Hyvää sunnuntaita, tai sen puolesta ihan hyvää mitä tahansa päivää minä satut tätä tekstiä lukemaan. Tänään päätin jakaa teidän kanssanne muutaman aatteen hipsteriydestä.
Hipsteri (engl. hipster) on slangisana, jota on 2000-luvulla käytetty väljästi kuvaamaan kaupunkilaista alakulttuuria, johon kuuluu indie-musiikin harrastus ja grungen tavoin työväenluokkainen pukeutuminen. Hipsterit lainaavat ja yhdistävät aiempien nuoriso- ja vaihtoehtokulttuurien vaikutteita, usein ironisesti.
En tiedä teistä, mutta minua on kutsuttu useasti hipsteriksi. Viimeksi eilen kun olin lähdössä töistä. Olin laittamassa nappeja korville kun kollegani kysyi, mitä musiikkia kuuntelen.
En ehtinyt vastaamaan kun hän jo lisäsi "...varmaan jotain hipsteripaskaa". Pienen hiljaisuisuuden jälkeen vastasin "..jotain sellaista". Hän lisäsi ivalliseen sävyyn, "...Gloria Estefanin greatest hits?"
"...jotain sellaista", vastasin. Vastasin, vaikka eihän mulla ollut siinä vaiheessa hajuakaan mitä biisejä Estefanilla edes on. Nyt tiedän ja sanon vain, että onhan Conga nyt pommi biisi.
Minä välitän miltä näytän. Olen 25-vuotias, pukeuden siististi, käyn parturissa kerran kuukaudessa, käyn lenkillä, kylppärini kaapista löytyy Beckham-hajuvesi ja katson peiliin ennen kuin lähden töihin.
Tekeekö se minusta hipsterin? Vai kenties se, että hiukseni ovat leikattu muodikkaasti, farkkuni ovat kireät ja pidän converseja? Onko Tomi Björk hipsteri? Onko hipsteriys negatiivinen asia?
Ei kukaan ainakaan ole tuonut hipsteriyttä koskaan positiivisessa valossa esiin. Itse olen ylpeä edellä mainitsemistani asioista. En ainakaan ole kuten kollegani, läski pahalta haiseva kaappialkoholisti.
Ehkä minä olen hipsteri. Ylpeä, naurettava hipsteri. Hento, ehkä vähän jopa poikiin päin kallistunut hipsteri. Hipsteriydessä ei ole mitään pahaa, se on vain muoti-ilmiö. Kyllähän näitä on nähty.
Ja enpä ainakaan ole kultalusikka kädessä maailmaan syntynyt päämäärätön juppi. Kaikki mitä omistan on omalla rahalla ostettua.
Käyn töissä. Olen siitä todella ylpeä. Ajoin levy-yhtiön ylös ja alas. Olen siitäkin ylpeä. Ja tulen olemaan ylpeä vielä monesta muustakin asiasta.
Ja ainiin. Soittimessani ei soinut Gloria Estefan, eikä mikään muukaan hipsterpaska. Vaan Minä ja Ville Ahosen Mia.
Mian jälkeen Blink 182, jonka jälkeen tyyppasin Husky Rescuen uuden ja vaihdoin Eevil Stöön. Hipsteripaskaa. Ainakin nyt tuo Mia. Onhan Ville Ahonenkin hipsteri, varmaan loppubändi myös.
Vitun hipsteri
VastaaPoistaEmpiirinen tutkimus: Mustat paksusankaiset lasit -> olet hipster. Lasit on vähän kuin julkinen ulostulo hipster-kaapista. Ennen uusia rillejä kuulemma kuuntelin vain outoa musiikkia, mutta lasien myötä musta tuli hipster. Mutta en itse asiassa pidä asiaa mitenkään pahana, tavallaan jopa hauskaa leimautua hipsteriksi. Olen hyväksynyt itseni sellaisen kuin olen, kuten ovat läheiseni ja sukulaiseni. "We're Here! We're Hipster! Get used to it!" Kuitenkin siis ihan vaan ironisesti, kun ei tää muuten ois yhtään niin coolia.
VastaaPoistaJoo, itsekin ylpeä kyseisestä leimasta. Ihminen on mitä on, leima vaan muuttuu. Saapa nähdä mikä tyylisuuntaus potkaisee seuraavaksi sisään.
VastaaPoistaSiis Gloria Estefan on hipsterpaskaa?
VastaaPoistaNyt ei täti enää ymmärrä.
Niin, sivistä kollegaani. Sitä paitsi veikkaan, että hän kuuntelee Estefania salaa. Tulin niin pyssyn suusta se heitto.
VastaaPoistaMun mielestä tää hipsterhomma on kokenut aika totaalisen inflaation viime vuosina. Tai siis, veikkaisin että melkein kaikki tuntemani ihmiset voitaisi kategorisoida tuon labelin alle pelkästään ulkoisen olemuksensa vuoksi, vaikka suuri osa näistä ei mitenkään erityisemmin seuraa musiikki- tai kulttuuripiirien uusimpia kuulumisia. Monet hipsteriksi miellettävät asiat on tosi mainstream, ja hyvä niin.
VastaaPoista