"It's a hell of a day for blogging", said no one ever, mutta kun nyt on näin. Byggmaxissa on näin. Sori. On torstai ja kesälomani toinen puolisko. Täpinäfaktori on kohillaan. Lisäksi tänään julkaistiin Cisionin blogilistaus, jossa We Never Stood A Chance ylsi kuudennelle sijalle.
En tiedä millä kriteereillä mittaus on tehty kun kerran varmasti omaa blogiani luetumpi Stop, shake, honey, go loistaa totaalisella puuttumisellaan.
Aina ei voi mennä nappiin ja kukaan ei syntynyt maailmaan täydellisenä. Kevyempiin aiheisiin. Tässäkin blogissa muutamaan kertaan noteerattu Constables julkaisi kaikessa hiljaisuudessa uuden EP:n.
Constables on siinä määrin mielenkiintoinen orkesteri, että puolentoista vuoden olemassaolonsa aikana bändi on takonut enemmän hittipotentiaaliltaan katosta ulos puskevia menoralleja kuin moni bändi koko urallaan. Lisäksi jäsenet ovat nuoria ja kunnianhimoisia.
Bändillä on kaikki palaset kohdillaan. Oma äänikin on löytymässä, vaikkakin vielä ehkä seikkaillaankin enimmäkseen Interpolin, Two Door Cinema Clubin ja Disco Ensemblen välimaastossa.
Ei huonot referenssit, eikä pöllömpi ole myöskään Bedroom Culture. EP on selvästi aiempia julkaisuja vimmakkaampi, kypsempi ja suorempi. Lisäksi yhtye ei kuulosta enää niin hittihakuiselta kuin aiemmin.
Uskoisinkin, että pidemmässä juoksussa uusi EP kestää kuuntelua paremmin kuin aiemmat Opening Night ja Colours EP:t. Ehkä siksi, että Bedroom Culture on yhtenäisempi kokonaisuus kuin aiemmat. Lisäksi EP soundaa todella hyvältä, eikä siinä varsinaisesti ole mitään mikä jää harmittamaan.
Jokaisessa biisissä on se oma juttunsa. Tällä kertaa ei niin ilmiselvästi kuin aiemmissa EP:issä. Hauskasti nimetyn Ludovicon riffittelystä Runin lautastenpaiskonta-komppiin ja In Circlesin Audioslavemäisestä kertsistä Wear Me Outin jopa System Of A Downmaiseen laukkaamiseen.
Kaiken kaikkiaan Bedroom Culture on kunnon audionugetti. Constablesin kokoiselta bändiltä se on aikamoinen urotyö. Tälle bändille saa odottaa valoisaa tulevaisuutta. Constables on osoittanut kykenevänsä rakentamaan toimivan kokonaisuuden uhraamatta ilmaisustaan mitään olennaista.
Nostan EP:ltä mielestäni timmeimmän biisin, In Circlesin. Mielestäni se on näistä neljästä eniten Constablesin itsensä kuuloinen kappale. Lisäksi, jos olisin Yle X:llä töissä pamauttaisin sen välittömästi tehosoittoon, wink wink.
Kommentoin muuallakin jo, et tosiaan puuttu tosta myös Arvoitus on meille poika tuo, ja monta muutakin musablogia. "Ihan kiva" -osastoa tuo listaus kyllä, mut onhan noita muitakin kirjoittajia paljon.
VastaaPoista