sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Nimi: Suomen Karvapääkuninkaat 1968


Hehei! Juhannus tuli ja meni, ja sehän meni hyvin. On aika jatkaa elämää. Esittelen WNSAC-blogin uuden Nimi-juttusarjan. Ensimmäisen nimen tarinan tarjoaa meille värikkäästi nimetyn helsinkiläisyhtye Suomen Karvapääkuninkaat 1968 solisti Mikko Toiviainen.

Suomen Karvapääkuninkaat 1968, teillä on melko omaperäinen nimi. Kertokaa miten päädyitte juuri siihen?

Nimiehdotuksiahan oli bändiä perustettaessa aika paljon. Muun muassa Antero Toiviainen Rock Band, Homo samurai, Räkäpallot ja 12 vuotta vankeutta olivat myös nimivaihtoehtoina. Viimeinen oli jo sen verta hyvä, että siitä luovuttiin oitis!

Kimmoke nimeen syntyi luettuani Albert Järvisestä kertovan kirjan. Järvisen Hurriganesia edeltänyt bändi osallistui Rock SM -skabaa edeltäneeseen bändiskabaan Mustikkamaalla, mistä voittanut bändi sai 500 mk puhtaana käteen sekä käyttöönsä tittelin Suomen Karvapääkuninkaat 1968.

Lisäksi mä halusin, että nimi on monikollinen ja siinä on joku numero. Vähän niinku Shine 2009 tai Joensuu 1685. Meidän basisti Jussi halusi, että nimi on sellainen, ettei sitä löydy Googlesta. Nämäkin ehdot täyttyivät siis!

Koetteko, että valitsemastanne nimestä on ollut teille hyötyä?

Nimestä on ollut hyötyä ja haittaa. Nimi on sellainen, että se karkottaa jengiä tehokkaasti, koska on liian pitkä ja taiteellinen. Mutta onhan näitä ollut genressä aiemminkin: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Juliet Jonesin sydän, Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändi ja mitä kaikkea. 

Mun mielestä bändin nimellä ei sinänsä ole väliä, kunhan se herättää edes jonkinlaisen reaktion. Loppujen lopuksi nimeen tihentyy aikanaan merkityksiä ja nimi itsessään muuttuu onomatopoeettiseksi rimpsuksi. En mä ainakaan mieti Tehosekoittimesta puhuttaessa itse kyseistä esinettä, vaan että onpa tiukka bändi!

Kyllä siihen nimeen liittyy myös meidän sellainen omaehtoisuus ja uhmakkuus. Sellainen vastahankaan meneminen ja ärsyttäminen. Monet ovat sanoneet, että jos on tollainen nimi, ei vaan voi olla huonoa musiikkia.

Jotkut saattavat vierastaa yhtyeenne nimeä, onko nimenne koskaan kääntynyt teitä vastaan?

Nimi on sen verran pitkä, että se usein muistetaan tai kirjoitetaan väärin. Toisaalta jos sen näkee jossain julisteessa tai se tulee netissä vastaan niin siihen tarttuu, koska se erottuu muista. Ainakin itse haluan uskoa näin!

Kuinka tärkeänä osana brändiä nimenne toimii? Voisitteko tehdä musiikkia toisen nimen alla?

Nimi kuvaa mun mielestä hyvin meitä ja meidän asennetta. Onhan se tärkeä osa kokonaispakettia. Aika paljon jengi käyttää eri lyhenteitä. Karvakullit, Karvanopat, Karvakuonot, Karviset, Karvikset... Turun Bar Kukassa oli julisteeseen livahtanut Karvapäät. Sekin oli hyvä! Voi olla, että nimi vaihtuu tulevaisuudessa lyhyempään muotoon. Mun mielestä Karviset olis aika hyvä kanssa!

Jos joku jossain päin maailmaa alkaisi julkaisemaan samalla nimellä musiikkia, ratkaistaisiinko riita oikeudessa, snägärillä, NHL-pelissä, pöydän alle juomisessa, vai omavalintaisella tavalla?

Mä luulen, että me oltais aika vahvoilla NHL13-pelissä. Toinen voisi olla pöytäfutis. Me ollaan Jussia lukuunottamatta sen verta hinteliä kundeja, että snägärit kierretään muutenkin kaukaa!

Kiitos haastattelusta Suomen Karvapääkuninkaat 1968 ja onnea valitsemallanne tiellä!

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti