinekeniä ja "yritä ensi vuonna uudestaan"-kirjeen.

"I raised 1000 fans for Heineken and all I got was this lousy case of beer."

Voitte itse arvailla ketkä nousevat tänä vuonna soittamaan O.S.S.-lavalle. Itse veikkaan valikoimaa "Rehtorin valinnoista", sekä Rumban valinnoista. Ajattelin kuitenkin näin kilpailun loppumetreillä tutustua kilpailun oikeisiin voittajiin, eli TOP5-kilpailijoihin. Voidaan sitten jälkikäteen ihmetellä.

Heineken Open Source Stagen tämänhetkinen TOP 5:

Jonna (1343 ääntä) - Jonna, ei siis kuitenkaan Nylon Beatin, on tehnyt musiikkia jo pidemmän aikaa. Perinteikkäämpää tanssipoppia duunailleen Jonnan musavideoiden perusteella neidillä on ollut Sonyn kanssa diili joku vuosi sitten. Artistin nykytilasta ei ole käsitystä, mutta suosiota tuntuu löytyvän paljon ja laajasti. Kilpailun musta hevonen for sure.

J Nasty One (1165 ääntä) - Eli Jesse. Jay Nastyone vasta onkin musta hevonen, tai ainakin synkkä sellainen. Suomalaisen hiphopin Slipknot? Ensimmäisenä mieleen tulee Insane Clown Posse. Tiedä siitä, mutta miehellä tuntuu olevan seuraajia. Jotain on siis tehty oikein. Jay edustaa synkkää ja nopeatempoista tykittelyä. Kaiken kaikkiaan uskottavaa kamaa ja mahdollisesti suomalaisen englanninkielisen räpin tulevaisuuden nimi.



Fotoshop (808 ääntä) - Fotoshop, eli Jarno-Erik Saarisen alias ja hengentuote edustaa hyvin kesäistä ja menevää elektroa. Mies on ainakin Facebookin perusteella yksi Uusi Perjantai-klubin avainhenkilöistä. En tiedä onko se valintaan vaikuttava asia, mutta ainakin kyseessä on monessa rasvassa keitetty mies. Kovasti tuntuu kuplivan pinnan alla.

WGF (801 ääntä) -  Wylli Groove Federation, nyt on bändillä nimeä. WGF on pidemmän linjan kokoonpano Itä-Helsingistä. Pidemmän tauon jälkeen kartalle palannut yhtye elää ja hengittää funkia. WGF kuulostaa siltä, miltä mielestäni kaikki bändit kuulosti kun olin nuori nuori poika. Kesäistä festarimusaa. Sopii auringossa lekotteluun ja bissen juontiin.



Anni (535 ääntä) - Anni on herttainen. Anni on loistava. Vieläkin harmittaa, etten kirjoittanut Annin Water Lilies-EP:stä enempää kuin muutaman sanan. Anni on Norah Jonesista ja Janelle Monáesta vaikutteita ammentava artisti. Voisi sanoa jenkkisouliksi/-popiksi skandinaavisella twistillä. Toimisi erityisesti alkupäivän artistina O.S.S.-lavalla.

Nosto: Aikaa ennen Flow 2012

Viimeisen viikon aikana on ollut aika hintsusti aikaa kirjoittamiselle. Tähän suurin syy on olympialaiset. Pidän urheilusta, en ole ihan perinteinen musanörtti. Tälläkin hetkellä katson koripalloa telkkarista. Oikeasti, kuinka usein pääsee näkemään NBA-tähtiä pelaamassa? Todella siistiä! Toinen syy tälle maailman pienimmälle kirjoitusblokille on se, että en ole taas vähään aikaan innostunut uusista jutuista.

Uusista jutuista ensimmäisenä mainittakoon jo nyt todella hypetetty, Flowssakin esiintyvä Sin Cos Tan.  En lähtisi vielä ihan kuulemani perusteella jakamaan vuoden tulokas-palkintoja. Hienoja asioita voi tältäkin projektilta odottaa, mutta molemmat herrat ovat mielestäni tehneet urillaan mielenkiintoisempiakin asioita. Biisejä on julkaistu tähän mennessä kaksi, In Binary ja Trust. Matalalta laulettuna biisit kuulostavat liikaa Leonard Cohenilta aiheuttaen allekirjoittaneelle välittömän hylkimisreaktion. Kun siirrytään ylärekisteriin alkaa  lyyti ns. kirjoittamaan.

Toisena mainittakoon Turun tiikerit, joiden uudesta splitistä kirjotinkin joku aika sitten. The New Tigersilta tuli muutama päivä sitten video debyyttialbuminsa päättävään Clocks of Destructioniin. Tuhon kellot on makeasta nimestään huolimatta yksi levyn vaisuimmista biiseistä. Videolla nähdään näpsäkästi tanssivia nättejä tyttöjä. Lisäksi videolla nähdään hauskasti veljeilevä koirakaksikko. Pekki Purppuran ohjaama video on sympaattinen, sanan kaikilla vivahteilla. En kuitenkaan oikein ymmärrä, mitä videolla ollaan haettu. Mitä se koittaa kertoa minulle ja miksi videon kuvasuhde heittelee kokoajan?

Kuten huomaatte olen vähän blokissa. Siksi tyydynkin tänään vain jakamaan oman Flow-suunnitelmani. En päässyt töitteni takia osallistumaan eiliselle, tai perjantaille. Vähän harmittaa. Etenkin perjantai näytti paperilla ehdottoman mielekkäältä. Tässä listani kaikessa vaatimattomuudessaan. Koitin kerätä potentiaalisesti parhaat livet, mutta varmuudella onnistumiseni näkee vasta paikan päällä. Listani tulee elämään festien aikana, kaikkea ei voi nähdä, eikä pidäkään. Itseasiassa toivon, että oman Flow-kokemukseni paras artisti ei edes ole tällä listalla. Menen aina Flowlle etsimään uusia bändejä, uusia tuulia. Olisi kammoittavan tylsää palata maantaina kotiin täsmälleen samanlaisena kuin lähdin. Puran näkemäni Flow-keikat sitten festien jälkeen. Palaillaan silloin siis. 

Jokaisen artistin nimen kohdalla on linkki Youtubeen.

LAUNTAI:

1430 MIAU //
1500 TUUSANUUSKAT //
1800 ANE BRUN //
2245 THE BLACK KEYS //
0000 SLEEP ∞ OVER //

SUNNUNTAI:

1530 BURNING HEARTS //
1630 SIN COS TAN //
1830 FRIENDS //
1930 FEIST //
2030 PHANTOM //
2130 BJÖRK //
2230 ST. VINCENT //

Lavalla: The Hearing & Death Hawks

Ennen kuin mennään asiaan haluaisin pitää pienen hiljaisen hetken. Yksi omista suosikkiblogeistani Singing Drunken Lullabies jäi tauolle. Tämä on surullinen asia. Surullisinta tämä on pienemmille bändeille. Blogi kirjoitti bändeistä, jotka olivat liian epäskenejä muille blogeille. Aidosti hyvän musiikin kannattaja kokoon katsomatta. My hat's off to you sir!

Tämän päiväisessä postauksessa käsitellään tamperelaisen Hukkatila Ry:n Kesäsiirtolassa järjestettyä GAEA-iltaa, jossa esiintyivät itselleni entuudestaan tuntematon The Hearing, sekä hurjassa nousussa liitävää pahapoikawesterniä soittava Death Hawks. Olin latautunut iltaan muutalla pullolla Salitos-olutta, sekä terveellä määrällä ennakkoluuloja. 

The Hearing

Ilma oli täydellinen ulkoilmakeikalle. Kun saavuimme mestoille tyylikkäästi puoli tuntia myöhässä oli ilomme huomata, että The Hearing oli vasta aloittanut. Meni tovi ennen kuin tajusin, että kyseessähän on sama neiti (Ringa), joka musisoi Pintandwefall-yhtyeessä. Käyhän se toisaalta järkeen. Pinttarithan ovat eläneet hiljaisempaa eloa aina Times Right For Romans, Baby albumin julkaisukiertueen jälkeen. The Hearing oli todella positiivinen yllätys. Tämä yhden naisen sooloprojekti perustui jonkin sortin Looper-pedaaliin.  Mikrofonien signaali splitattiin lavalla. Toinen ulostulo lähti FOHille, toinen Ringan Looperiin. Pohjat nauhoitettiin laitteelle livenä yksi soitin kerrallaan. Jokainen kappale rakentui from the scratch yleisön silmien edessä. 

Ringan  lavasäätäminen rikkoi jään. Muutama biisi jouduttiin aloittamaan alusta, koska "kun loopissa mokaa yhden soittimen, ei auta muu kuin soittaa kaikki uudestan". Yleisöstä huokui kollektiivinen tsemppi Ringan onnistumiselle. Biisit olivat hyviä, oivaltavia ja tuoreita. Suosittelen ehdottomasti kaikille tsekkaamaan The Hearing. Täysin erilaista kuin Pintandwefall, mutta omasta mielestäni, niin rikollista kuin se onkin sanoa, parempaa.

Death Hawks

Illan toinen bändi, Death Hawks oli sekin minulle hieman tuntematon. Toki olen törmännyt bändin nimeen useammin kuin laki sallii. Ehkä juuri sen takia en ollut vaivautunut käydä kuuntelemassa yhtyeen musiikkia. Oletin, että Death Hawks on jotain Jessen tapaista syntikkakiimailua ja nokkamies Teemu Markkula tylsä kenkiintuijottelija. Oli onni huomata taas kuinka väärässä ihminen voi olla ja kuinka ennakkoluulot voivat rikkoutua täysin. 

Death Hawks asteli lavalle kuin rikollisjengi villissä lännessä. Nahkaliivit, buutsit ja aurinkolasit. Enää puuttui vain savuavat aseet ja kauhuissaan huutavat naiset. Teemu Markkula on uskomattoman karismaattinen jätkä. Avausbiisi pudotti täysin ja taika pysyi yllä seuraavat puoli tuntia. Tuijotimme lumoutuneena lavalle. Tuntui siltä, että olimme astuneet aikakapseliin. Katsoin yleisöä. Näytti ihan samalta kuin vanhoissa  Woodstock-kuvissa.

Death Hawks oli äärettömän kova, niin kauan kuin pahapoikailluusio pysyi yllä. Taika kuitenkin rikkoutui ikävästi kun bändi alkoi välispiikkaamaan. Rikolliset ei kiittele, rikolliset ei kättele. Death Hawks oli kuin improvisoitu teatteriesitys. Yleisö pelkkä onnekas sivustakatsoja. Lavalta välittyvä energia sai katsojan toivomaan, että häntä ei huomata, tai yksilöidä. Vaaran tunne, suomalaiselle rockille täysin tuntematon käsite oli todella vahvasti läsnä.  Bändin musiikki oli sekoitus countrya, bluesia, 70-luvun rokkia ja syntikkapoppia. Omaan makuuni liian koukutonta ja liian jamipohjaista, mutta livenä lähes täydellistä.

#1 Stockers!

Helsinkiläinen Stockers! on aina ensimmäisestä demostaan asti ollut mun seurauslistalla. Aikoinaan olin työharjoittelussa yhdellä ohjelmatoimistolla ja koitin scoutata niille nousevia bändejä. Stockers! oli listan kärjessä. Bändillä oli paljon keikkoja, facebookissa yli 1000 fania ja hyviä kertosäkeitä. Biiseissä tämän päivän trendin mukainen tanssittava nytke, sekä omaleimaisuutta antava kitaraleadi. Ainoa asia mikä bändiltä puuttui oli blogihype. Jostain syystä Stockers!:sta ei kirjoitettu. Tänä päivänä Stockers!:n facebookissa fanien määrä paukkuu jo yli 10 000, bändi on sainattu kuumalle indieleibeli/levykauppa Stupidolle ja yhtye julkaisi tovi sitten ensimmäisen sinkun Sometimes. Tämän lisäksi bändi on ollut messissä Flow-festareilla, Yle:n valvontakamerassa ja jonkin sortin endorssauksessa Nokialle. Jostain syystä blogit eivät vieläkään bändistä innostu, mutta mitä väliä. Bändi tulee vielä menestymään Euroopassa. Kunhan jätkät vielä muistaa pitää jalat maassa ja lähettää kuumeisesti promomaileja Euroopan isoimpiin blogeihin/radioihin.