Hyvää maanantaita rakas lukija, ihminen, ystävä. Mikä päivä! Aurinko paistaa ainakin täällä Tampereella ja huomenna on vappu. Edessä jälleen hölmöilyn ja kännäämisen täyteinen urheilusuoritus.
Harvemmin tulee nostettua esiin hardcorea, mutta nyt ois hyvä hetki. Esittelen teille Jyväskylä-/Joensuu-akselilta ponnistavan Night Livesin.
Yhtyeellä on mielestäni erinomainen nimi. Onneksi onnistuneen nimen lisäksi yöelä(i)millä on soittotaitoa, asennetta ja sanomaa.
Koska genre on itselleni niin tuntematon, en ala tiputtelemaan mitään referenssejä. HC-kaiffarit ovat niin herkkähipiäisiä vertausten kanssa, että on parempi olla ampumatta metsään.
Night Lives tuo mieleeni Turun TVO:n (rip) ja kaikki ne kymmenet upeat punk-keikat, joita sain todistaa ensin kaverilta lainattujen henkkareiden, myöhemmin omieni turvin.
Punkissa parasta on, ja aina tulee olemaan, asenne. Se näkyy ja kuuluu kaikessa. Asennetta jotenkin jää aina kaipaamaan kaikissa muissa genreissä.
Ainakin omalla kohdalla joskus on ihan nättiä kuunnella levyltä vaikka Von Hertzen Brothersia. Mutta joskus on vielä nätimpää sanoa "vitut", lyödä se levy paskaksi ja laittaa sterkat huutamaan Burn Traditionia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti