"Pimeys, vanha ystävä / nyt vanhat ystävät, vaeltavat pimeässä", alkaa upean Pimeys-yhtyeen uusi self titled single, Pimeys. Yhtä vuoden odotetuituimmista debyyttialbumeista studiossa kasaavasta yhtyeestä on kasvanut aikuinen yhtye. Omaan makuuni ehkä liiaksikin.
Ehkä tieto siitä millaisia helmiä Pimeyden repertuaariin mahtuu, saa minut kysymään itseltäni, miksi yhtye, tai leibeli on valinnut albumitiiseriksi Pimeys-kappaleen kaltaisen pienieleisen ja hidastempoisen slovarin.
Vaikka biisi kasvaakin melko näyttäväksi kokonaisuudeksi neljän minuutin rauhallisessa vauhdissaan, haastaa se ainakin minut kuulijana. Liian koukutonta välittömään rakkauteen. Liian vaisu noustakseen klassikoksi muilla osa-alueilla.
Ehkä kuitenkin suurimman harmin singlessä tuo lyriikat. Aiemmin todella terävällä kynällä sivaltanut Pimeys ei ole mennyt sieltä missä aita on matalin, mutta ehkä liiankin korkealta. Pimeys-kappaleen lyriikka on niin kryptistä ja täynnä vertauskuvia, että en tahdo pysyä perässä.
Ja kaiken edellämainitun haluan sanoa yhtyeelle rakkaudella, sillä mielestäni Pimeys on yksi hienoimmista uusista suomalaisista orkestereista. Tällä kertaa odotukset, mielestäni juuri tarpeeksi kovat, eivät täyttyneet.
Mutta haluan vielä mainita sanasen soundeista. Sinkku nimittäin soundaa todella hyvältä. Propsit tuotantotiimille. Tuotannosta vastaakin niin kovat nimet, että ei voi muuta kuin odottaa innolla. Ainiin, ja pakko mainita promokuvista. Bändille, jonka nimi on Pimeys, olisi ollut kohdillaan lähteä hakemaan jotain vähän villimpää ja vapaampaa, kuin väsyneet villapaidat.
Mutta toisaalta, ehkä villapaita-teema kävelee sinkun kanssa käsi kädessä. Olenko minä ainoa, jonka mielestä tämä on huono asia? Heitän vasta-argumentin, ennen kuin sanotte kyllä: Seksi myy. Miettikääpä sitä.
Walk in Chicken Coop
VastaaPoista