Tänään Nimi-sarjassa Sydän, sydän-yhtye, jonka nimeen liittyviin kysymyksiin vastaa keikkalavoilta sinä "oudon värisenä alastomana miehenä" tunnettu Juho Minerva. Tällä kertaa mies on korkeintaan henkisesti ilkosillaan avatessaan aina väärin kirjoitetun yhtyeensä nimeä.
Sydän, sydän, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen?
En oikeasti muista enää tarkkaan, miten nimi Sydän, sydän meille osui. Taidettiin pallotella sellaistenkin vaihtoehtojen kanssa kuin Kukka, Silmä, Tuoli ja Pää. Perinteisiä, kunnon vanhan liiton termejä siis.
Meidän oli pakko laittaa sanojen väliin pilkku, jottei tietskarin oikolukutoiminto herjaisi jatkuvasti punaisella aaltoviivallaan virheellisestä kieliopista. Tottakai me haluttiin bändille nimi, joka ei ole helvetin yleinen ja paska (kuten Broken), mutta silti mahdollisimman juurevaa suomea.
Parhaita bändien nimiä ovat Death, Obituary, Carcass, Cannibal Corpse, Yö, Possessed, Pungent Stench, Immortal, Grave, Amen, Master, Rakkaus ja Falcon. Joitain bändejä myös rakastaa niin paljon, ettei niiden nimillä olen paskan väliä. Tällaisia ovat mm. Metallica, Iron Maiden, ABBA ja Queen. Queen on ehkä sittenkin maailman paras bändin nimi. Mikään muu ei näytä tai kuulosta siltä! Siinä on arvokkuutta, ytimekkyyttä ja ainutlaatuisuutta - eikä mitään hölynpölynpaskaa ympärillä.
Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan?
Jätän itse vähintään 90% kohtaamistani bändeistä kuuntelematta, pelkästään nimen (tai joskus promokuvan) takia.
Koen, että yhtyeemme nimi on johtanut pääasiassa väärinkäsityksiin ja epätoivoon. Riehakkaan musiikin ystäviä vituttaa näi lepsun oloinen nimi, ja romantiikkaa kaipaavat neidot joutuvat pettymään kuullessaan älyvapaata jynkytystämme livenä.
Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla?
Sydän, sydän soittaa erittäin menevää, äänekästä ja paikoin raskasta, joskus typerän junttimaista musiikkia. Sävellyksemme ovat nuotilleen hiottuja mysteerejä. Olemme neljä helvetin huonolla itsetunnolla varustettua jätkää. Haluamme kuitenkin rokata täysillä, antaa hien virrata, antaa kaikkemme, olla läsnä. Emme siedä machoilua, nössöjä tai kusipäitä, vaikka olemme itse juuri niitä. Keikalla musiikkimme saattaa kuitenkin kuulostaa siltä kuin olisimme viisimetrisiä korstoja Loimaan keskustorin snägärijonossa, hakkaamassa huvikseen yli-innokkaita ohikulkijoita.
Nyt kun miettii, niin meillä on ihan saatanan hyvä nimi. Siinä kiteytyvät elon hauraus sekä voima. Sydän on muinainen, pysyvä, vahva, herkkä, haavoittuva, välttämätön.
Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla?
Jos joku muu taho maailmassa yllättäen keksisi julkaista musiikkiaan nimellä Sydän, sydän, ratkaistaisiin nimikiista yksinomaan musiikillisilla perusteilla. Paras voittakoon.
Kiitos haastattelusta Sydän, sydän ja onnea valitsemallanne tiellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti