Iloisia uutisia ihmiset, oululainen Satellite Stories nimittäin julkaisi uuden biisin loppuviikosta. Kappale on oodi skandinaaviselle koreudelle, hameväelle.
Satelliitit on uusista suomalaisista bändeistä pitkälti yksi suosikeistani. Olen aina pitänyt poikien vilpittömästä tavasta tehdä asioita. Koen, että olen nähnyt melko läheltä heidän breikkaamisen.
Harvoin sitä toivoo niin paljon hyviä asioita yhdelle bändille. Satelliittien kohdalla kuitenkin kaikki hyvä, mitä heille on siunaantunut, on ansaittua.
Siksi sanonkin kaikella rakkaudella, että en pidä Scandinavian Girls biisistä, tai sen videosta ollenkaan. Ja itseasiassa jo edeltävä Kids Aren't Safe In The Metronkin video herätti vahvoja hylkimisreaktioita.
Joku haukkui bändin debyyttiä landfilliksi aikoinaan. Olin eri mieltä. Bändin debyytti oli erinomaista A-luokan partyindietä, mutta uusi Scandinavian Girls kieltämättä vie yhtyeen askeleen lähemmäs landfilliä.
Mutta miten tähän on tultu? Uskon, että bändi ja sen tapa tehdä asioita, on muuttunut. Ehkä bändissä uskotaan, että enää ei voida puhua suomalaisista asioista, tai tehdä kotikutoisia videoita, ne eivät vastaa enään fanien odotuksia.
Mutta onko näin? Vai onko Scandinavian Girls vaan laskelmoitu täsmähitti, jonka ainoa funktio on pitää bändi tuoreena festivaaleja varten. Oli miten oli, lopputulema on keskikertainen lobotomiaralli.
Ja mitä tulee itse videoon, mitä tapahtui sille bändille, joka teki Familyn videon? Haluaako Satelliitit olla sydämellinen oululaisbändi, vai Unileverin valmistama, hajuton ja mauton täsmätuote.
Uskon, että loppujen lopuksi juurikin yhtyeen DIY-henki, sydämellisyys ja vilpittömyys, ovat olleet ne asiat, mihin ihmiset ovat bändissä rakastuneet.
Kukaan ei oleta, että bändin pitäisi olla "ammattimainen". Boys will be boys, fuck yes. Eikö vain? Pitääkö aina laskelmoida, eikö voisi vain tehdä.*
Ja miksi lähdin dumaamaan? No, koen että suomalaiset kollegani ovat joko jättäneet kokonaan kirjoittamatta, tai eivät ole ilmaisseet mielipidettään biisistä. Koen olevani sen bändille velkaa. Mikä vihellellen tulee, se vihellellen menee.
Kukaan ei oleta, että bändin pitäisi olla "ammattimainen". Boys will be boys, fuck yes. Eikö vain? Pitääkö aina laskelmoida, eikö voisi vain tehdä.*
Ja miksi lähdin dumaamaan? No, koen että suomalaiset kollegani ovat joko jättäneet kokonaan kirjoittamatta, tai eivät ole ilmaisseet mielipidettään biisistä. Koen olevani sen bändille velkaa. Mikä vihellellen tulee, se vihellellen menee.
*=epäsuora lainaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti