Nosto: Facebookiton viikko, osa 3

Kävin tänään aamulla parturissa. Kerroin parturilleni facebookittomasta viikostani ja hän oli leikata vinoon. Oli kuulemma juuri tänään herätessään miettinyt samaa. Aamupala kännykällä facebookissa. Tajusin, että en ole ongelmani kanssa yksin.

Hän kertoi minulle tarinan, miten hänen puhelimensa oltiin varastettu Italiassa, mutta  reissun päällä se ei ollut harmittanut häntä ollenkaan. Hän kertoi, että hänen olonsa oli huomattavasti vapaampi ilman puhelimen aiheuttamaa painetta.

Tänään on kolmas päiväni ulkona oikeassa maailmassa. Tänään on ensimmäinen päivä, jolloin oloni on ollut koko päivän tasaisen huoleton. Niinkuin tupakoivallekin ihmiselle kolmas päivä usein on. Vieroitusoireet ovat hellittäneet, ilma kulkee normaalisti. Tapakin on alkanut unohtumaan.

Kuitenkin pelkäämäni tapahtui tänään. Kun googlasin yrityksen nimiä, klikkasin vahingossa ylimpään linkkiin, joka vei facebookiin. Olin työkoneella, joka oli ilmeisesti muistanut facebook-kirjautumiseni. Näin saldoni: 8 avointa keskustelua, 23 ilmoitusta, ei kaveripyyntöjä. Klikkasin itseni ulos. 

Olo oli absurdi. Koin olevani noiden lukujen arvoinen. Tapahtumakutsuja, kommentteja, tykkäyksiä ja henkilöitä, joilla oli minulle asiaa. Ainoa mittari siitä, kuinka vähän, tai paljon ihmisiä kiinnosti se, että en ole facebookissa.

Päätän tämän päivän fiilistelyn ajatukseen, jota toivon teidän kaikkien miettivän. Tämä miete tuli parturiltani. Miksi ihmeessä kukaan haluaa päivittää facebook-statuksekseen: "Kävin äsken paskalla"? Oikeasti.