Biisi: City Lungs - Hello Saturday

City Lungs (c) Johanna Naukkarinen

Heinäkuu on tuonut mukanaan uusia tuulia. Takana on muutto rivariin keskustan ulkopuolelle. Ensimmäinen kerta 10 vuoteen kun asun keskustan ulkopuolella. Toistaiseksi kaikki hyvin, olen diggaillut. On nättiä, että ovesta pääsee suoraan ulos, eikä porraskäytävään. Oma piha ja kivat naapurit on tietty ihan omiaan. Tilaa on vaikka muille jakaa ja eilisen saunomisen jälkeen voin todeta huojentuneena, että sauna on niin sanotusti napissa.

Huomenna luvassa on Tammerfestiä ja samoilla silmillä mennään aina lauantaille asti, jolloin bloggaajan tie vie Suomen Turkuun Ilmiö-festivaaleille. Jos olisin tyttö, voisin ilmaista innostukseni sanoin: iiiiiiiiiik! Iik-faktoria lisännee se, että Ilmiö ilmoitti edellispäivänä, että festivaalin line-upiin on lisätty Eleanoora Rosenholm ja Ninni Foreverband. Ilmiöllä on tänä vuonna niin järjettömän hyvä artistikattaus, että ei voi muuta kuin ihmetellä.

Koitan raportoida sekä Tammerfestiltä, että Ilmiöstä parhaani mukaan. Suosittelen kuitenkin, kuten aina, lähtemään paikan päälle. Näin hyvillä artisteilla varustettuja bileitä harvemmin näkee.

Ja sitten itse blogin tämän päiväiseen aiheeseen. Tänään esittelen uuden biisin tässä blogissa aiemminkin esillä olleelta helsinkiläis/tukholmalaiselta City Lungsilta. City Lungs on julkaisemassa debyyttialbumiansa kokonaisuudessaan nettisivuillaan, täällä. Bändi on kuitenkin ottanut julkaisuun mukaan oman twistinsä ja julkaisee sen kappale kerrallaan, levyn taustatarinaa valottavien kirjallisten otosten saattelemana.

Toivon, että yhtye jaksaa saattaa prosessin loppuun asti, sillä kolme kuukautta kellokortissa ja mennään vasta kakkoskappaleessa. Vähän päälle viikko sitten julkaistu Hello Saturday on menobiisi. Säkkäri neppaillaan vähän säästellen. Indiekitarat helisee ja kun kertsissä painetaan nasta lautaan ilma puhdistuu kuin ukkosen lyömästä. Hienostunutta sävellystyötä jätkiltä.

City Lungsin soundia leimaa Tuomas Jalamon erottuva laulutyyli. Tuomaksen ääni on samaan aikaan voimakas, herkkä ja kärsivän säröllä. Etenkin Hello Saturdayssa laulut ovat todella monisyiset. Kappale itsessään on lähestulkoon punkia, vai onkohan tämä nyt joku punkin ja indierockin välimuoto.  Kertokaa mulle viisaat. Tai itseasiassa, jättäkää kertomatta.

Nimittäin oli miten oli, kappaleessa on hyvä draivi ja biisi kantaa maaliin asti ilman minkäänlaista blaah-efektiä. Kappale on todella tyylikäs ja huolella tehty. Ei kuitenkaan olla lähdetty siloittelemaan turhaksi, rosoa löytyy. Hello Saturdayn laskisin vielä kesäbiisiksi. Voisin laittaa biisin mun pyöräilyplaylistille,  Nine Inch Nailsin ja Blink 182 väliin. Iisisti voisin.