Hups. Vierähtipä päivä jos toinenkin bloggaamatta. Ei hätää, täällä ollaan edelleen, facebookittomana ja stressittömänä. Olen ilmeisesti ollut kiireinen, sillä en ole ehtinyt kirjoittamaan. Pyrin postaamaan aina ajan kanssa. Vaikka postaukseni olisivatkin välillä lyhyitä, tykkään tehdä ne ajatuksen kanssa.
Huomasin uusimmassa Rumba-lehdessä kaksi asiaa. Ensinnäkin blogiani oltiin siteerattu upean The Scenesin esittelyssä (todella siisti tunne). Blogini ei enää ole anonyymi. Rumban toimituksen salapoliisit räjäyttivät kannen tältä mysteerimieheltä. Blogimaailman yön prinssi on paljastettu. On varmaan korkea aika vetää maski pois naamalta ja alkaa kirjoittaa omalla nimellä.
Toinen asia mikä Rumbassa tarttui silmään oli eräs levyarvio, tai itseasiassa eräät. Ja itseasiassa ei vaan viime numerossa, vaan viimeisimmissä numeroissa. Käykääpä tsekkaamassa. Ylitin rajan ja annoin palautetta kirjoittajalle Twitterissä. Tämä oli virhe. Hävettää, pyydän anteeksi.
Olen antanut ennenkin palautetta levyarvioista. Otan helposti siipeeni arvioista, joissa artisteja parjataan epäolennaisista asioista ja itse levylle ei uhrata juuri sanaakaan palstatilaa.
Ehkä tällä kertaa eniten harmitti se, että kirveestä sai useampi hyvässä nosteessa oleva kotimainen, joista yksi oli meidän tallin bändi, ja kyseessä oli Rumba-lehti, jossa kriitikon sana tuntuu olevan kuin pyhä teksti raamatussa. Ja kritiikit välillä melkoisia ristiinnaulitsemisia.
Ehkä tällä kertaa eniten harmitti se, että kirveestä sai useampi hyvässä nosteessa oleva kotimainen, joista yksi oli meidän tallin bändi, ja kyseessä oli Rumba-lehti, jossa kriitikon sana tuntuu olevan kuin pyhä teksti raamatussa. Ja kritiikit välillä melkoisia ristiinnaulitsemisia.
Kriitikoilla on vieläkin todella suuri vaikutus. Ei niinkään kuluttajiin, mutta alan muihin toimijoihin. Liian usein levy jää kuuntelematta murskaavan kritiikin takia. Kriitikot voivat halutessaan luoda uuden bändin, mutta myös mestata sen.
Heitänkin haasteen, kuunnelkaa ne yhden ja kahden tähden levyt. Saatatte yllättyä. Mitä tulee meidän leibeliin, niin alkaa näyttämään siltä, että tehdään pian tilaa uusille pyrkyreille.
Jos ura levybisneksessä kiinnostaa, tässä pieni protip: kasvattakaa kova nahka, sainatkaa bändejä, joissa on tyyppejä, jotka on tyyppejä, tai tuntee tyyppejä (riittää myös, jos itse olet tyyppi), muuttakaa Helsinkiin ja naikaa sisäpiiriin.
Ja muistakaa olla sainaamatta indie-rockia.
Heitänkin haasteen, kuunnelkaa ne yhden ja kahden tähden levyt. Saatatte yllättyä. Mitä tulee meidän leibeliin, niin alkaa näyttämään siltä, että tehdään pian tilaa uusille pyrkyreille.
Jos ura levybisneksessä kiinnostaa, tässä pieni protip: kasvattakaa kova nahka, sainatkaa bändejä, joissa on tyyppejä, jotka on tyyppejä, tai tuntee tyyppejä (riittää myös, jos itse olet tyyppi), muuttakaa Helsinkiin ja naikaa sisäpiiriin.
Ja muistakaa olla sainaamatta indie-rockia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti